Yksin oot..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Topeliaani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Topeliaani

Vieras
Sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, seksinkin.

Haluaisin virittää vähän vakavamman keskustelun. Olen jo ikämies, ja erotiikan aika elämässäni on ollut ja mennyt. Vartuin aikana, jolloin suhtatuminen seksuaalisuuteen oli olennaisesti erilaista kuin nyt. Ehkä asenteet olivat ahdistavia, ehkäpä ne osaltaan lisäsisvät ihmisten estyneisyyttä. Varmaankin myös vaikeuttivat seksuaalisen tyydytyksen saamista, varsinkin naisilla.

Silti mitalin toinen puoli oli seksuaalisuuteen liittynyt vastuun tunne. Miehen odotettiin kohtelevan naista jotenkin ritarillisesti, kuin "hauraampaa astiaa", eikä altistavan häntä äkkipäätä elämän brutaaleimmille puolille.

Vaimoni oli minulle aikoinaan ensimmäinen naiseni (on myös jääänyt elämäni ainokasi). Sukupuolielämän aloittaminen oli kahden tietämättömän, mutta toisiaan hurjasti rakastavan nuoren räpeltämistä. Alkuaikoina varsinakaan ei kummankaan fyysinen laukeaminen ollut kovin kaksista, mutta koimme silti syvän onnen ja keskinäisen läheisyyden hetkiä, sellaisina unohtumattomia. Oraali- tai anaalileikkejä tai erilaisia vempaimia emme osanneet kuvitellakaan.

Nyt seksistä' etsitään - sinänsä oikeutetusti - molempien osapuolten nautintoa. Kuvioon kuuluvat niin erilaiset asennot, vempaimet, kuin oudot ja vähän perverssit puuhatkin (sadomasokismi, ryhmäleikit jne). ne eivät nyt sinänsä varmaan kuulu moneenkaan parisuhteeseen, mutta niistä on ainakin tullut salonkikelpoisia puheenaiheita.

Ihmettelen vain, onko tässä nautinnon maksimoinnista miehestä ja naisesta tullut vain keskinäisen masturbaation apuvälineitä. Jos orgasmi on naiselle päämäärä, niin sitähän tunnetusti harvoin yhdynnässä saa. Tarvitaan erityistä stimulaatiota joko naisen itsensä tai partnerin toimesta - useimmiten tämän kai parhaiten osaa nainen itse. Eli mihin miestä tässä tilanteessa oikeastaan tarvitaan? Dildo ajanee asian paremmin. Samoin kai mieskin voisi naisensa vieressä herkimmällä hetkellä tunkea kalunsa tekovaginaan, jonka tiukkuutta ja vibroja hän voi säädellä mielnsä mukaisiksi, ja nautinnollisesti laueta elävän naisen ollessa lähinnä kulissina ja tunnelman luojana. Eikö tuolliasessa tilanteessa ole kaksi yksinäistä ihmistä keskittymässä omaan onanointiinsa hurmioituneen "yhdeklsi lihaksi" sulautumisen tunteen sijasta?

Toisen nöyryyttäminen ja alistaminen, vaikka leikistikin, ovat myös jotenkin pelottavia ilmiöitä. Julmuushan on jotakin, jota ei missään tilanteessa saisi itsessään rohkaista. Sama koskee oman ihmisarvonsa häpäisyä, vaikka joku saattaakin siitä saada perverssiä mielihyvää.

Onko seksistä ja erotiikasta kadonnut se kaikkein tärkein, toinen ihminen. Onko kahden ihmisen kaikkein läheisimmästä kokemuksesta (jos äidin ja lapsen yhteisyyttä ei oteta huomioon) tullut tilanne, jossa ihmisen yksinäisyys vain korostuu tuossa päämääräksi korotetussa fyysisen nautinnon maksimoinnissa?

Nämä ovat tämmöisiä tunteellisen topeliaanin mielipiteitä menneestä maailamsta. Silti toivoisin niihin jonkinlaisia (mieluiten asiallisa) kannanottoja.


 
Tuo keskustelu klitoris- ja emätinorgasmeista rohkaisi nostamaan tämän aiemman avaukseni.

Siis, missä tuossa orgasmin metsästyksessä oikeastaan toista ihmistä tarvitaan? Kukin mies ja varsinkin nainen voinee hoidella sen itselleen paremmin kuin kukaan partneri.

