Mikähän pakko joillakin on yrittää myydä omia yleistyksiään muille?
Onko jonkun elämä hienompaa tai palkitsevampaa, jos saa jonkun jossain uskomaan siihen, että suurin osa miehistä ei halua YH:ta?
Minulla olisi kysymys teille jotka tällä tavalla käyttäydytte.
Miksi yhdenkään YH:n pitäisi luoda sekuntiakaan ajatusta sille, että joku Matti Munapää tuomitsee kaikki YH:t epäkelpoina kumppaniehdokkaina?
Kuka oikeasti haluaakaan sellaista kumppania itselleen, jonka tietää halveksuvan elämäntilannetta missä ei ole välttämättä ole ollut osaa eikä arpaa itsellä ja vaikka olisikin, se ei muuta sitä lopputulemaa että koskaan ei pitäisi hukata elämäänsä väärien ihmisten kanssa.
Vai onko jollakin joku agenda sen suhteen, että on jollain yhden ihmisen ristiretkellä YH:ta kohtaan? Haluaa mahdollisimman monen YH:n "tajuavan" miten onni ja autuus jos joku heidät ottaa, että heillä ikäänkuin on niin huono tilanne ettei ole "varaa valita"?
Paska puhetta.
Kaikilla on ikään, sukupuoleen ja elämäntilanteeseen katsomatta oltava rohkeus tehdä valintoja jotka parantavat elämää. Huonosta suhteesta eroon pääseminen on jo sinällään aikamoinen ponnistus kun on lapsia, niin ei siinä enää tarvita jotain typerää pseudotieteilijää selittämässä kuinka olet huono ihminen ja tyydy siihen, että joku joskus ottaa sinut sängyn lämmittimeksi, onnesi on jos joskus niin tulee tapahtumaan.
Ei, se jolla on tuommoinen tarve ilkeillä saa olla onnellinen jos noin paskan sisustan omaavan joku ottaa.
Ymmärrän että kynnys voi olla iso kun mies tai nainen miettii sitoutuuko jo lapsia saaneen ihmisen kanssa, sen kuuluukin olla iso sen kynnyksen, koska sellaisten tilanteiden kanssa ei saisikaan leikkiä. Silti sitä tapahtuu, jatkuvasti.
no vähän huvittaa tämä palsta välillä.
