Minä käytin koiran lenkeillä vaunujen kanssa aamulla ja päivällä, yöllä viimeisen pissatuksen tein itkuhälyttimen kera talon ympäri niin, että koira sai tehtyä tarpeensa. Vauvan jätin siis nukkumaan omaan punkkaansa. Varsinainen lenkitys tapahtui vaunujen kera päiväsaikaan. Asiaa helpotti huomattavasti se, että olin opettanut koirani tekemään tarpeensa käskystä, joten iltapissatus kesti vain muutaman minuutin.
Olen aina ollut sitä mieltä, että asioista saa tehtyä juuri niin vaikeita kuin itse vain haluaa. Ja sama tietysti pätee toisinkin päin. Jos joku kauhistelee, miten vauvan voi jättää yksin kotiin muutamaksi minuutiksi, niin sehän on aivan sama, kuin ihmettelisi, miten kukaan voi mennä vessaan kun vauva nukkuu. Sama muutama minuutti siinäkin kuluu ilman, että äiti istuu nukkuvan vauvan vieressä tuijottamassa. Saati sitten yöllä nukkuminen, siinähän äiti on monta tuntia "katsomatta vauvan perään". Itkuhälärin kanssa kuulet kyllä, jos vauva herää ja pääset muutamassa hetkessä hänen luokseen. Aivan yhtä nopeasti kuin vessasta tai suihkusta. Vaikka vauva itkisitkin sen pari hetkeä, mitä sinulla kesää kirmata talon nurkalta sisälle, ei hän siihen kuole tai traumatisoidu loppuiäkseen. Lisäkannustukseksi mainittakoon, että meillä ei ole käynyt kertaakaan niin, että lapsi olisi herännyt kun olen ollut koiraa pissattamassa. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että "onnistuneita" pissatuksia on reilut 2200, "epäonnistuneita" 0.
Näin ollen, älä suotta kanna syyllisyyttä tai hermoile, miten tulet pärjäämään. Pärjäät aivan varmasti.
