Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Yksin äidiksi?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="yksin, post: 7174416"]</p><p>Jäin mahan kanssa yksin, kun olin 6:lla kuulla miehen ilmoitettua, että en ole oikea nainen häntä varten, toinen oli tullut kuvioihin. Olin silloin 36-vuotias ja raskaus oli toivottu, omasta mielestäni. Nyt 5 vuotta on kulunut ja olen ollut yksin jokaisen päivän tästä äitiydestä. Isä on nähnyt lastaan n. 5 kertaa koko aikana. Raskaus oli aikanaan vaikea, lapsen isä ei ollut missään vaiheessa läsnä ja jouduin muuttamaan uudelle paikkakunnalle lapsen ollessa pieni. Kaikesta on pitänyt riidellä, elatusasioista ym. on ollut tosi vaikeaa. Minulla ei ole koskaan vapaita viikonloppuja, koska isä ei ole mukana elämäsämme, isovanhempia on yksi, hänkin vanha ja sairas ja lapsen isä on sotkenut välit omiin vanhempiinsa, jotka keskittyvät hyysäämään poikansa uutta naissuhdetta, kyseessä on status-virkanainen, jollaista he ovat pojalleen aina toivoneet. Nämä isovanhemmat asuvat kauempana eivätkä ole koskaan nähneet lastenlastaan, en tiedä osoitetta en mitään, enkä saa ottaa heihin yhteyttä. Lapsen isä on tehnyt minusta jonkinlaisen hirviön heidän silmissään, en tiedä tarkkoja yksityiskohtia.</p><p>Elän täysin yksin ja olen työtön. Uudella paikkakunnalla en saanut hoitovapaan jälkeen töitä. Entinen elämä ja minäkuva on vain kaukainen kipeä muisto, olen lihonut älyttömiin mittoihin, koska liikunnalliset harrastukset on pitänyt jättää, lapsenvahdin puutteessa. vammauduin synnytyksessä niin , että liikkuminen tuntuu vaikealta, ja lihon. Alan olla fyysisesti ja henkisesti siinä tilanteessa, että pelkään sairastumista. Joskus minulla oli ystäviä, mutta lapsen saatuani minusta tuli heille kiusallinen, toisille siksi että eivät itse saa lapsia, toisille siksi että yksinäinen nainen koetaan uhkana omalle parisuhteelle ja onnelliselle perhe-elämälle. Olen kuin sairas, jonka "taudin" kai pelätään tarttuvan. Elän pienellä vanhoillisella paikkakunnalla, jolla ei toimi mitään yksinhuoltajien tai vast. kerhoja (eikä täällä heitä olekaan, täällä ei erota), ja kunnalliselta taholta hoitoavun tms. pyytäminen tarkoittaa samaa kuin hyväksyä otsaansa leima: "moniongelmainen/alkoholisti/huono äiti/mielenterveysongelmainen", koska täällä ei ymmärretä että kukaan voi elää niin totaalisen yksin kuin elän ja kuinka raskasta se voi olla. Tunnen olevani täysin eristetty ja voimia ei tule mistään lisää. En pääse tuulettumaan, en pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, koska rahaa ei ole ja apua ei saa keneltäkään. </p><p></p><p>Kun tulin raskaaksi, olin onnellinen. Sitten tapahtui kaikki tämä ja nyt tajuan että äitiys ei ole minua varten. inhoan kaikkea lällynlällyn-vauvameininkiä, inhoan äitien synnytysjuttuja ja ovulaatio/menkat-keskustelua ja kaikkea sitä, mihin älylliset ? ihmiset alentuu näissä kuvioissa. Jos olisin itse saanut rakkautta ja hellyyttä äitinä ollessani, voisin olla toista mieltä, mutta en ole saanut. olen elänyt 5 vuotta ilman rakkautta, hellyyttä, seksiä, parisuhdetta....Joka päivä minun pitää pystyä antamaan rakkautta lapselleni, mutta itse en saa hyväksyntää tai tukea mistään, enkä pääse harrastusteni pariin tuntemaan edes sitä mielihyvää ja vapautusta. Voimat uupuvat. En suosittele tätä kenellekään. olin joskus ihan normaali nainen, uskoin tulevaisuuteen, perheeseen, kaikkeen siihen. Nyt olen menttänyt uskoni kaikkeen. </p><p>Jos olsiin tiennyt yksinjäämiseni ajoissa, olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen raskauden jatkumisesta, ainakin toivon niin. En toivo tätä kenellekään. olen nyt 42-vuotias ja yritän hyväksyä, että elämäni naisena on ohi, tiedän sen kun katson peiliin ja vaakaan ja kalenteriin, jossa on seuraavat 10-vuotta varattu jokainen päivä, ilta ja yö ja viikonloppu lapsenkaitsentaan neljän seinän sisällä.