yhdessä lasten takia?

En kestä ajatella, että lapsillamme olisi onneton lapsuus. Mitä teen?

Mieheni jäi kiinni pitkäaikaisesta pettämissuhteesta. Ennenkin on ollut pientä uskottomuutta (suutelu, liika flirttailu jne).

Pystynkö jatkamaan pelkästään lasten takia? Mitä siitä tulee?

Miten lapset selviävät erosta? Pilaanko heidän elämänsä eroamalla?

 

Ennemmin pilaat lasten elämän katkeroitumalla miehellesi ja jatkamalla suhdetta. Riippuu omista tunteistasi, voitko unohtaa tuollaista, rakastaa?? Ja voiko mies luvata uskollisuutta jatkossa jos ei ole tähänkään asti siihen pystynyt.
Kyllä lapselle paras olisi mieluummin se kaksi onnellista (ainakin riidatonta) kotia kuin yksi helvetillinen ydinperhe..

 

lapset vaistoavat ennemmin tai myöhemmin että ette ole rakkauden takia yhdessä. eroa mielummin vaikka varmaan helpommin sanottu kuin tehty. voimia.

 

lapset kärsivät sairaasta kulissi suhteesta ja jos jatkat kulissia lapsillasi tulee todella olemaan onneton lapsuus.

otat eron! lastesi vuoksi!

 

Mun on pakko sanoa että jos yhdessä on vaan lasten takia niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Tai näin ainakin mun vanhemmilla, 10 vuotta saatiin veljen kanssa sitä kuunnella.

Ei lapset erosta rikki mene, mutta asiat pitää kunnolla selvittää muksuille etteivät luule että ero johtuu heistä.

 

No aika monet on yhdessä vaan lasten takia ja eroavat kun nämä tulevat isoiksi. Kahta elämää ei voi elää, joten vaieka sanoa kumpi olisi parempi ratkaisu.

 

Kiitos kannustuksesta! Olen niin onneton.

 

Jotenkin sitä vaan haluais tarjota niille parasta mitä pystyy .

 

Niin ja voimia sinulle, mihin ratkaisuun päädytkin!

 

Jotenkin sitä vaan haluais tarjota niille parasta mitä pystyy .

tällä hetkellä se vaikuttaa mun mielestä erolta. se paras siis.

menkää parisuhdeterapiaan =)

kaikkea hyvää sinulle!

 

Entä mitä mieltä olette, onko joku tietty lapsen ikä parempi erolle kuin toinen?

Meillä nyt 4 alle kouluikäistä lasta. Kannattaisiko sinnitellä jokunen vuosi, pystyn siihen varmasti. Vai mitä nuorempia ovat, sitä helpommin sopeutuvat?

 

Entä mitä mieltä olette, onko joku tietty lapsen ikä parempi erolle kuin toinen?

Meillä nyt 4 alle kouluikäistä lasta. Kannattaisiko sinnitellä jokunen vuosi, pystyn siihen varmasti. Vai mitä nuorempia ovat, sitä helpommin sopeutuvat?

mun mielestä on parempi mitä nopeammin lapset pääsevät pois haitallisesta ympäristöstä jossa äiti tukahduttaa tunteensa ja opettaa sen lapsilleenkin.

oletko läheisriippuvainen! guuglaa se.

 

Entä mitä mieltä olette, onko joku tietty lapsen ikä parempi erolle kuin toinen?

Meillä nyt 4 alle kouluikäistä lasta. Kannattaisiko sinnitellä jokunen vuosi, pystyn siihen varmasti. Vai mitä nuorempia ovat, sitä helpommin sopeutuvat?

Kuullostaa siltä, että sun olisi hyvä puhua jolle luotettavalle ammattilaiselle asiasta (mies mukaan jos suostuu). Voisiko asiat mielestäsi vielä selvitä?

 

Entä mitä mieltä olette, onko joku tietty lapsen ikä parempi erolle kuin toinen?

Meillä nyt 4 alle kouluikäistä lasta. Kannattaisiko sinnitellä jokunen vuosi, pystyn siihen varmasti. Vai mitä nuorempia ovat, sitä helpommin sopeutuvat?

mun mielestä on parempi mitä nopeammin lapset pääsevät pois haitallisesta ympäristöstä jossa äiti tukahduttaa tunteensa ja opettaa sen lapsilleenkin.

oletko läheisriippuvainen! guuglaa se.

Oho, eipä ole tullut mieleen. Pitääkin selvittää!

 

Mä en ymmärrä vanhempia jotka on yhdessä "lasten takia"? ettekö te tajua mitä hallaa teette lapsille kun ootte yhdessä vaikkette oikeasti haluaisi. Mun vanhemmat eros kun olin ekalla eikä se oo mua koskaan haitannut, hyvä vaan oli. Mä vihaisin itteäni jos tietäisin että porukat ois ollut yhdessä onnettomina mun takia.
Joskus mun kaveri itki lapsena sitä kun hänen vanhempansa eivät eroa kun ne aina riitelevät.

Vanhempieni erosta on jo 15 vuotta ja he ovat aina olleet hyvissä väleissä keskenään. Nykyään kummallakin uudet puolisot ja kaikki ok.

