Vähän samankaltaisessa tilanteessa olen ollut oman lapsen tukena.. Kouluasioista ja ikävistä tilanteista on juteltu paljon ja opettajaan olen myös ollut yhteydessä. Se, mitä äitinä voin parhaiten tehdä on kannustaa ja rohkaista sekä tarvittaessa lohduttaa lasta. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Lapsikin sen onneksi jollain tasolla ymmärtää. Lapsen itsetuntoa olen yrittänyt tukea ja löytää niitä pieniäkin asioita, jotka ovat hyvin ja joissa hänet on otettu mukaan... Toinen asia mitä ollaan paljon käyty läpi on lapsen omat reaktiot ja tuntemukset. Jos joku ei tajua lapseni olevan huipputyyppi ja hyvä kaveri, niin se toinen lapsi siinä menettää hyvän tyypin.
Ollaan myös tarkoituksella pyydetty meille kylään lapsen luokkakavereita ja sillä on selvästi ollut positiivinen vaikutus myös kaverisuhteisiin koulussa. Toki on muutama luokkakaveri joita lapsi ei itsekään halua pyytää kylään, mutta eipä kaikkien kemiat aikuisiälläkään toimi.
Jaksamista lapsellesi ja voimia äidille!
