yksinäisyyttä

hei,

mulla on ekaluokkalainen poika, joka pärjää koulussa hyvin, mutta kavereita ei oikein tahdo löytyä. poika ei ole oikein kiinnostunut perinteisistä poikien jutuista ja on varsin epäurheilullinen. sisarella sitä vastoin on hyvin vilkas sosiaalinen elämä, jota poika kadehtii ihan vietävästi.

jos täällä on muita äitejä, joiden pojilla on samantyyppisiä ongelmia, niin miten olette osanneet poikaanne tukea ja auttaa? yksinäisyys on aina riipaisevaa mutta näin pienellä se on sitä aivan erityisesti...

huolestunut äiti

 

Meidän ekaluokkalainen poika on myös rauhallinen ja ns. kiltti lapsi. onneksemme hän on löytänyt luokaltaan samantyylisen pojan. Tämän kanssa ovat sitten rohkaistuneet kokeilemaan myös rajumpia leikkejä toisten kanssakin. Eskassa ollessa poikamme koki fyysiset leikit ja pelit pelottaviksi ja ahdistaviksi. Siitä piti sitten keskustella opejen kanssakin. Nyt koulussa asiat tuntuu sujuvan, tämän parhaan kaverin kanssa luoviessa.


Keskustele lapsesi kanssa olisiko luokalla joku tai joitakin rauhallisempia poikia, ja haluaisiko hän pyytää näitä vaikka lettukesteille. Näin voisi hellävaraisesti ohjata kaverin löytymisessä. Uskoisin että kun aikaa kuluu ja ikää karttuu, myös poikasi löytää ystäviä, kun oma rohkeus riittää ottaa ensikontakti!

 

Meillä myös ekaluokkalainen poika on ujo ja tunnollinen ja vierastaa rajuja leikkejä koulussa. Eskari oli yuskaa niin pojalle kuin vanhemmille, Nyt hän on tutustunut luokallaan erääsn poikaan ja hän on käynyt meillä kylässä ja meidän poika heillä. Nykyisin poika menee ihan mielellään kouluun. Halaus sinulle sillä tiedän miltä sinusta tuntuu :hug:

 

kiitokset rohkaisusta, toivotaan että asiaan löytyy joskus ratkaisu.

vaatii tietysti rohkeutta päästää joku omaan maailmaan. asiaa ei ehkä helpota se, että poikani suosikkileikit ovat tyttömäisiä, hän tykkää esim. leikkiä siskon barbeilla ja ommella - on siinä jopa aika taitava. ymmärrettävästi on aika vaikeaa löytää toista samanlaista poikaa, ja toisaalta häntä kai hiukan nolottaa kutsua ketään meillekään, kun niitä tavallisia poikien leluja ei oikein huoneesta löydy.7-vuotias osaa jo tunnistaa erilaisuutensa. onneksi sentään nykymaailma sietää jo erilaisuutta aiempaa paremmin, vaikka kouluikäiset pojat ja tytöt voivat olla kyllä aika julmia.