Kävin kakkosen synnyttämässä yksin kun mies jäi kotiin 2-vuotiaan kanssa. Se oli kyllä hyvä kokemus, paljon parempi kuin esikoisen vaikka mies oli mukana. Tietysti jännitti että jos tulee komplikaatioita ja ekalla kerralla olin sairaalassa viisi päivää. Se on ihanaa kun voi keskittyä vain itseensä omassa synnytyskuplassa. Makoilin vaan ammeessa ja kätilö kävi välillä tsekkaamassa, ikävinä oli nousta sieltä käyrille makaamaan. Tarjottiin myös kätilöopiskelijaa seuraksi mutta koin pärjääväni ilmankin. En ottanut mitään rutiinioksitosiinia tai muita lääkkeitä niin supistukset ei ollu niin pahoja, jälkeisvaiheessa on annettu molemmissa kun esikoisen kanssa menetin paljon verta, se oksitosiini tekee tosi pahat supparit ja kannattaa jättää väliin. Suosittelen lämpimästi lukemaan ina May gaskinin guide to childbirth, kätilön kirjoittama kirja, siinä on juuri tuota positiivista asiaa ja saa enemmän itsevarmuutta synnytykseen! Myös doulan tai kätilöopiskelijan voi ehkä saada tueksi jos haluaa, joillain tulee myös oma äiti tai ystävä. Tukihenkilön ei ole pakko olla se lapsen isä! Ja Kätilöt kyllä huolehtii, tsemppiä, luonto on puolellasi ^_^ myös rentoutukset ja hengitysharjoitukset missä treenataan ottamaan supistus vastaan on mielestäni hyödyllisiä, menee sen vuoristoradan/aallon mukaan ja keskittyy siihen täysin niin useimmat pärjää sillä.