Yksin synnyttämisestä kokemuksia

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olen raskausviikolla 38 ja pelkään pahoin joutuvani yksin synnyttämään. Meillä on molemmilla viikoiksi venynyttä syysflunssaa ja varsinkaan miehen yskälle ei loppua näy. Nythän ainakin HUS:ssa mukaan saa tulla vain oireeton tukihenkilö. Jos sinulla on kokemusta synnyttämisestä yksin ja jotain vinkkejä siihen, kuulisin todella mielelläni.
 
vierailija
No yksin siellä joutuu homman kuitenkin hoitamaan, puoliso lähinnä henkisenä tukena. Selviät kyllä. Mikäli koronatesti on negatiivinen kannattaa tarkastaa vielä saako tulla.

Lapsi voi syntyä vaikka kuukauden päästä joten älä stressaa turhaan
 
vierailija
No yksin siellä joutuu homman kuitenkin hoitamaan, puoliso lähinnä henkisenä tukena. Selviät kyllä. Mikäli koronatesti on negatiivinen kannattaa tarkastaa vielä saako tulla.

Lapsi voi syntyä vaikka kuukauden päästä joten älä stressaa turhaan
No en muuten stressaisikaan, mutta kun neljästä edellisestä lapsesta kaikki on syntyneet viimeistään viikolla 39+0. 😓 Varsinkin ekan ja kolmannen kanssa olimme todella pitkiä aikoja ihan keskenämme ja erityisesti kolmannen kanssa se oli hirveän tuskaista, kun emme päässeet edes synnytyssaliin vaan piti kärvistellä koko avautumisvaihe jumppapallon turvin tutkimushuoneessa enkä edes suihkuun saanut mennä. Synnytyssaliin pääsin vasta ponnistamaan. En tajua, miten olisin ikinä selvinnyt siitä yksin.

Eli jos jollain on jotain kokemuksia tai vinkkejä siitä, miten voisi valmistautua etukäteen tai jotenkin saada jokin positiivinen näkökulma asiaan, niin siitä olisi apua.
 
vierailija
Kävin kakkosen synnyttämässä yksin kun mies jäi kotiin 2-vuotiaan kanssa. Se oli kyllä hyvä kokemus, paljon parempi kuin esikoisen vaikka mies oli mukana. Tietysti jännitti että jos tulee komplikaatioita ja ekalla kerralla olin sairaalassa viisi päivää. Se on ihanaa kun voi keskittyä vain itseensä omassa synnytyskuplassa. Makoilin vaan ammeessa ja kätilö kävi välillä tsekkaamassa, ikävinä oli nousta sieltä käyrille makaamaan. Tarjottiin myös kätilöopiskelijaa seuraksi mutta koin pärjääväni ilmankin. En ottanut mitään rutiinioksitosiinia tai muita lääkkeitä niin supistukset ei ollu niin pahoja, jälkeisvaiheessa on annettu molemmissa kun esikoisen kanssa menetin paljon verta, se oksitosiini tekee tosi pahat supparit ja kannattaa jättää väliin. Suosittelen lämpimästi lukemaan ina May gaskinin guide to childbirth, kätilön kirjoittama kirja, siinä on juuri tuota positiivista asiaa ja saa enemmän itsevarmuutta synnytykseen! Myös doulan tai kätilöopiskelijan voi ehkä saada tueksi jos haluaa, joillain tulee myös oma äiti tai ystävä. Tukihenkilön ei ole pakko olla se lapsen isä! Ja Kätilöt kyllä huolehtii, tsemppiä, luonto on puolellasi ^_^ myös rentoutukset ja hengitysharjoitukset missä treenataan ottamaan supistus vastaan on mielestäni hyödyllisiä, menee sen vuoristoradan/aallon mukaan ja keskittyy siihen täysin niin useimmat pärjää sillä.
 
vierailija
Ota ystävä tai doula mukaan tukihenkilöksi jos mies ei ehdi tervehtyä ajoissa. Jos doulaus tuntuu liian kalliilta, niin ensikodilta voi saada vapaaehtoisen doulan ja doulaopiskelijat tarjoavat palvelua halvemmalla kuin koulutetut doulat. Suosittelen kyllä lämpimästi doulaa, oli ehdottomasti hintansa arvoinen palvelu :)
 
vierailija
Ota ystävä tai doula mukaan tukihenkilöksi jos mies ei ehdi tervehtyä ajoissa. Jos doulaus tuntuu liian kalliilta, niin ensikodilta voi saada vapaaehtoisen doulan ja doulaopiskelijat tarjoavat palvelua halvemmalla kuin koulutetut doulat. Suosittelen kyllä lämpimästi doulaa, oli ehdottomasti hintansa arvoinen palvelu
Doulakaan ei varmaan tule, jos itsekään en tässä ehdi ihan oireettomaksi? En tiedä, mitä tässä keksisi tämän tukkoisuuden lopettamiseksi, iskee muutaman kerran päivässä, ei enää muita oireita.