</p><p></p><p>Siis, mieti vielä jos odotat lasta yksin. Se on kova tie. Ainakin jos olet jo iäkkäämpi ja kuitenkin toivot itsellesi "normaalia" elämää vielä jonain päivänä. Jos olet nuori ja kaunis, ystävien ympäröimä, elämäsi voi jatkua antoisana äidiksi tulon jälkeenkin. Mutta joka tapauksessa kannattaa varautua siihen, että kaikki voi muuttua, terveys voi mennä, lapsi voi olla sairas, ystävät voivat jättää, usko ja toivo voivat loppua, sydän voi särkyä, mitä sitten? Ja ainakin kannattaa miettiä kysymystä siltä kannalta, että entä jos todella elät yksin lapsen kanssa loppuikäsi, että et elättele toiveita uudesta parisuhteesta, koska se voi jäädä toteutumatta. Voit muuttua ihmisenä, jos joudut kokemaan kaiken tämän. Minä muutuin. Suosittelen yksinäistä äitiyttä vain niille,joille lapsen saaminen on ollut koko elämän mittainen unelma, ja joilla on paljon sukua ja ihmisiä ympärillä. Voimia joka tapauksessa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="yksin, post: 7174416"] Jäin mahan kanssa yksin, kun olin 6:lla kuulla miehen ilmoitettua, että en ole oikea nainen häntä varten, toinen oli tullut kuvioihin. Olin silloin 36-vuotias ja raskaus oli toivottu, omasta mielestäni. Nyt 5 vuotta on kulunut ja olen ollut yksin jokaisen päivän tästä äitiydestä. Isä on nähnyt lastaan n. 5 kertaa koko aikana. Raskaus oli aikanaan vaikea, lapsen isä ei ollut missään vaiheessa läsnä ja jouduin muuttamaan uudelle paikkakunnalle lapsen ollessa pieni. Kaikesta on pitänyt riidellä, elatusasioista ym. on ollut tosi vaikeaa. Minulla ei ole koskaan vapaita viikonloppuja, koska isä ei ole mukana elämäsämme, isovanhempia on yksi, hänkin vanha ja sairas ja lapsen isä on sotkenut välit omiin vanhempiinsa, jotka keskittyvät hyysäämään poikansa uutta naissuhdetta, kyseessä on status-virkanainen, jollaista he ovat pojalleen aina toivoneet. Nämä isovanhemmat asuvat kauempana eivätkä ole koskaan nähneet lastenlastaan, en tiedä osoitetta en mitään, enkä saa ottaa heihin yhteyttä. Lapsen isä on tehnyt minusta jonkinlaisen hirviön heidän silmissään, en tiedä tarkkoja yksityiskohtia. Elän täysin yksin ja olen työtön. Uudella paikkakunnalla en saanut hoitovapaan jälkeen töitä. Entinen elämä ja minäkuva on vain kaukainen kipeä muisto, olen lihonut älyttömiin mittoihin, koska liikunnalliset harrastukset on pitänyt jättää, lapsenvahdin puutteessa. vammauduin synnytyksessä niin , että liikkuminen tuntuu vaikealta, ja lihon. Alan olla fyysisesti ja henkisesti siinä tilanteessa, että pelkään sairastumista. Joskus minulla oli ystäviä, mutta lapsen saatuani minusta tuli heille kiusallinen, toisille siksi että eivät itse saa lapsia, toisille siksi että yksinäinen nainen koetaan uhkana omalle parisuhteelle ja onnelliselle perhe-elämälle. Olen kuin sairas, jonka "taudin" kai pelätään tarttuvan. Elän pienellä vanhoillisella paikkakunnalla, jolla ei toimi mitään yksinhuoltajien tai vast. kerhoja (eikä täällä heitä olekaan, täällä ei erota), ja kunnalliselta taholta hoitoavun tms. pyytäminen tarkoittaa samaa kuin hyväksyä otsaansa leima: "moniongelmainen/alkoholisti/huono äiti/mielenterveysongelmainen", koska täällä ei ymmärretä että kukaan voi elää niin totaalisen yksin kuin elän ja kuinka raskasta se voi olla. Tunnen olevani täysin eristetty ja voimia ei tule mistään lisää. En pääse tuulettumaan, en pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, koska rahaa ei ole ja apua ei saa keneltäkään. Kun tulin raskaaksi, olin onnellinen. Sitten tapahtui kaikki tämä ja nyt tajuan että äitiys ei ole minua varten. inhoan kaikkea lällynlällyn-vauvameininkiä, inhoan äitien synnytysjuttuja ja ovulaatio/menkat-keskustelua ja kaikkea sitä, mihin älylliset ? ihmiset alentuu näissä kuvioissa. Jos olisin itse saanut rakkautta ja hellyyttä äitinä ollessani, voisin olla toista mieltä, mutta en ole saanut. olen elänyt 5 vuotta ilman rakkautta, hellyyttä, seksiä, parisuhdetta....Joka päivä minun pitää pystyä antamaan rakkautta lapselleni, mutta itse en saa hyväksyntää tai tukea mistään, enkä pääse harrastusteni pariin tuntemaan edes sitä mielihyvää ja vapautusta. Voimat uupuvat. En suosittele tätä kenellekään. olin joskus ihan normaali nainen, uskoin tulevaisuuteen, perheeseen, kaikkeen siihen. Nyt olen menttänyt uskoni kaikkeen. Jos olsiin tiennyt yksinjäämiseni ajoissa, olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen raskauden jatkumisesta, ainakin toivon niin. En toivo tätä kenellekään. olen nyt 42-vuotias ja yritän hyväksyä, että elämäni naisena on ohi, tiedän sen kun katson peiliin ja