Eikö seksuaalisessakin kanssakäymisessä kuitenkin tärkeintä ole läheisyyden kokemus, se, mitä yksinään ei pysty itselleen yksin tuottamaan?
 
Katsos, nykyään kaikki, myös seksi, on tuotteistettu. Sen pitää, huom. PITÄÄ olla tehokasta, täydellistä, kaikki-heti-tänne-mulle -seksiä. Naisen pitää saada orgasmi joka sessiossa ja miehellä pitää aina seistä. Nuori nainen menettää koko omanarvontunteensa ja naiseutensa heti, jos ei heti eka kerralla saa orgasmia, samoin, miehillä on valtava paine, että aina pitää olla paraatikunnossa ja toimia kuin alfa-uros konsanaan. Ei siinä paljon läheisyyttä ehdi ajatella, kun kaikki keskittyminen fysiologiaan vie kaiken energian. Surullista.
 
Ja kuitenkin tuo läheisyyden tarve pitäisi olla se tärkeämpi osa. Hellyydesätä voi nauttia aina tilaisuuden tullen pitkin päivää ja tuntikausia. Jos taas hyvin lyhyessä ajassa tehdään se koko homma, niin kyllä siitä jää jotakin puuttumaan, vaikka niitä orgasmeja olisi monta peräkkäin. Vaikea kuvitella, että niitä tulisi jokapäivä useita vuosikymmenien ajan. Joten pitkässä juoksussa nuo hellyydet ja läheisyys tulevat tärkeämmiksi. Myöskin tuo kun heti ei kaikkea osata viimeisenpäälle, vaan opetellaan yhdessä, tuo oman mielenkiinnon mukaan kuvioihin.
 
Mina olen 80- luvun lapsia, ja kasvoin juuri tuon seksuaalisuuden saralla tuohon esineellistettyyn, valineellistettyyn seksuaalisuuteen. Ihmeellista aktia, josta todella se laheisyys ja kohtaaminen puuttuivat taysin (naisena en juuri nauttinut, enka ollut kosketuksissa itseni kanssa sen aikana).

Mutta sanoisin, etta myohemmalla ialla, kypsyessani itse ihmisena ja loytaessani sen mukaisen parisuhteen, jossa on kaksi ihmista, mies ja nainen, humaaneina ja ystavallisina toisilleen, avoimina ja laheisina olen palannut seksin alkulahteille.

Seksielamamme ei voisi vahempaa muistuttaa leikkikaluja, videoita, erilaisia akteja ja rooleja, vaan kaikessa herkkyydessaan, intohimossaan ja nimenomaan siina kohtaamisessa ja laheisyydessa se on niin paljon kaikkea ja niin syvaa ja onnellista, etta haluan myos uskoa, etta vaikka mediasta (internet yms) saisikin seksista ihmeellisen ja jopa ikavan kuvan, saattaa se joillakin ihmisilla, kuten meilla, olla viela sita yksinkertaista, hellaa ja syvaa miehen ja naisen kohtaamista. Medialla on paha vaikutus, mutta ei kaikki ela se mukaisesti lainkaan.

Itse loysin onnen ja nautinnon juuri silloin kun tajusin mita seksi on, ei pornoleikkeja, alistamisia, esineita, rooleja, vain primitiivista ja toisaalta sielukasta kohtaamista.
 
Minusta mikään ei ole yhtä hienoa, kuin kokea orgasmi yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kun sain sen ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni kanssa, tuntui se aivan taivaalliselta, koska en ole aiemmin tuntenut samanlaista läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kenenkään muun kanssa. Tämä siksikin, että en ole kokenut orgasmia kovinkaan monen miehen kanssa. Rakkautta ja tunteita riittää, eikä haittaa, jollei se orkku joka kerta tule.
Pointti on se, että kyllähän terveessä parisuhteessa seksi ei ole mitään orgasmin metsästystä vaan juuri läheisyyttä ja ihoterapiaa parhaasta päästä.
Kyllä meitä ns. normaalilla, terveellä tavalla seksiin ja orgasmiin suhtautuvia on olemassa edelleen! Ja tällaisessakin suhteessa voidaan yhdessä nauttia toisesta mielikuvitusta käyttämällä olematta silti mitään pervoja tai orgasmin metsästäjiä!
Minä ainakin nautin rakastamani miehen kosketuksesta ja jos se orgasmi sieltä tulee, niin se on aina iso plussa!
 

Yhteistyössä