Yksin, masentunut, ongelmainen - mistä apuja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ___
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

___

Vieras
Keneltä keskusteluapua jos menneisyydessä kokemus raiskauksen yrityksestä? Väheneekö koetun trauman "arvo" mitä enemmän vuosia tapahtuneesta on kulunut? Kiinnostaako poliisia?

Koitin asiasta avautua psyk. sairaanhoitajalle niin se vaa kuunteli ja totes että "ainakin olet siitä päässyt eteenpäin, turha antaa sen vaikuttaa tulevaan"...:C

Vituttaa ihan kamalasti tuo kommentti ja jos en olis niin turhauttavan kiltti ihminen ni oisin sanonu sille pahasti...Nyt vaan en osaa mennä enää sillekään ongelmistani avautumaan... EKaa kertaa pystyin tuosta asiasta puhuu "ammattilaiselle" ja tuntuu tuon reaktion jälkeen siltä kuin ois muutaman kilon paskaa syöny....Ahdistaa ja v*tuttaa, en usko että enää menen tuonne asioistani juttelemaan. Moni asia on tällä hetkellä elämässä ihan ok mutta silti on sieluton olo...

Miks tässä maassa ei ihmisen hätään suhtauduta oikein?:C

Arvatkaa millä jaksaa päivästä toiseen? Sillä että tietää, että tulee varmasti kuolemaan joku päivä. Sitten loppuu murheet.
 
hmm minua ahdisteli isäpuoli 6vuotta, loppui 17v iässä kun muutin pois, ei se mun elämää pilannut(no vaikuttaa tiettyihin asioihin kyllä em luottamus miehiin ei oo itsestään selvää) jos se on vaan yritys sinullakin, asiasta pääsee voitolle. itseäni aina auttoi ajatus siitä että tämä ihminen on sairas päästään, ei oo kovin hyvin tollasilla tyypeillä elämä, itse ei kannata heidänlaisteen takkii elämää pilaa.muutama vuos meni vihatessa, enään en edes vihaa.

sinä olet syytön tapahtumaan, miksi siis et pääse asiasta yli?

hoitaja oli asiaton, mutta ei noista psykologisista sh oo mihkään, jotkut psykologitkin on aika hyödyttömiä.minäkin osaan hymististä ja kysyä miltä tämä sinusta tuntui(olin tutun mukana käynnillä,tekopyhää kakkaa sellasilla käynti,mut jos joku kokee saavansaavun ni ok.)minun mielestä tuttu oikeasti välittävä luotettava ihminen on parempi apu.

mistäpäin olet?mä voin kuunnella murheita.
 
En pysty enää asioistani oikeen kenelläkään avautuu..mulla ei ollu muuta paikkaa avautua kaikista murheistani ku tuolla...luulin että se auttas ku tietää että toisella on vaitiolovelvollisuus::C

Mut nyt nään että enemmän taitaskin kelkassa painaa se että toinen YMMÄRTÄÄ..Ei tarvii säälii/mtn tunteita ongelmiani kohtaan yms muita reaktioita. Tarvisin vaan järjen äänen joka kertos miten eteenpäin? kun koitan enkä pääse. Olen asioineni liukkaassa paskamäessä: yritän ylös mutta valun koko ajan takas samaan paskaan.

En usko että mua ahdistellut on/oli sairas päästään:C En olis saanu päästää tyyppiä kuin koira veräjästä...jossain vaiheessa kun häpeä hellitti iski hirvee kostohalu...Nyt toivon hartaasti että tyypiltä ois vaikka munat tippunu pois. Pitkän aikaa meni olo ihan päin persettä, koin häpeää...tuntuu että se paskiainen varasti mun uskon miehiin ja pilas pitkän aikavälin mun elämästä. Se laukas ketjureaktion jonka seurauksena olen antanut itseeni sattua ja paljon.
 

Yhteistyössä