Yksinodotus ja ikävät kommentit ulkopuolisilta

  • Viestiketjun aloittaja Uneton....
  • Ensimmäinen viesti
Uneton....
Unettoman pakollista avautumista Zzz..löytyykö kohtalotovereita tilanteista jonka kerron alla?
Olen tilanteessa, jossa päädyin jäämään odottamaan yksin. Tämä jo itsessään on ollut iso mullistus ja lisäksi raskaus on ollut fyysisesti todella haastava. Näistä molemmista seurauksena myös henkistä kuormitusta luonnollisesti. En kovin laajasti ole tilannetta halunnut lähteä avaamaan ja tähän asti ei onneksi ole juurikaan tullut tökeröitä reaktioita tilanteeseen (tai sitten aikuiset ihmiset on tajunnut ne piilottaa), mutta nyt meni pahasti tunteisiin.. Erään puolitutun, joka ei ylipäätään tiedä elämästäni juuri mitään, kuulin kyseenalaistaneen pärjäämistä tulevassa tilanteessa..Tuli samaan aikaan niin suuttumus, kuin todella paha mieli -kuinka ihmiset ylipäätään kuvittelee oikeudekseen lähteä kommentoimaan ja kyseenalaistamaan asioitq ja tilanteita joista ei tiedä yhtään mitään!? Hetkessä sai ahaa-elämyksen siitä, kun monesti kuulee esim. liikuntarajoitteisten tai muuten sairauden, vamman, erilaisen taustan jne kertomista kokrmuksista koskien sitä, millaisia reaktioita he saavat osakseen joiltain ihmisiltä heille itselle hyvin toivotun raskauden tullessa ilml.
 
  • Surullinen
Reactions: Emmelie75
vierailija
Muita ihmisiä et voi saada käyttäytymään ikinä niin kuin haluat. Aina tulee olemaan eri mieltä olevia, jotka kyseenalaistavat sun elämän valintoja. Heillä se tuomitseminen lähtee omasta pelosta erilaisuutta kohtaan. Se erilaisuus on uhka sille asialle, johon he itse eivät tarpeeksi vahvasti usko omassa elämässään tai jota kadehtivat. Sinun tilanne voi herättää tuomitsijassa kateutta rohkeuttasi kohtaan, alemmuuden tunnetta kun itse ei tunnu jaksavan edes kaksin lapsiperhe-elämää ja siitä huonommuuden tunnetta omasta heikosta jaksamisesta jne.

Ainoa mitä voit itse tilanteessa tehdä, on oman itseluottamuksen kasvattaminen ja vahvempi usko omaan tekemiseen. Kun itse seisot vahvasti omien päätösten ja tekemisten takana, voit sivuuttaa muiden ”arvostelun” toteamalla vain rauhallisesti ”musta tää on mulle just hyvä juttu”. Uskon itseensä pitää tulla itsestä, niin muiden länkytykset ei heilauta omaa maailmaa.

Onko sulla kuitenkin pieni pelko itsellä omasta pärjäämisestä, kun sen kyseenalaistaminen herättää voimakasta vastustusta sinussa? Tässä asiassa voit vain mennä itseesi ja työstää sitä, mikä saa sinut hermostumaan ulkopuolisesta arvostelusta? Ainoa kysymys mitä käsitellä, on miksi MINÄ reagoin tähän näin?
 
vierailija
Muita ihmisiä et voi saada käyttäytymään ikinä niin kuin haluat. Aina tulee olemaan eri mieltä olevia, jotka kyseenalaistavat sun elämän valintoja. Heillä se tuomitseminen lähtee omasta pelosta erilaisuutta kohtaan. Se erilaisuus on uhka sille asialle, johon he itse eivät tarpeeksi vahvasti usko omassa elämässään tai jota kadehtivat. Sinun tilanne voi herättää tuomitsijassa kateutta rohkeuttasi kohtaan, alemmuuden tunnetta kun itse ei tunnu jaksavan edes kaksin lapsiperhe-elämää ja siitä huonommuuden tunnetta omasta heikosta jaksamisesta jne.

Ainoa mitä voit itse tilanteessa tehdä, on oman itseluottamuksen kasvattaminen ja vahvempi usko omaan tekemiseen. Kun itse seisot vahvasti omien päätösten ja tekemisten takana, voit sivuuttaa muiden ”arvostelun” toteamalla vain rauhallisesti ”musta tää on mulle just hyvä juttu”. Uskon itseensä pitää tulla itsestä, niin muiden länkytykset ei heilauta omaa maailmaa.

Onko sulla kuitenkin pieni pelko itsellä omasta pärjäämisestä, kun sen kyseenalaistaminen herättää voimakasta vastustusta sinussa? Tässä asiassa voit vain mennä itseesi ja työstää sitä, mikä saa sinut hermostumaan ulkopuolisesta arvostelusta? Ainoa kysymys mitä käsitellä, on miksi MINÄ reagoin tähän näin?
Fyysisesti huonossa kunnossa ja hormoonipäissään voi olla aika erilaisessa tilanteessa pohtimaan tuollaisiakaan asioita kuin muulloin. Helppo sanoa ulkopuolelta.
 
vierailija
Näin kaksi lasta ihan yksin tehneenä on pakko todeta, että kertaakaan kukaan ei ole tätä itsellidtä äitiyttä tai minun pärjäämistäni kyseenalaistanut. Eli voisiko olla, että niillä aloittajalta kysyjillä olisi ihan valideja huolia, jotka kannattaa ottaa huomioon ja laatia suunnitelma, jonka avulla nämä huolenaiheet eivät voi toteutua?

Sinänsä kaikkea äitiyteen liittyvää arvostellaan, ja jo raskausaikana on hyvä opetella suhtautumaan niihin ilman suuria tunteita. Koska muuten pienen lapsen vanhempana ei ehdi muuta tekemäänkään kuin pahoittaa mielensä. Eli viilityynellä analysoinnilla mietittävä, onko kommentissa mitään perää, ja jos ei, kommentti rtoisesta korvasta ulos.
 

Yhteistyössä