Ystävistäni ainoastaan yhtä voisin edes ajatella, pitäisi olla sellainen ystävä, joka katsoisi läpi sormiensa, jos tulisi lauottua jotain asiattomuuksia tilanteen ollessa päällä... Mietin vain, onko hän vähän liian hääräilevää sorttia vai osaisiko "vain" olla tukena.
 
vierailija
Kävin kakkosen synnyttämässä yksin kun mies jäi kotiin 2-vuotiaan kanssa. Se oli kyllä hyvä kokemus, paljon parempi kuin esikoisen vaikka mies oli mukana. Tietysti jännitti että jos tulee komplikaatioita ja ekalla kerralla olin sairaalassa viisi päivää. Se on ihanaa kun voi keskittyä vain itseensä omassa synnytyskuplassa. Makoilin vaan ammeessa ja kätilö kävi välillä tsekkaamassa, ikävinä oli nousta sieltä käyrille makaamaan. Tarjottiin myös kätilöopiskelijaa seuraksi mutta koin pärjääväni ilmankin. En ottanut mitään rutiinioksitosiinia tai muita lääkkeitä niin supistukset ei ollu niin pahoja, jälkeisvaiheessa on annettu molemmissa kun esikoisen kanssa menetin paljon verta, se oksitosiini tekee tosi pahat supparit ja kannattaa jättää väliin. Suosittelen lämpimästi lukemaan ina May gaskinin guide to childbirth, kätilön kirjoittama kirja, siinä on juuri tuota positiivista asiaa ja saa enemmän itsevarmuutta synnytykseen! Myös doulan tai kätilöopiskelijan voi ehkä saada tueksi jos haluaa, joillain tulee myös oma äiti tai ystävä. Tukihenkilön ei ole pakko olla se lapsen isä! Ja Kätilöt kyllä huolehtii, tsemppiä, luonto on puolellasi ^_^ myös rentoutukset ja hengitysharjoitukset missä treenataan ottamaan supistus vastaan on mielestäni hyödyllisiä, menee sen vuoristoradan/aallon mukaan ja keskittyy siihen täysin niin useimmat pärjää sillä.
Tämä kuulosti ihanalta. 😍 Mäkin inhoan tuota oksitosiinia, en tajua, miksi se aina tyrkätään väkisin ja varmuuden vuoksi. Viimeksi selvisin jälkeisvaiheeseen asti ilman sitä, mutta silloin sitten laittoivat sen lievästä vastustelusta huolimatta - syy liittyi jotenkin siihen, että lakkaisin vuotamasta isoja määriä nopeammin. Ehkä se sitten oli tarpeen, mene ja tiedä, mutta todellakin inhoan sitä supistusten vauhdittajana ja olen myös miettinyt, onko se osasyyllinen synnytyshorkkaan.
 
vierailija
Olen raskausviikolla 38 ja pelkään pahoin joutuvani yksin synnyttämään. Meillä on molemmilla viikoiksi venynyttä syysflunssaa ja varsinkaan miehen yskälle ei loppua näy. Nythän ainakin HUS:ssa mukaan saa tulla vain oireeton tukihenkilö. Jos sinulla on kokemusta synnyttämisestä yksin ja jotain vinkkejä siihen, kuulisin todella mielelläni.
Koronarajoitusten takia mies pääsi mukaan vain ponnistusvaiheeseen, kun vasta silloin pääsi synnytyssaliin. Avautumisvaihe meni siis kokonaan yksin ja oli rehellisesti kamala kokemus. Ei ollut ketään tukemassa tai viemässä ajatuksia pois kivusta. Hoitajilla ei ollut aikaa olla tukena ja kelloa kun soitti, meni pitkään ennen kuin kukaan tuli huoneeseen tarkistamaan. Kun joku sitten tuli, annettiin kiireesti kipupiikki ja jätettiin taas yksin.
Itse varmaan miettisin, voisiko joku muu tulla tueksi jos mies ei pääse. Yksin synnyttämistä en suosittele.
 
vierailija
Yleisesti terveydenhuollossa on niin, että jos oireet on jo selvästi menossa pois päin niin tartuntariskiä ei pitäisi olla. Joten jos miehellä tai sinulla on enää jotain pientä tukkoisuutta, niin kannattaa sairaalalla sanoa että on ollut oireita jo pitkään ja menossa pois, voi olla että päästävät silti!
Typerää jos kaikkialla muualla voi olla paitsi mukana yhdessä elämän tärkeimmistä tapahtumista, jos ihan vähän vielä nenä tukkoinen 🙄
 

Yhteistyössä