yksinhuoltajuudesta...

  • Viestiketjun aloittaja eroamassa
  • Ensimmäinen viesti
eroamassa
Olen parhaimmillani eroamassa avopuolisostani ja yksin jääminen hieman pelottaa. Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta "erosta selvinneiltä". En oikeestaan koskaan ole ollut ns. yksin kun ollaan seurusteltu tulevan exän kanssa teini-iästä asti... Mitenkä muilla on sujunu?
 
Ei ole kokemusta. Neuvoisin välttöämään viimeiseen asti, mutta jos olet päättänyt erota niin toiv.sul on ystäviä ja sukulaisia jotka tukevat sinua. Jos päätöksesi on lopullinen, en voi muuta kuin rukoilla että kaikki menee kohdaltasi hyvin Älä pelkää, kyllä sinä pärjäät ja selviät yksinkin. Tosi rankkaase tulee olemaan varsinkin jos käyt töissä.
 
äippä -84
Sehän on kiinni itsestäsi, todella "kannustavaa" sanoa, että rankkaa se tulee olemaan. Minä tässä olen miettinyt, että kuinka ihanaa elämäni oisi jos eroaisin, en niitä haittapuolia. voin sanoa että olen ollut lapsen syntymästä asti yh. eli minun elämä ei sen kummemmin muuttuisi, paitsi että saisin elää omaa elääni ilman hevetillistä anoppiani. Miehestäni sen verran, joskun tunnen olevani kahden lapsen kasvattaja. Tsemppiä :wave: :wave: :wave: :wave:
 
eroamassa
Tuntuu että tässä tilanteessa parempi erota kun mies ei pysty sitoutumaan, dokaa vaan ja viettää aikaa enemmän muualla kuin kotona. Monet itkut oon itkeny ja kokenut myös henkistä väkivaltaa, myöskin muutaman kerran fyysistä...

Äippä84, mistäs päin muuten oot? oon meinaa samaa ikäluokkaa..
 
marjaliina
täällä olis vielä yks samaa ikäluokkaa...eroamassa aivan samojen syiden takia. parempi yksin kun sellaisessa suhteessa. lapsi aina etusijalle! parempi yksi tasapainoinen huoltaja kuin kaksi enemmän tai vähemmän tasapainotonta.
 
alannah
Sillo ku erosin tyttöni isukista, asuin vanhempien luona. Ja oisivat halunnut mulle yksinhuoltajuuden mutta mut saatiin puhuttua ympäri ja menin laittaan nimen paperiin ja nyt meillä on yhteishuoltajuus. Se oli melkoista aikaa. Tyttöni menee isälle joka toinen viikon loppu.
 

Yhteistyössä