 

Lisäys: ja mun yhden toisen kaverin vanhemmat eros kun mun kaveri oli teini-iässä, sillon kuulemma uskalsivat kun lapset on isoja. se oli kauhea shokki mun kaverille, se masentui ja sairastui syömishäiriöön, ei ole vieläkään oikein toipunut..

 

On kyllä maailman huonoin syy olla yhdessä lasten takia. Lapset eivät ole tyhmiä ja varmasti näkevät jossain vaiheessa vanhempiensa tilanteen. Toivottavasti lapsien ei tarvitse sanoa vanhemmalla iällä sitten, että olisitte eronneet aiemmin.

 

Mä en ymmärrä vanhempia jotka on yhdessä "lasten takia"? ettekö te tajua mitä hallaa teette lapsille kun ootte yhdessä vaikkette oikeasti haluaisi. Mun vanhemmat eros kun olin ekalla eikä se oo mua koskaan haitannut, hyvä vaan oli. Mä vihaisin itteäni jos tietäisin että porukat ois ollut yhdessä onnettomina mun takia.
Joskus mun kaveri itki lapsena sitä kun hänen vanhempansa eivät eroa kun ne aina riitelevät.

Vanhempieni erosta on jo 15 vuotta ja he ovat aina olleet hyvissä väleissä keskenään. Nykyään kummallakin uudet puolisot ja kaikki ok.

Totta! Kauheeta sekin olisi, jos lapsia myöhemmin syyttelisi siitä "mitä kaikkea kestin teidän takianne..."

 

Voisitteko mennä juttelemaan luotettvan ammatilaisen luokse? Miettimään vaihtoehtoja tilanteeseen?

 

Mun kavereista moni, ja mä itekin olen yksinhuoltaja. En ole koskaan nähnyt lapsen oirehtivan ainakaan kovin pitkään erosta, he sopeutuu nopeasti ja tottuvat uusiin kuvioihin, kenties uusiin asuinmuotoihin. Ja lapsesta on mukava nähdä vanhemmat iloisina (ei sitä tietty heti eron jälkeen ole) ja vapautuneina, eikä olla synkeässä koti-ilmapiirissä.

 

Mun kavereista moni, ja mä itekin olen yksinhuoltaja. En ole koskaan nähnyt lapsen oirehtivan ainakaan kovin pitkään erosta, he sopeutuu nopeasti ja tottuvat uusiin kuvioihin, kenties uusiin asuinmuotoihin. Ja lapsesta on mukava nähdä vanhemmat iloisina (ei sitä tietty heti eron jälkeen ole) ja vapautuneina, eikä olla synkeässä koti-ilmapiirissä.

Sitä tässä pohdin, että meillä on ollut vuosia hankalaa miehen kanssa ja nyt räjähti silmille se, että mies pettää. Ei tässä kovin hyvä ilmapiiri ole ollut eikä varmasti tulevaisuudessakaan ole. Mutta hyvää sentään niin usein, ettei tee mieli tehdä mitään äkkilähtöä!

 

Sitä tässä pohdin, että meillä on ollut vuosia hankalaa miehen kanssa ja nyt räjähti silmille se, että mies pettää. Ei tässä kovin hyvä ilmapiiri ole ollut eikä varmasti tulevaisuudessakaan ole. Mutta hyvää sentään niin usein, ettei tee mieli tehdä mitään äkkilähtöä![/quote]

Onko mies kertonut pettämisen syytä? Missä hän on tämän toisen tavannut?

 

Sitä tässä pohdin, että meillä on ollut vuosia hankalaa miehen kanssa ja nyt räjähti silmille se, että mies pettää. Ei tässä kovin hyvä ilmapiiri ole ollut eikä varmasti tulevaisuudessakaan ole. Mutta hyvää sentään niin usein, ettei tee mieli tehdä mitään äkkilähtöä!

Onko mies kertonut pettämisen syytä? Missä hän on tämän toisen tavannut?[/quote]

Sorry, tuli tuo sunkin teksti näköjään samalla värillä.

 

Tapasi naisen jonka kanssa saa jutella ja nauraa ja heillä on yhteiset sävelet seksissä. Eli sai kaikkea sitä, mitä meidän väliltä on pitkään puuttunut .

 

Tapasi naisen jonka kanssa saa jutella ja nauraa ja heillä on yhteiset sävelet seksissä. Eli sai kaikkea sitä, mitä meidän väliltä on pitkään puuttunut .

Voi ei
Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti saat kaiken vielä järjestymään ja saat itsellesi ja lapsillesi onnellisen elämän. Aluksi nuo tunteet ovat vahvasti pinnalla ja toiselle on vaikea antaa anteeksi hänen tekojaan, mutta aika parantaa haavat. Yleeensä sanotaan, että kaksi vuotta menee erosta ennekuin pystyy antamaan anteeksi. Olisihan se kuitenkin tärkeää, että pystyisit pitämään miehesikin kanssa välit kunnossa (mikäli se on mahdollista) lastenkin takia. Tulevathan he vielä kuitenkin viikottain tapamaan isäänsä ja mahdollisesti hänen kumppaniaan.