yh.huoltajat kokemuksia

[frankie]

yh.äidit kokemuksia

Nyt on takki ihan tyhjä. Mies uhkailee lähtemisellä jne, kaikki on mun vikaa, mä olen kuulemma tääsä vain rahan ja hyvän elintason takia ja huuta mulle että lähde menee jne Mä en jaksa edes enää keskustella valvon joka yö kuopuksen kanssa useamman tunnin, joten kaikki jaksaminen menee lasten hoitoon. Mies näkee itsekkin kuinka väsynyt olen kun sanat loppuu kesken ja menen seitsemältä nukkumaan kun on vaan mahdollisuus ja silti nämä uhkailut jne.
Nyt sitten mun on kuulemma päätettävä joko taivun miehen tahtoon tietyissä asioissa esim. kasvatuksellisissa asioissa tai sitten tulee ero.


Eli kysyisin miten olette pärjänneet lastenne kanssa yksin? Minulla kun ei ole apuja täällä lähellä eli jos nyt lähden niin ihan YKSIN jään. Entä rahallisesti...nyt kun olen äippä lomalla niin mitä tukija siihen saa?

Kaikki hyvät vinkit kelpaa

JOkin ratkaisu on tässä tehtävä....

 

[Yksinkin pärjää]

Sinuna lähtisin. En tietenkään tunne tilannettasi mutta en usko että voisit elää onnellisena jos sinun pitäisi muuttua ja elää pelkästään toisen ehdoilla. Yksin pärjää! Itse olen ollut yksin alusta asti eikä ole apuja tarjolla. Neuvolasta voisit kysyä alueesi perhetyöntekijää joka useimmiten on ilmainen. Hän auttaa sinua kartoittamaan tilanteesi ja taloudelliset varasi ja neuvoo mitä tulisi tehdä ja mitä tukia saat. Hän voi myös auttaa mahdollisen asunnon hankinnassa. Hän voi hetken katsoa lapsiasi jotta saat hetken itsellesi. Nyt olisi tärkeää ettet anna miehesi mollata itseäsi enempää ja et varsinkaan anna hänen alistaa sinua. Tuo kiristys ei ole mistään kotoisin! Joten soita neuvolaan ja pyydä saada perhetyöntekijä välittömästi avuksi! Asiat selviää varmasti äläkä ajattele kerralla sitä kaikkea mitä pitää tehdä jotta saat asiat rullaamaan vaan yksi asia kerrallaan hoidat alta pois. Voimia ja tsemppiä!

 

[Williviini]

Me erosimme kun poika oli 5kk, on nyt 7-v. Olin koton pojan kanssa kunnes hän töytti kolme.

Minusta me pärjäämme hyvin, ostin oman asunnon pari vuotta sitten. Matkustellaan ja käydään erilaisissa tapahtumissa.

Olisihan se tietysi helpomaa jos olisis joku jonka kanssa jakaisi menot, huolet ja ilot. Toisaalta nyt voin tehsä mitä haluan ja milloin haluan, ei tarvitse selitellä ja lupia kysellä

Jos suhde on ahdistava ja epätyydyttävä, ei siinä minusta kannata olla.

 

[Fellowship]

Yksinhuoltajan elämästä saa usein aika pelkistetyn ja ikävän kuvan, valitettavasti.. Jostain kumman syystä meitä saa haukkua ja halveksua yleisesti. Siltä se välillä tuntuu.
Oikeasti elämä on ihan hyvää näinkin, nyt kun on itse sinut asian kanssa. Olen onnellinen ja tyytyväinen. Mulla yh-elämää takana 5v. ja lapsia kaksi. Yhtään en kaipaa uutta miestä kuvioihin. En tiedä osaisinko antaa edes tilaa toiselle "tulla tähän perheeseen". Koen vahvasti, että minä ja lapseni ollaan kokonainen, ehjä perhe.
Olen onnekas, kun mulla on työ, jota voin osittain tehdä lasten kanssa ja hoidossa ovat vain kolmisen tuntia päivässä. Sossussa ei ole tarvinnut käydä vaikka ajatellaan, että aina kaikki yh:t siellä ramppaa. Tosin pitäähän apua vaikeissa tilanteissa saada, saa avustuksia muutkin, esim. työttömät.
Me harrastellaan ja matkustellaan jo nyt, mutta kunhan lapset kasvaa niin tarkoitus olisi enempikin. Lapset on toki rankkaa hoitaa yksin, mutta onhan ne myös elämän valo ja ilo! Ikinä ei tule tylsiä päiviä, eikä tarvi miettiä miten saisi aikansa kulumaan. Päivääkään en vaihtaisi pois, muutaman miehen kyllä