Yksi lapsi riittää

[Sabina]

Onko muita joille yksi on juuri sopiva lapsiluku? Itse koen niin vahvasti. Haluan tarjota hänelle hyvän elämän, mutta haluan myös nauttia elämästäni. Eli nyt kun lapsi on jo vähän isompi en enää kaipaa uutta raskasta vauva-aikaa valvomisineen ja koliikkeineen. Haluan antaa aikaa lapselleni ilman että uusi vauva vie huomiota. Haluan mennä töihin, harrastaa ja saada yhteistä aikaa mieheni kanssa. Meille tämä sopii. Enempää emme jaksaisikaan, mielestäni on tärkeää tuntea omat voimavaransa ja nähdä oman jaksamisensa rajat.

 

[äiti]

noi kaikki mainitsemasi asiat voi tehdä vaikka 10 lapsen kanssa...
ei kaikilla lapsilla ole koliikkia

 

[Tellu]

Ajattele myös siltä kantilta, että lapsi ehkä haluais sisaruksen. Maailma on kylmä paikka, kun vanhemmista aika jättää eikä ole sisaruksia.

 

[tyttöjen äiti]

No eikös se ole teidän oma asia?

 

[vieras]

Ikäni olen kärsinyt siitä, että olen ainoa lapsi. Meille on itsestäänselvyys, että lapsellemme tulee sisaruksia, tavalla tai toisella. Ei ole helppoa ainoankaan lapsen elämä.

 

[Sabina]

Ei kaikki sisarukset pidä yhteyttä aikuisina, ystävät ovat usein sisaruksia läheisempiä. Ystäväni on ainoa lapsi eikä ole siitä kärsinyt kun vanhemmat ovat kyenneet tarjoamaan rikkaan elämän. Sitäpaitsi esim. lyhyellä ikäerolla syntyneiden sisarusten elämä on monasti yhtä tappelua, ainakin parissa tuttavaperheessä. Enkä halua että lapseni kärsii väsymyksestäni ja ärtyneisyydestäni vauvan takia. Olen nähnyt tapauksia joissa äiti ei jaksa antaa esikoiselle enää huomiota kun on uusi vauva talossa - tiuskii, ei ota syliin, jopa huutaa. Eräs myönsi että on voimakkaita vihantunteita esikkoa kohtaan kun ei millään jaksa kahta. Eli parempi näin kun tiedän etten enää jaksaisi toista. Olisi kärsimystä koko perheelle.

 

[ire]

ja ethän hemmottele lapsestasi prinsessaa/prinssiä toi on ihan yes jos koet asian noin ja kerkeät vielä myöhemmin jos ei ikä tule vastaan jos mieli muuttuu. meillä neljä lasta ja koen et tää on ihanaa mut en ole ihminen joka nyt kokisi että mun pitää saada tehdä omia juttuja. tai siis haluan ja teenkin ...ura/työelämä/jharrastukset (harrastaa ja kaikkia noita voisin kyl tehä nytkin) on sit joskus kun lapset kasvaa tarpeeksi isoksi. mietin et kerkeän kyllä jos terveyttä piisaa ja iso perhe on mun juttu. pääasia että olet onnellinen!

 

[jep]

Haluan haluan haluan..no kaikki ei mee niinku haluaa.. sen yhdenki kanssa voit joutua tekemään enemmän töitä kun 3 lapsen kanssa

 

[Keikas]

Paras lahja, jonka voit lapsellesi antaa, on sisarus, sanoi kuka vaan mitä vaan. Ja minä olen itse ainoa lapsi.

 

[Kati]

Olen ainoa lapsi enkä ole siitä koskaan kärsinyt, minulla on aina ollut paljon ystäviä, harrastuksia ja vanhemmiltani olen saanut tukea ja rakkautta. Ehkä en ole osannut kaivata sellaista mistä en ole tiennyt. En kyllä olisi halunnut väsynyttä ja tiuskivaa äitiäkään tai äitiä joka olisi tehnyt minulle sisaruksen vain koska sellainen kuuluu olla ilman että hän olisi itse sitä halunnut.

 

[vv]

Olen ainoa lapsi enkä ole siitä koskaan kärsinyt, minulla on aina ollut paljon ystäviä, harrastuksia ja vanhemmiltani olen saanut tukea ja rakkautta. Ehkä en ole osannut kaivata sellaista mistä en ole tiennyt. En kyllä olisi halunnut väsynyttä ja tiuskivaa äitiäkään tai äitiä joka olisi tehnyt minulle sisaruksen vain koska sellainen kuuluu olla ilman että hän olisi itse sitä halunnut.

Mitä et ole tiennyt? No oot varmasti nähnyt muita lapsia pienenä sisaruksineen

 

[Yksivielä]

Olen itse miettinyt samaa, nyt tosin vasta 3 kk esikoispojan äitinä. Mulla ainakin tehnyt tosi tiukkaa kotiin jääminen ja ja vauvanhoito 24/7, sopeutuminen edelleen käynnissä! Lieneekö syynä se, että sain lapsen vasta yli kolmekymppisenä ja sitä ennen olen viettänyt tosi menevää elämää...joka tapauksessa tiedossa oli, että pieni vaatii paljon, mutta ei sitä osannut kuvitella kuitenkaan ihan oikein ennen pikku miehen tuloa. Suloinen kaveri kyllä on ja antaa paljon

 

[Merili]

Mekään ei luultavasti tehdä enempää kuin tuo yksi. Syitä on turha eritellä, yksittäistä syytä ei ole, se vaan tuntuu meille hyvältä ratkaisulta. (tiedä sitä tulisiko sitä toista edes jos vaikka haluaisikin...)
Ihana on seurata monilapsisia perheitä joista paistaa että se on heille justiinsa nappi valinta ja ihana on todeta että meidän kolmihenkinen perhe on onnellinen näin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, eikös? =)

 

[en ymmärrä]

Miksi tänne tasaisin väliajoin ilmestyy näitä aloituksia. Haetaanko jostain keskustelupalstalta oikeutusta omiin valintoihin? Minulla on monta lasta, enkä ole ikinä kaivannut keneltäkään hyväksyntää/"lupaa" isolle perheelleni. Nämä on asioita, jotka kukin perhe miettii kohdallaan ja turha siinä on muiden mielipiteitä miettiä.

 

[Miä]

Paras lahja, jonka voit lapsellesi antaa, on sisarus, sanoi kuka vaan mitä vaan. Ja minä olen itse ainoa lapsi.

Miä en ymmärrä näitä kommentteja Eli miun pitäisi tehdä lapselle sisarus, lapsi jota kumpikaan vanhemmista ei halua, ihan vaan sen takia että pojalla on seuraa ja sisarus

 

[ire]

juu kuulostaa silti et toi on sulle viisasta vaikka et voi tietää miten jaksaisit kahden kanssa. yhden kanssa oli mulla raskainta nyt lapset pitää toisilleen seuraa mun ei tarvii koko ajan ja rutiinit on meillä itsestään selvyyksiä

 

[maggie]

Olen itse miettinyt samaa, nyt tosin vasta 3 kk esikoispojan äitinä. Mulla ainakin tehnyt tosi tiukkaa kotiin jääminen ja ja vauvanhoito 24/7, sopeutuminen edelleen käynnissä! Lieneekö syynä se, että sain lapsen vasta yli kolmekymppisenä ja sitä ennen olen viettänyt tosi menevää elämää...joka tapauksessa tiedossa oli, että pieni vaatii paljon, mutta ei sitä osannut kuvitella kuitenkaan ihan oikein ennen pikku miehen tuloa. Suloinen kaveri kyllä on ja antaa paljon

Tämä vois olla mun tekstini. Voimia sulle, meillä tyttö jo vajaa 2 vuotta ja olen ollut työelämässäkin jo melkein vuoden. Anna ajan kulua, päivä kerrallaan. Kyllä se helpottaa vaikka koville ottaa.

 

[ire]

Olen itse miettinyt samaa, nyt tosin vasta 3 kk esikoispojan äitinä. Mulla ainakin tehnyt tosi tiukkaa kotiin jääminen ja ja vauvanhoito 24/7, sopeutuminen edelleen käynnissä! Lieneekö syynä se, että sain lapsen vasta yli kolmekymppisenä ja sitä ennen olen viettänyt tosi menevää elämää...joka tapauksessa tiedossa oli, että pieni vaatii paljon, mutta ei sitä osannut kuvitella kuitenkaan ihan oikein ennen pikku miehen tuloa. Suloinen kaveri kyllä on ja antaa paljon

ehkä se on eriasia vanhempana mä kun olen jo tehnyt ekan parikymppisenä en oikeestaan tiiä millaista olisi olla ilman lapsia

 

[Kolmen äiti]

Minä elin onnellisen lapsuuden ainokaisena ollen, mutta halusin itse hankkia useamman lapsen.

 

[Elämänlanka]

Asioilla on puolensa ja puolensa. Viime kesänä hyvä ystäväni menetti äitinsä. Isä on kuollut jo kauan sitten. Ystäväni on ainoa lapsi (40+). Hän puhui, miten on useinkin ja varsinkin tässä surussa kaivannut sisarusta, jonka kanssa jakaa asioita. Vain oma sisar voi tietää millaista on menettää rakas vanhempi. Tässä siis yksi näkökulma asiaan.

 

[ire]

mä olin kans ainoona kasvanu tai siis sisarus on niin paljon vanhempi ...ja mun äiti oli vanha kun mut teki nyt sit yli kolmikymppisenä mulla ei ole enää äitiä. mietin aina et haluan tehdä lapset nuorena ja monta lasta koskaa itse kaipasin pienenä niin seuraa...

 

[ire]

ja sit toisaalta en anna lapsilleni niin sataprosenttista huomiota mitä joku toinen antaa ,jolla on vain yksi lapsi....asioilla on todella monta puolta. itse tietää mikä on parasta juuri teidän perheeseen..ja voihan lapselta kysyä haluaisiko hän sisaruksen jos sitä miettii...vaikeita juttuja joita eijärkeilemällä ratkota vaan sydämellä.