Toggle sidebar

Yksi lapsi ja onnellinen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja peruskysymysten äärellä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

peruskysymysten äärellä

Vieras
...mutta kovat paineet hankkia toinen.

Nyt on kaikki hyvin. Yksi lapsi, hyvä avioliitto, rahaa ja energiaa tehdä muutakin kuin "perusarkea". Mukavaa ja rentoa elämää :) Onnelista.

Monella kaverilla kuitenkin kaksi tai kolme lasta. Hehkuttavat sisarussuhteen tärkeyttä. Mutta kun katson heidän arkea: hermot kireellä, rahat kireellä. "Rankkaa mutta palkitsevaa" sanovat. Antavat ymmärtää, että yhden lapsen elämä on vajaa.

Onko se? Mulla on sisaruksia, muttei erityisen läheisiä.

Ajatuksia?

 
Meillä on yksi lapsi -ja hyvä näin. En ole kokenut, että pitäisi olla useampi. Kavereilla on kyllä kaikilla enemmän kuin se yksi, monilla on kolme lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja peruskysymysten äärellä:
...mutta kovat paineet hankkia toinen.

Nyt on kaikki hyvin. Ei lapsia, hyvä avioliitto, rahaa ja energiaa tehdä muutakin kuin "perusarkea". Mukavaa ja rentoa elämää :) Onnelista.

Monella kaverilla kuitenkin on lapsia. Hehkuttavat vanhemmuudentärkeyttä. Mutta kun katson heidän arkea: hermot kireellä, rahat kireellä. "Rankkaa mutta palkitsevaa" sanovat. Antavat ymmärtää, että lapsettomanelämä on vajaa.

Onko se?

Ajatuksia?
Click to expand...
Siinä mun vastaus. Eli jos ei huvita, niin ei oo pakko.
 
Mä tein 2. ja 3. lapsen puhtaasti itsekkäistä syistä. Joten olisin voinut jättää lapsiluvun myös yhteen itsekkäistä syistä :)

Ja jos totta puhutaan niin kaikki lapset tehdään aina itsekkäistä syistä.
 
Mulla on kaksi lasta, rankkaa tosiaan on välillä, mutta on noista ihanasti seuraa toisilleen! Itse olin ainoa lapsi, oli tosi yksinäistä ja päätin jo nuorena, että haluan lapselleni sisaruksen, jos lapsia ylipäätään tulee. Mutta eihän kaikkien ole mikään pakko useampia lapsia tehdä, jos on hyvä olla yhden kanssa.
 
Jos teille se yksi lapsi on hyvä määrä, niin hyvä niin. Yhtä vajaata voi olla viisilapsisen perheen lapsen elämä, ei se sisarus aina sitä onnea tuo. Uskaltakaa ihmiset olla ylpeitä ja onnellisiä omista valinnoista!
 
Nyt kun on 2 alle 2-vuotiasta, niin olen onnellinen heistä molemmista. Jos tätä vauvaa ei olisi, elämä tuntuisi tyhjemmältä ja perhe vajaalta. Mutta niin hän se kuuluu ollakin, kun hän kerran on meille suotu. Mutta joo, yhden kanssa ois helpompaa ainakin aluksi ja vauva vie ne voimavarat, jotka enne jäi parisuhteelle.
 
Mulla ei ole yhtään sisarusta ja ei koskaan ole harmittanut! En ole jäänyt paitsi mistään, musta tuollainen sisarusuhteen hehkutus on turhaa... Onhan se hyvä jos se on, mutta ei mun mielestä yhtään huonompi jos ei ole.
Musta on niin paljon positiivisia juttuja mitä ainoana lapsena olen saanut kokea etten toivoisikaan sisaruksia. En tiedä haluammeko omalle esikoisellekkaan sisarusta...Enkä ole varma saisimmeko edes, mutta olen kuullut niin monelta taholta kuinka arki muuttuu negatiivisemmaksi toisen lapsen myötä (siis rankkuudessa). Jotenkin vähän epäilyttää.. Ehkä joku nyt sanoo tähän ettei minulla ainakaan ole yhtään rankempaa jne jne, mutta hyvä jos on näin, toisilla toisin..

Ja jos saamme toisen lapsen, ikäero saa olla IISO!;)
Mutta tämähän vain minun mielipiteeni omaani ja lapsen elämään... :)
 
jokaisen valinta-asia. Yksi on yhtää hyvä kuin useampi! Jos ette tunne olevanne "vajaa" perhe, teille 1 on hyvä lapsimäärä. Meillä oli aina neljänteen asti se tunne, että meidän perhe on "vajaa". Neljännen jälkeen sitä tunnetta ei ole ollut. Mutta neljännen jälkeen elämämme on juuri mainitsemaasi hermot kireellä, rahat kireellä -elämää. Uskon, että se ajan kanssa helpottaa meilläkin. Sisaruksista on seuraa, se on etu. Mutta kyllä ne "tappeleekin" huh huh.
 
Unohdat ne muiden vaatimukset ja elät niinkun SINUSTA ja sinun perheestä hyvältä tuntuu!

Meillä 2 lasta on sopivasti, elämä on ihanaa. Mutta mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle.
Jos susta tuntuu, että elämä kahden lapsen kanssa olis hankalaa, väsyttävää tai muuten vaan sen yksi lapsi tuntuu täydelliseltä ratkaisulta, niin silloin se yksi lapsi on juuri hyvä ratkaisu.
Ja voihan niitä sisaruksia yrittää sitten myöhemmin, jos alkaa siltä tuntumaan.

Ei lapsella ole mikään pakko olla sisaruksia. Mulla itsellä on sisaruksia ja ollaan kyllä tosi läheisiä, mutta mun mies on ainoa lapsi eikä hänestä ole elämä koskaan tuntunut millään lailla vajavaiselta siksi, ettei ole ollut sisaruksia.

 
katsos kun he haluavat että kukaan muukaan ei pääse yhtään helpommalla kuin he itse.
vain jos tukiverkot ovat hyvät (käytännössä mummot asuvat lähellä ja hoitavat mielellään ja itse pyytävät hoitaa lapsiaan ja rakastavat pyytettömästi eikä serkuksia ole liikaa eli mummojen jaksamista riittää kaikille tasapuolisesti) tai rahaa on paljon ylimääräistä, on useamman kuin yhden lapsen kanssa elämä nautinnollista. usein se on helkkarin kovaa duunia.
äideistä ja isistä tulee katkeria ja inhottavia. ah miten kaipaan opiskeluajan kavereita. kukaan ei kytännyt ketään kuin nyt mammat: milaisisssa rääsyissä kenenkin lapsi kulkee, kuka saa olla yksin ulkona (sehän mamma pääsee helpommalla kuin ei mene vauvojen kanssa leikkimään esikoisen kanssa ulos) jne. jne jne
 
Teen artikkelia aiheesta toinen haluaa lapsen (tai lisää lapsia) ja toinen ei. Kaipaisin tähän paria tai perhettä haatatteluun pikaisesti. Jos teillä on tämä tilanne, että puolisokin haluaisi lapsia lisää, mutta itse ette, saisinko jututtaa teitä? Artikkeliin tulee myös asiantuntijan kommentit sekä lukijoiden omia kokemuksia aiheesta. Saa laittaa mailia... Thanks!
Itselläni on yksi 2,5-vuotias ja en ole ollenkaan varma että jaksaisin aloittaa vauvarumban nyt alusta. Toisaalta olenkin yh-äiti ja yksin kaikki on vähän rankempaa. Hyvä siis näin!
 
Sehän on ihan sinun ja miehesi välinen asia. EI kukaan voi määrätä ulkopuolelta että lapsia pitäisi olla se 2 tai kolme. Jos koette että elämä on hyvä juuri näin, niin silloin se on teidän valintanne.

Meille tulossa toinen yhteinen lapsi ja meille oli itsestään selvää, että ainakin se kaksi tehdään. Itsellä 4 sisarusta joihin kaikki lämpimät ja suht läheiset välit, joten itse haluan lapselle sisaruksia.
 
Meilläkin oli hyvä yhden kanssa, juuri kuten kuvailit, oli aikaa ja rahaa hieman enemmän. Tehtiin kuitenkin juurikin sen yksinäisyyden takia toinen, niin monta tarinaa on kuullut ainoista lapsista ja siitä miten kurjaa oli leikkiä yksin. (Ja minun valtava vauvakuume saattoi asiaa "hieman" edistää myös... ;) ) Mut kyl mä ymmärrän täysin, jos joku haluaa vaan yhden lapsen, jos onnistuu huolehtimaan siitä et lapsella on tarpeeksi kivaa ja kasvattavaa seuraa ja aktiviteettia- totta on että nyt on rahat ja hermot tiukemmalla.
 
Ei tietenkään tarvi tehdä lisää lapsia jos ei itse enempää tahdo. Jokainen on oman onnensa seppä, ei muut voit teidän lapsilukua päättää.Samaa sanoin kaverilleni joka aikoi tehdä lisää lapsia 'kun muillakin on' vaikka esikoisen raskausaika oli hirvittävän vaikea ja vauva-ajasta ei pitänyt ollenkaan.Vähän taisi suuttua mulle vaikka nätisti sanoin, mutta itsepä päätöksen tekee.
 
Mun mielestä jokainen perhe itse päättää, monenko lapsen hoitoon ja ylläpitoon ovat rahkeet riittävät (ja kun se ei läheskään aina ole edes itse päätettävissä). Itsellä kolme lasta ja kaikki ovat olleet omasta halusta erittäin toivottuja, ei siis minkään muun syyn vuoksi. Tosin näin jälkeenpäin lasten kasvaessa on tajunnut kuinka mukavaa lapsille itselleen on, kun heillä on sisaruksia ja toivottavasti omakin elämä on iäkkäämpänä vilkkaampaa, kun on jälkikasvua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oman onnensa seppä, totta kai. Mutta kyllähän omia valintoja aina peilaa muihin. Ja jos ui ehkäpä hiukan vastavirtaan, niin...täytyy olla tosi vahva.
Click to expand...

No siinä tapauksessa: Mä mietin yksilapsisista aina, että eivät ole saaneet toista lasta. Noin siis mä ajattelen.
 
Mä en ole ainakaan antanut kenenkään painostaa hankkimaan lisää lapsia. Meidän ainokainen on nyt viisi eikä muita lapsia ole tiedossa. Saattaa olla, että jonkun vuoden kuluttua voitais innostua yrittämään iltatähteä, mutta ei ainakaan pariin vuoteen.

Ja mun mielestä lapsia ei saisi koskaan tehdä lisää sen vuoksi, että niillä on sitten seuraa toisistaan ja lapsella pitää olla sisaruksia ja muuta sen sellaista sontaa. Lapsia hankitaan, jos vanhemmat on sitä mieltä, että on kiva, kun lapsia on monta. Ei sen esikoisen vuoksi. Eikä lapsi välttämättä tarvitse sisaruksia, ei pienenä eikä aikuisena. Kavereita lapsi saa päivähoidosta ja koulusta. Ja sisarussuhteet voi olla niin huonot, etteivät aikuisinakaan ole missään tekemisissä.

Eli teette just niin kuin itse haluatte. Ja jos on epävarma, kannattaa vielä antaa ajatukselle aikaa ja miettiä. Sen toisen lapsen voi tehdä pari vuotta myöhemminkin, mutta sitä lasta ei saa tekemättömäksi, jos sitten kaduttaakin, kun on tehnyt hätäisen ratkaisun.
 
Nyt kun lapset on teinejä, huomaa kuinka ihanaa onkaan että heitä on kaksi. Tyttö ja poika, eli pääsee näkemään kasvun ja kehityksen molemmilta kanteilta :heart:
On ne vaan niin ihania.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa