Yhteenmuutto

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5-vuotta ja haluaisimme yhteisen kodin. Olemme puhuneet asiasta jo useita kuukausia. Meillä on todella hyvä parisuhde, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että yhteenmuutto ei ole mahdollinen. Hänellä on koira, joka ei tule toimeen lasten kanssa. Minulla on lapsia. Olen hyvin turhautunut tilanteeseen, ollut jo pitkään. Emme kumpikaan haluaisi elää näin erillistä elämää. Hän käy pääsääntöisesti iltapalalla meillä arki-iltaisin tai minä hänen ja koiran kanssa lenkillä. Eli noin 1h päivässä näemme. Viikonloppuisin hän on täällä yhden yön ja koira hoidossa. Isäviikonloppuina olemme yhdessä koko viikonlopun, noin kerran kuussa.

Emme keksi mitään ratkaisua tilanteeseen. Koira on pelkoagressiivinen, joten ei voi tulla tänne, kokeiltu on.

Olen niin ärsyyntynyt tilanteeseen, että se on alkanut vaikuttaa suhteeseemme. Tiuskin ja äyskin asiasta vaikka yrittäisin kuinka pinnistellä. Tunnin kestävät yhdessäolot ovat alkaneet mennä siihen että en osaa nauttia hetkestä kun tiedän että tiemme taas pian eroavat.

Tiedän että tämä ei ole miehen syy, mutta en tiedä miten kauan tätä jaksan. Olemme yhdessä, mutta valtavan yksin silti.

Onko muilla ollut jollain lailla vastaavaa tilannetta? Kaipaisin kokemuksia.

Ja mietin, onko luonnollista että on näin voimakas tarve muuttaa yhteen tässä vaiheessa seurustelua. Kuinka kauan muut ovat seurustelleet ennen yhteenmuuttoa?
 
vierailija
Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5-vuotta ja haluaisimme yhteisen kodin. Olemme puhuneet asiasta jo useita kuukausia. Meillä on todella hyvä parisuhde, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että yhteenmuutto ei ole mahdollinen. Hänellä on koira, joka ei tule toimeen lasten kanssa. Minulla on lapsia. Olen hyvin turhautunut tilanteeseen, ollut jo pitkään. Emme kumpikaan haluaisi elää näin erillistä elämää. Hän käy pääsääntöisesti iltapalalla meillä arki-iltaisin tai minä hänen ja koiran kanssa lenkillä. Eli noin 1h päivässä näemme. Viikonloppuisin hän on täällä yhden yön ja koira hoidossa. Isäviikonloppuina olemme yhdessä koko viikonlopun, noin kerran kuussa.

Emme keksi mitään ratkaisua tilanteeseen. Koira on pelkoagressiivinen, joten ei voi tulla tänne, kokeiltu on.

Olen niin ärsyyntynyt tilanteeseen, että se on alkanut vaikuttaa suhteeseemme. Tiuskin ja äyskin asiasta vaikka yrittäisin kuinka pinnistellä. Tunnin kestävät yhdessäolot ovat alkaneet mennä siihen että en osaa nauttia hetkestä kun tiedän että tiemme taas pian eroavat.

Tiedän että tämä ei ole miehen syy, mutta en tiedä miten kauan tätä jaksan. Olemme yhdessä, mutta valtavan yksin silti.

Onko muilla ollut jollain lailla vastaavaa tilannetta? Kaipaisin kokemuksia.

Ja mietin, onko luonnollista että on näin voimakas tarve muuttaa yhteen tässä vaiheessa seurustelua. Kuinka kauan muut ovat seurustelleet ennen yhteenmuuttoa?
Ensimmäinen avioliitto 7 vuotta yhdessä ennen kun muutimme yhteen ja toinen avioliitto 10 vuotta.
 
vierailija
Koira on kodinvaihtaja. Oli kiertänyt kolme kotia ennen kuin 1-vuotiaana päätyi miehelleni. Hän on paljon tehnyt koiran olon helpottamiseksi kymmenen vuoden aikana, mutta pelkoagressiivisuus, ja lievä eroahdistus, levottomuus jne. jäi. En jaksa asiaa sen enempää selittää, olemme usein napit vastakkain miehen kanssa koiran käytöksestä ja tilanne ei siitä muuksi muutu edes puhumalla. Mies on ollut koiran kanssa yksin kymmenen vuotta ja kuvio toiminut. Nyt ei enää toimi kun minä ja lapset hänen elämässä. Tässä pääpiirteet. Itse en koskaan olisi niin moniongelmaista koiraa edes harkinnut pitää, mutta ymmärrän miestä..on ns.pelastanut koiran, koira on hänelle valtavan tärkeä, mutta hän itsekin tietää, että koiran käytös ja aggressiivisuus on poikkeuksellista. Hän itse sanoo, että pärjää koiran kanssa kun antaa koiran olla rauhassa ilman kontakteja muihin. Yhtälö siis ei nyt vain täsmää millään muotoa tilanteessamme.
Koirarodun keskimääräinen elinikä on 16-vuotta. Eli pitkäikäinen.

On turhauttavaa ajatella kuinka kauan vielä tilanteessa räpiköimme. En vaan jaksaisi enää tätä ja huolestuttaa tämä oma turhautumisen tunne tilanteeseen.

Ap
 
vierailija
Koira on siis remmirähjääjä, puree jos koskee väärään paikkaan, on aggressiivinen vieraita kohtaan, lapsia kohtaan ja toisia koiria kohtaan. Pissaa sänkyyn yksin jäädessään jne. Tämä ei ole miehen mielestä ongelma, koska voi järjestellä niin, että tälläis tilanteita ei tule.
Ap
 
Tämä ei ole miehen mielestä ongelma, koska voi järjestellä niin, että tälläis tilanteita ei tule.
Ap
Eli jos hänen mielestään ongelmaa ei ole ja hän voi tilanteet järjestää turvalliseksi pelkoagressiivisen eläimen kanssa (mitä suuresti epäilen) niin sun pitää kysyä sitten mieheltä, että miten te tulevaisuudessa elätte yhdessä.
Faktaa on kuitenkin se, että pelkoagressiivinen koira voi satuttaa lapsia tai suakin, jos säikähtää jotain tilannetta...eli hänen täytyy löytää tuohon ongelmaan pysyvä ratkaisu tai muutatte yhteen vasta kun koirasta aika jättää tai sitten on aina se mahdollisuus, että mies kyselee ammattilaisilta koirakouluttajilta olisiko tilanteeseen mitään apuja koiraa varten.
 
vierailija
Näistä on aina vaikea sanoa, että onko kyseessä provo vai ei kun joku puhuu koirasta ikään kuin se olisi ratkaisematon ongelma. Kyseessähän on siis koira. Minun lähtökohdastani kyse on samanlaisesta asiasta kuin joku kysyisi "miten voimme muuttaa yhteen kun miehelläni on yhden hengen sänky makuuhuoneessaan eikä sinne mahdu sen lisäksi parisänkyä".

Mutta siis minun mielestäni ongelma poistuu kun koirasta hankkiudutaan eroon.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es
vierailija
Näistä on aina vaikea sanoa, että onko kyseessä provo vai ei kun joku puhuu koirasta ikään kuin se olisi ratkaisematon ongelma. Kyseessähän on siis koira. Minun lähtökohdastani kyse on samanlaisesta asiasta kuin joku kysyisi "miten voimme muuttaa yhteen kun miehelläni on yhden hengen sänky makuuhuoneessaan eikä sinne mahdu sen lisäksi parisänkyä".

Mutta siis minun mielestäni ongelma poistuu kun koirasta hankkiudutaan eroon.
juurikin näin, Vihtavuoren kuivamuonaa keuhkoon niin ongelma poistuu

 
vierailija
Kyse ei ole uhkailusta vaan totuuden myöntämisestä ja sen näkemisestä. Koira on vaarallinen ja totuus on se, että minä en halua elää jatkuvassa pelossa koiran kanssa johon ei voi luottaa. Koira on purrut minua kahdesti, miestä lukuisia kertoja. Minun tytärtäni kohti hyökännyt ulkona kun pääsi tytön luo, hampaat ylsivät onneksi vain hihaan kiinni. Jos jalka osuu koiraan, se puree, jos rapsutat väärästä kohtaa se puree. Eläinlääkäriin olen pyytänyt viemään tarkistamaan onko kipuja, ei voi viedä, koska ei anna koskea. Kuonokoppaa ei voi laittaa jos ei ensin rauhoiteta. Jos rauhoitetaan, ei löydetä kipuja. Mitään perustoimenpiteitä ei suoriteta ilman kuonokoppaa eläinlääkärissä mm.kynsien leikkuu jne. Ei anna koskea tassuihin, suun seudulle, häntään.

Hänen mielestään ei ole ongelmaa, kunhan eletään koiran ehdoilla. Minä en tiedä olenko kohtuuton jos sanon nämä mielessäni olevat asiat ääneen, mutta en pysty enää elämään näin, että ongelmasta vain vaietaan. Tosiasia on myös se, että yhdessä emme voi elää niin kauan kun tilanne jatkuu. Tai voimme elää niinkuin tähänkin asti, eli hän ja koira, ja minä, lapset ja muu maailma erillään.

En voi pyytää lopettamaan koiraa, vaan hänen pitää se itse ymmärtää miten kamalaa tuollainen elämä on myös koiralle. Elää jatkuvassa stressistä ja pelossa, se ei ole varmasti koirallekaan mielekästä.
Ao
 
vierailija
Koiraongelmaan en osaa sntaa neuvoa.
Olen allerginen koirille ja miehille.
Luin Hesarista jutun erityisluokan opettajista. En aiemmin tiennyt miten raisua voi meno olla alaluokilla.
Koirat voi pistää häkkiin ja kuonokopan päähän. Lääkkeitäkin varmaan löytyy.
 
Tämä on jo varmaan kolmas kerta kahden vuoden sisään, kun näen saman tarinan.

Mutta joo, jos mies haluaisi yhteenmuuttoa, niin eiköhän koiralle järjestyisi uusi koti jostain
Niin, kyllä asetelma kertoo, että mies haluaa koiran kumppaniksi ja naiselta (ap) seksiä silloin tällöin. Yhteenmuuttohalukkuus on pötypuhettä, jos ei ole valmis joustamaan edes lemmikistä.
 
vierailija
Niin, kyllä asetelma kertoo, että mies haluaa koiran kumppaniksi ja naiselta (ap) seksiä silloin tällöin. Yhteenmuuttohalukkuus on pötypuhettä, jos ei ole valmis joustamaan edes lemmikistä.
Monelle varsinkin lapsettomalle lemmikki on lapseen verrattavissa tunnetasolla, ei ole yhtään sama asia kuin vaikka luopua lempi nojatuolista muuton takia. Eikä vanhaa ongelmakoiraa kukaan ota enää. Se on joko piikki tai tilanne jatkuu kunnes koira poistuu luonnollisesti. Viimeksi ehdoteltiin myös jotain koiran ulkotarhaa, mutta Ap sanoi ettei mies suostu sellaiseen.
 
vierailija
Aivan koira on tekosyy, ettei tarvitse muuttaa yhteen. Mies ottaa vain rusinat pullasta ja käyttää sinua hyväkseen. Olet ollut naiivi ja sinisilmäinen jos et ole huomannut tätä kuviota.
Miehellä on ollut ongelmakoira jo 10 vuotta! Onko hän elänyt sinkkuna koko ajan? Onko mies ollut aikaisemmin parisuhteessa? Normaali tervejärkinen ihminen olisi jo ratkaissut tämän ongelman, johan se haittaa kaikkia ihmissuhteita.
 

Yhteistyössä