Yhtäkkiä kun tuli 33 vuotta täyteen..

iski kauhea vanhenemisen pelko! Siis kertokaas onko tämä normaalia vai olenko sekoamassa? Mietin alinomaan oman elämäni tekemättömiä juttuja, miten en ole opiskellut mitään varsin hienoa ja mahtavaa vaan itselleni ammatin jossa olen kiinni ihan liikaakin. Ja mietin sitä, että olen vain yhden lapsen äiti. Ja mietin miten kauan mun kroppani jaksaa tätä tahtia ennen kuin lopullisesti 'hajoaa' ja rapistuu.. Ja sitten mietin miten onneton olen kun sisarukseni eivät ole saaneet lapsia ja pelkään, että jäävät ihan yksin ja oman lapseni niskaan kaatuu niistäkin huolehtiminen.

 

Höh, älä murehdi turhia

 

Olen täyttämässä 32 ja pari vuotta on ollut samanlaisia ajatuksia.... voimia ja kauniita ajatuksia sinulle. kasikymppisenä voidaan sit haaveilla, että olitaisiinpa nuoria, kolmekymppisiä