vaakaan ja kalenteriin, jossa on seuraavat 10-vuotta varattu jokainen päivä, ilta ja yö ja viikonloppu lapsenkaitsentaan neljän seinän sisällä. Siis, mieti vielä jos odotat lasta yksin. Se on kova tie. Ainakin jos olet jo iäkkäämpi ja kuitenkin toivot itsellesi "normaalia" elämää vielä jonain päivänä. Jos olet nuori ja kaunis, ystävien ympäröimä, elämäsi voi jatkua antoisana äidiksi tulon jälkeenkin. Mutta joka tapauksessa kannattaa varautua siihen, että kaikki voi muuttua, terveys voi mennä, lapsi voi olla sairas, ystävät voivat jättää, usko ja toivo voivat loppua, sydän voi särkyä, mitä sitten? Ja ainakin kannattaa miettiä kysymystä siltä kannalta, että entä jos todella elät yksin lapsen kanssa loppuikäsi, että et elättele toiveita uudesta parisuhteesta, koska se voi jäädä toteutumatta. Voit muuttua ihmisenä, jos joudut kokemaan kaiken tämän. Minä muutuin. Suosittelen yksinäistä äitiyttä vain niille,joille lapsen saaminen on ollut koko elämän mittainen unelma, ja joilla on paljon sukua ja ihmisiä ympärillä. Voimia joka tapauksessa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Perussuomalaisilla on paikka, jossa kaikki voivat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta
12 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"”Tämä on paha paikka”, sanoo poika ja käärii sätkän keskellä hullunmyllyä – Helsingin ydinkeskustan puisto ajautui täydelliseen anarkiaan"
Tänään 09:38
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Romaninaiset joutuvat elämään peIon ilmapiirissä
Tänään 09:04
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miksi mamut tappavat suomen poliiseja?
Tänään 08:28
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Sanna Marin yritti blokata OrpoPurran ja Putinin välistä sotalogistiikkaa
Tänään 08:21
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ruotsin monikulttuurisessa Malmön kaupungissa naisten jalkapallojoukkue on joutunut jatkuvien vakavien uhkausten kohteeksi
Tänään 08:05
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Trump syyttää nyt juutalaisia
Tänään 07:40
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Lämmin syksy on pitänyt ilmastoeinarin hiljaisena
Tänään 07:38
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
RELAATIO 1040 - IB
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:36
Luettu: 13K
Aihe vapaa
2.
Uusi miss Suomi 2024
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 03:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
3.
"Suomi tarvitsee osaajia ulkomailta" - miksei suomalaisista voi kouluttaa niitä osaajia?
Started by Echo
Sunnuntai klo 19:19
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Donald Trump. Kuunnelkaa tämä linkki Lissu ja Palstapesu. Taidatte olla ainoat kannattajansa tällä foorumilla?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:35
Luettu: 882
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1038
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:42
Luettu: 733
Aihe vapaa
6.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on joutunut ojentamaan vassariliiton naiskansanedustajaa asiattomasta käytöksestä eduskunnan isossa salissa
Started by vierailija
Tiistai klo 18:05
Luettu: 712
Aihe vapaa
7.
Mene hermot kun katso ruokalista.
Started by vierailija
Tiistai klo 12:21
Luettu: 598
Aihe vapaa
8.
Olen miehelle kakkonen ja korvattavissa
Started by vierailija
Maanantai klo 09:54
Luettu: 588
Perhe-elämä
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
– Tämä ei ole se Sanna, jonka luulin tuntevani. Ilmasto- ja ihmisoikeusasioista huolestunut asiapoliitikko muuttui jetset-piireissä pyöriväksi pinnal-
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
RELAATIO 1040 - IB
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Romaninaiset joutuvat elämään peIon ilmapiirissä
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1038
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Perussuomalaisilla on paikka, jossa kaikki voivat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
8.
Vasemmistonliiton tuleva puheenjohtaja "Sanna Marin on samppanjasosialisti"
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Yksin äidiksi?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu