Toggle sidebar

Yksilapsisuuden vika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
F

Fleur de la Cour

Vieras
En voi mitään sille asialle, mutta otan aina edelleenkin keskustelunaiheen yksilapsinen äiti kommentit negatiivisina sanoina minua kohtaan. Se, että kahden tai useamman lapsen äiti sanoo (ihan ystävällisesti) etten voi kuitenkaan tietää tuntuu minusta kuin olisin jotenkin puutteellinen ja viallinen äitinä. Ehkä olenkin, näinhän yhteiskunta minulle koko ajan kertoo, vaikka luulin, että äitiys on jotakin muuta kuin sitä miten on oikein äitinä. Luulin että äitinä on joka tapauksessa ilman että on parempi äiti tai enemmän äiti. Mutta ei kun olen vähemmistönä vain se yhden lapsen äiti, äiti tuskin vielä ollenkaan, en voi mitään ymmärtää, ehkä sitten joskus opin jos saan lisää lapsia. Mahtaakohan lapsenikin olla ihan arvoton kun on yksilapsisen perheen lapsi, Tuleekohan sitä ollenkaan kunnolla ihmiseksi kun ei koe sisarusten läsnäoloa ikinä. Luulin että olemme yksilöitä, mutta joudun tässäkin asiassa kuulemaan useasti miten lapseni on sitä ja tuota, koska on ainoa lapsi. Emmekä muuten saa lisää lapsia joten taisin jäädä puolikkaaksi, tai ehkäpä vain neljäsosaksi..
 
Höpö höpö. Mä en ole huomannut, että minusta olisi tullut jotenkin enemmän äiti, kun sain toisen lapsen. Tietty vähän erilaisiahan ne on molemmat, mutta ei se minua muuta. olen vähän taitavampi nyt äitinä, mutta se johtuu siitä, että olen nyt 26 enkä 19, niinkuin silloin ensimmäisen syntyessä. Mun mielestä lapsien lukumäärällä on ihan turha brassailla. Ei se todista mitään muuta, kuin että sikiää helposti.
 
Äidin roolissa en tuosta osaa mitää sanoa...Mutta mä olin itse ainoa lapsi. En muista, että se olisi mua millään tavoin koskaan haitannut. Sosiaalinenkin olin aina. Nykyisin mielenterveyteen suunatautunut sairaanhoitaja, joten kai mä ihmisten kanssa joten kuten toimeen tulen ;) Mä olin isovanhemmillekin ainoa lapsenlapsi, joten aika hemmoteltu olin. Aina sain kaiken mitä halusin ja mitään ei tarvinnut jakaa. Mutta ei siitäkään mitää ongelmaa ole ollut.
 
Laittoi tuo sun teksti vähän hymyilyttämään kun olen itsekin yhden lapsen äiti :) Mä en näe ongelmaa sussa enkä sun lapsessa. Ongelman mä näen noissa sun juttukavereissa. Tiedä sitten olenko puolueellinen tässä tapauksessa ;)
 
Ymmärrän ehkä poinnttisi...olen myös ainukaisen äiti...ja koen moneltakin taholta aina jotenkin ajatuksen "kun hän on ainukainen" eli minulle yritetään saada tunnetta,että "monikin asia johtuu siitä ettei teillä ole enempää lapsia", "lapsen käytös johtuu siitä ettei hänellä ole sisaruksia", "sinulla ei ole vielä tarpeeksi kokemusta lasten hoidosta", "et voi ymmärtää ennen kuin sinulla on enemmän lapsia" jne. jne.
En tiedä oletko sinä kokenut näin, mutta minä olen ja aika usein minua äitinä syyllistävänä ja vähän mollaavanakin piikkinä.
 
tuohon lapsen asemaan haluaisin sanoa oman näkemykseni. Mielestäni ainoa lapsi ei ole huonommassa asemassa kuin sellainen, jolla on sisaruksia. En halua vähätellä sisarusten merkitystä ja sitä rikkautta, minkä hyvä sisarussuhde voi elämään antaa, mutta en myöskään pidä sisaruksia sellaisena itseisarvona, joka jokaisella pitäisi olla. Usein kuulee niitä kliseitä ainoista lapsista, jotka ovat hemmoteltuja ja kykenemättömiä ottamaan muita huomioon ja ties mitä. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole perheen lapsiluvusta vaan ensisijaisesti lapsen ja vanhempien suhteesta. Ainoa lapsi voi olla yhtä lailla sosiaalinen ja osata ottaa toiset huomioon jopa paremmin, kun ei ole joutunut taistelemaan paikastaan auringossa. Vanhemmista on kiinni, miten paljon ja millaista huomiota lapsi kotonaan saa, riippumatta perheen koosta.
Minusta sinun ei kannata murehtia ainokaisesi sisaruksettomuutta asiana, joka tekisi hänen elämänsä jotenkin köyhemmäksi ja onnettomammaksi, ei se niin mene. Tasapainoinen ja onnellinen elämä ei edellytä sisaruksia.
Ja omasta tilanteestani voi valottaa, että itse olen elänyt ainoana lapsena ja tutustunut vasta aikuisena puolisisaruksiini. En koe jääneeni paitsi mistään oleellisesta ainoana lapsena. Itselläni on kolme lasta, mutta se ei johdu siitä, että lapsella mielestäni pitäisi olla sisaruksia. Voin tarvittaessa keskustella aiheesta enemmänkin.

Ja mitä tulee kokemukseesi siitä, että yhden lapsen äitejä väheksytään, kiitos että kohotit peilin eteeni :ashamed: Tunnustan itsekin sortuneeni ylemmyydentuntoiseen pätemiseen, myönnän ajatelleeni joissain tilanteissa etteivät yhden lapsen äidit tiedä vielä niin paljon kuin minä. :ashamed: Anteeksi. Puolustuksekseni haluan kuitenkin sanoa, että useimmiten kohdallani on kuitenkin enemmän kyse hyväntahtoisesta myötätunnosta kuin väheksymisestä. Enemmän siitä, että tunnistaa toisen tilanteessa itsensä ja tajuaa että tuonkin olen kokenut ja tiedän millaista se on kun sen kokee ensimmäistä kertaa. Kuitenkin jokainen äiti on yhtä paljon äiti, äitiyden määrää ei mitata lapsiluvulla. Ja sitäpaitsi, ketä minä arvostan ja ihailen? Omaa äitiäni, yhden lapsen äitiä, joka on kokemattomuudestaan huolimatta kasvattanut minut niin, että kunnioitan häntä ja haluaisin pystyä samaan omien lasteni kanssa.
 
samahan se on yksinhuoltajillakin, se sama äiti joka ehjässä perheessä on huippuhyvä äiti mutta erottuaan muuttuu huonoksi ja säälittäväksi, joka ei osaa enää lapsiaan kasvattaa..
puhumattakaan niistä joilla on useammalle miehelle niitä lapsia..

ääh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitä väliä sillä on mitä toiset ajattelee, kun itse tietää miten asiat on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ymmärrän ehkä poinnttisi...olen myös ainukaisen äiti...ja koen moneltakin taholta aina jotenkin ajatuksen "kun hän on ainukainen" eli minulle yritetään saada tunnetta,että "monikin asia johtuu siitä ettei teillä ole enempää lapsia", "lapsen käytös johtuu siitä ettei hänellä ole sisaruksia", "sinulla ei ole vielä tarpeeksi kokemusta lasten hoidosta", "et voi ymmärtää ennen kuin sinulla on enemmän lapsia" jne. jne.
En tiedä oletko sinä kokenut näin, mutta minä olen ja aika usein minua äitinä syyllistävänä ja vähän mollaavanakin piikkinä.
Click to expand...

Just tätä tunnen kokevani muiden ihmisten taholta.. ja toki myönnän, että otan sen liian henkilökohtaisesti taustastani johtuen, mutta jos nyt koitan ajatella asiaa ihan rauhallisestikin nini siltikin minusta sävy jää tässä asiassa negatiiviseksi liian usein.. ja minä siis jään altavastaajaksi kun olen vähemmistössä kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Narkissos:
Ja mitä tulee kokemukseesi siitä, että yhden lapsen äitejä väheksytään, kiitos että kohotit peilin eteeni :ashamed: Tunnustan itsekin sortuneeni ylemmyydentuntoiseen pätemiseen, myönnän ajatelleeni joissain tilanteissa etteivät yhden lapsen äidit tiedä vielä niin paljon kuin minä. :ashamed: Anteeksi. Puolustuksekseni haluan kuitenkin sanoa, että useimmiten kohdallani on kuitenkin enemmän kyse hyväntahtoisesta myötätunnosta kuin väheksymisestä. Enemmän siitä, että tunnistaa toisen tilanteessa itsensä ja tajuaa että tuonkin olen kokenut ja tiedän millaista se on kun sen kokee ensimmäistä kertaa. Kuitenkin jokainen äiti on yhtä paljon äiti, äitiyden määrää ei mitata lapsiluvulla. Ja sitäpaitsi, ketä minä arvostan ja ihailen? Omaa äitiäni, yhden lapsen äitiä, joka on kokemattomuudestaan huolimatta kasvattanut minut niin, että kunnioitan häntä ja haluaisin pystyä samaan omien lasteni kanssa.
Click to expand...

Totta kai äidit hakevat vertaisryhmäänsä, ja usein käy niin että enemmistön vertaisryhmä ei vaan huomaa ajatella vähemmistön vertaisryhmää.. Vaikka tässä asiassa ei saisi olla edes näitä vertaisryhmän alalajeja.. ihmeellinen asia tämä äitikulttuuri.
 
Voi jumalanpyssyt kun taas alat tätä samaa asiaa! Nicci vaan sulla vaihtuu, mutta aiheet pysyy samana vuodesta toiseen! Kenestäkään muusta et ole "viallinen" etkä "vaillinainen", sulla on suru siitä, että teille ei enempää lapsia suotu ja se suru on surtava pois. Sit varmasti loppuu tuokin olo!
 
Jos minulta kysytään lasteni lukumäärä, vastaan yleensä että yksi poika. Tutummassa porukassa saatan mainita, että oli myös tyttö, joka eli pari viikkoa. Mutta yksilapsiuus ei mielestäni ole mikään häpeä tai huono asia, päinvastoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voi jumalanpyssyt kun taas alat tätä samaa asiaa! Nicci vaan sulla vaihtuu, mutta aiheet pysyy samana vuodesta toiseen! Kenestäkään muusta et ole "viallinen" etkä "vaillinainen", sulla on suru siitä, että teille ei enempää lapsia suotu ja se suru on surtava pois. Sit varmasti loppuu tuokin olo!
Click to expand...

En halunnut nyt puhua tässä avauksessa kylläkään siitä vaan ilmiöstä joka yhteiskunnassa vallitsee. Vähemmistöt ovat alkaneet kiehtoa muutenkin ajatusmaailmaani lähiaikoina, ja aina olen ollut sitä mieltä että yksilöllisyys on mielenkiintoisempaa kuin massakulttuuri. Ja miksi mun pitäis luopua jostakin olotilasta jos se ei toiselle ihmiselle sovi, sekin sotii nyt justiinsa yksilöllisyyttä vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
samahan se on yksinhuoltajillakin, se sama äiti joka ehjässä perheessä on huippuhyvä äiti mutta erottuaan muuttuu huonoksi ja säälittäväksi, joka ei osaa enää lapsiaan kasvattaa..
puhumattakaan niistä joilla on useammalle miehelle niitä lapsia..

ääh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitä väliä sillä on mitä toiset ajattelee, kun itse tietää miten asiat on.
Click to expand...

Juu mulla on yksi hengenheimolainen joka oli yh-äiti, mutta nyt on käytännössä perhe kun muutti asumaan poikaystävänsä kanssa yhteen, joka ei kuitenkan ole hänen lapsensa isä. Mielenkiintoisia ajatuksia hänellä elämästä muuten, ei ollenkaan niin suoraviivaisia lastenkirjaoppeja..
 
Äiti on äiti vaikka olisi yksi tai useampi lapsi. Ei lasten määrä tee äitiä millään lailla paremmaksi tai huonommaksi. Ja mitä tulee siihen, että on ainut lapsi...minä ainakin koen itseni ihan täyspäiseksi, vaikka olen ainoa lapsi(ja vielä isäni hemmottelema... ;) ) Eräs ystäväni kerran totesi, ettei kanna huolta siitä, mitä heidän ainoasta lapsestaan tulee, kun sinäkin olet noin täyspäinen :D

Niin että unohda tuollaisten miettimiset =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lauriinas:
Äiti on äiti vaikka olisi yksi tai useampi lapsi. Ei lasten määrä tee äitiä millään lailla paremmaksi tai huonommaksi. Ja mitä tulee siihen, että on ainut lapsi...minä ainakin koen itseni ihan täyspäiseksi, vaikka olen ainoa lapsi(ja vielä isäni hemmottelema... ;) ) Eräs ystäväni kerran totesi, ettei kanna huolta siitä, mitä heidän ainoasta lapsestaan tulee, kun sinäkin olet noin täyspäinen :D

Niin että unohda tuollaisten miettimiset =)
Click to expand...

Niin mutta vaimokin on vaimo kunhan vain menee naimisiin, kukaan ei tule sanomaan että odotas sitten kun sulla on se kolmas aviomies menossa niin sit vasta tiedät.. no ei tietenkään tule sanomaan, koska ei ole ehkä kovin korrektin tavoiteltavaa tuo, mutta lapsien suhteen saa sanoa samoin kun yhteiskunta on päättänyt että perheessä pitää nimenomaan olla monikkona lapsia.. siksi on oikeutettua todeta toiselle että tiedät sitten kun sinulla on enemmän lapsia, tai odotas kun sinulla on kolme lasta.. Siis pointtini on, että tätä kommenttia ei sais pitää negatiivisena, useimmat toteaa että mitäs tuosta nyt, älä välitä, mutta jos mistään muusta aiasta sanoisin samoin niin mua pidetäis joko idioottina tai törkeänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Lauriinas:
Äiti on äiti vaikka olisi yksi tai useampi lapsi. Ei lasten määrä tee äitiä millään lailla paremmaksi tai huonommaksi. Ja mitä tulee siihen, että on ainut lapsi...minä ainakin koen itseni ihan täyspäiseksi, vaikka olen ainoa lapsi(ja vielä isäni hemmottelema... ;) ) Eräs ystäväni kerran totesi, ettei kanna huolta siitä, mitä heidän ainoasta lapsestaan tulee, kun sinäkin olet noin täyspäinen :D

Niin että unohda tuollaisten miettimiset =)
Click to expand...

mutta lapsien suhteen saa sanoa samoin kun yhteiskunta on päättänyt että perheessä pitää nimenomaan olla monikkona lapsia.. siksi on oikeutettua todeta toiselle että tiedät sitten kun sinulla on enemmän lapsia, tai odotas kun sinulla on kolme lasta.. Siis pointtini on, että tätä kommenttia ei sais pitää negatiivisena, useimmat toteaa että mitäs tuosta nyt, älä välitä, mutta jos mistään muusta aiasta sanoisin samoin niin mua pidetäis joko idioottina tai törkeänä.
Click to expand...

No, ehkä en osaa ajatella asiaa kannaltasi, kun sehän on jokaisen oma asia. On se sitten oma valinta tai pakon sanelema...

 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
samahan se on yksinhuoltajillakin, se sama äiti joka ehjässä perheessä on huippuhyvä äiti mutta erottuaan muuttuu huonoksi ja säälittäväksi, joka ei osaa enää lapsiaan kasvattaa..
puhumattakaan niistä joilla on useammalle miehelle niitä lapsia..

ääh, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitä väliä sillä on mitä toiset ajattelee, kun itse tietää miten asiat on.
Click to expand...

näin juuri.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa