WANTED: Runo

Etsin kivaa, koskettavaa, napakkaa mutta ei liian lällyä runoa kollegan eläkejuhliin. Kellään mitään ideaa?

Positiivarit älkööt vaivautuko, siel on niiiiiin noloja "runoja".

Kiitos avusta jo etukäteen :flower:!

 

Keksi itse.

 

Keksi itse.

No kun mussa ei ole pätkääkään runoilijan vikaa. Enkä kestä sellaisia alakoulun kevätjuhlavärssyjä, haluaisin jotakin arvokasta ja kunnollista.

 

Tätä käytän itse vastaavissa tilanteissa, koska ei ole lälly.


Vuodet piirtävät karttaa.

Ihonryppyjä. Surunuurteita.
Kokemuksen kaivanteita.
Arjen tasankoa.
Monia armorikkaita vuosia.

Kun kartta on valmis lienen perillä.

Annukka Tiitisen kirjasta ÄITI ITÄ Pilvien piirtymiä

 

äh. "Surun uurteita", ei surunuurteita.

 

Otappa airteg.fi

 

Elämä on liikettä ja pysähtymistä.
Jotta voisi liikkua on osattava pysähtyä.
Lampaat juoksevat virtaan.

Mutta sinä sytytä nuotio rantaan, lämmittele
tutki rannan kivet, katso tähdet, pilvien liike,
tunne tuuli, anna unen tulla.
Kun aamulla lähdet, tiedät mihin menet.

- Martti Paloheimo -

 

Me .... (eläkkeelle jäävän nimi) kohta eläkkeelle sua saatellaan.
On ero haikea ja saa myös silmät kostumaan.
Me kaikki tahdomme sua vielä kerran muistuttaa:
meitä et saa koskaan unohtaa.

On sankarimme työssään monet tiet tutkinut
ja titteleitä useita itselleen hankkinut.
Kun .... meitä lupsakasti hieman mentoroi,
tuskin kukaan enää tunaroi.

:wave:

 

Löysitkö jo sopivan =) ?

 

Sinä päivänä
kun kesä alkoi maistua kesältä,
huomaan keltaisen lehden
koivussa.
Sinä päivänä
kun tunnen vahvimmin eläväni,
löydän harmaan hiuksen päästäni.
-Anna-Liisa Myllyneva_

 

Istafra, tuo Paloheimon runo kolahti tähän mennessä eniten. Kiitos sinulle ja muillekin vastaajille - saa ehdottaa lisääkin runoja, jos mieleen tulee .

 

Nuorena halusin hävittää kaiken vanhan,
heittää risat pois
niin kuin isäni tuolin,
josta pinnoja poikki ja jalat linksallaan.
- Kahvinkeittopuiksi, esitin.
Isäni haikein katsein:
- Kyllä sen vielä korjatuksi saa,
monien muistojen tuolin.

Nyt muistojen tuoleja
minäkin talletan.
-Marjatta Lehtonen-

 

Mistä tietää
että tulee vanhaksi?
Kun elämän tiheikkö
on naarmuttanut poskia,
päivän kuivuus samentanut silmät
ja tie väsyttänyt jalat,
huomaa äkkiä:
näkymättömäksi olet tullut.
Silmät katsovat lävitsesi
ikään kuin sinua ei olisi
tai kääntyvät peräti pois.
-Marjatta Lehtonen-

 

Sitten joskus
eläkepäivien kiireettömyydessä
luemme lehden,
yhtä tarkasti pikkuilmoitukset,
tarjoukset kuin maailman tapahtumat.
Talven hämärään
sytytämme peltikuorisen pystyuunin.
Kirjoitamme ostoslistaan:
litra maitoa, leipä,
hedelmiä ja pala makkaraa.
Tarkistamme omat ja toistemme
aamulääkkeet.
Suunnittelemme päivän työt.
Pihatuvalle luudimme tien
ja linnuille ostamme uuden lyhteen.
Joulun riisuminen on tuskallisen vaikeaa.
Sitä pitäisi liki kuin poismenevää läheistä
muistoissa kymmenet joulut.
-Eeva Kontiokari-

 

(Jos kollega on nainen )

Tule viäl semne aamu,
ko mää herä ilman kello oikke aikasi,
keitän ittelän kaffet, polje Monarkin kans kaupunkil,
ole oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliike
myyjäfrouva tule töihi, päästä munt sisäl,
autta valikoima heijä suurimma,
vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu.
Aurjoefärisek kunnolliset tukisuka,
ja merinovillasep polvelämmittime,
naapurkaupast peessik kenkä
ja paffilaatikoruskia poplari.

Mää haise aukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamempystykorva,
mut kieltäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ko mää olen tottunu juur näi.

Enkä meina pualtvuassatta orotta.

-Heli Laaksonen-

 

ei mitään missä puhutaan vanhuudesta. eläkkeelle jääminenhän on mahdollisuus kaikelle uudelle.

 

Ennen jaettiin elämä
perheen, suvun ja kylän kanssa.
Oli neuvot ja osanotot
omasta takaa:
lapsitaloon pullakranssi,
hautajaisiin maitohinkki.
Välittämistä ilman korulauseita,
vuoroin auttajana,
vuoroin saajana.
Tänään lomakkeita, kaavakkeita,
selittelyjä ja todisteita.
Ammatillisia auttajia,
virallisia virkailijoita.

-Eeva Kontiokari-

 

Kevätpolkujen aikaa.
Sumuisten päivien jälkeen
vaellan tuttuja reittejä,
huolikonttiani tuuletan.
Avaisin mieltäni.
Löytäisin itseni vertaisen suunnan.
Kulkisin ehyen matkan.

Illalla tunnen tulleeni kotiin.

-Arja Mainio-

 

Ensin unohdat nimet,
sitten kasvot.
Sitten unohdat vetää vetoketjun ylös,
sitten alas.

 

Eräänä päivänä
viet minut ulos kahville
kuin joskus nuorena.
Pöydän alla laskemme
pikkurahat...
Vieläkin meillä on salaisuuksia.

Eeva Kontiokari-

 

Aina olen myöhässä:
elämäntehtävä
avioliitto
lapset
runojen ja kuvien teko -
kaikki myöhäisellä iällä.

Ja nyt tämä villapita.
Kevät jo tippuu
räystäissä,
lämmittää poskea.
Kohta se on valmis,
saat sen yllesi
heinäkuussa.

-Marjatta Lehtonen_

 

Ensin unohdat nimet,
sitten kasvot.
Sitten unohdat vetää vetoketjun ylös,
sitten alas.

Tää ei nyt kyllä tainnut täyttää "arvokkaan" ja "kunnollisen" kriteerejä. Sori :ashamed:

 

Aika näpräillyt lautaseinän kimpussa
vetänyt piiruja
kiillottanut harmaata oksanpäätä,
siinä ajattoman ylellisessä teoksessa
lepuuttaa siipiään kotoisen kirjava
nokkosperhonen.
Juuri tuollaiset seinä
haluan ympärilleni
perhosineen oksineen.

-Maila Jyrinki-

 

Se on löppu ny.
Elämä on pysähtyny.
Koittaa eläke.
Me muut joudutaan maksaan se.
Kiikkustuolissa kandee odottaa
kunnes viikatemies porttia kolkuttaa.
Yks kaks
Nips naps.
Vilja kypsää on.

 

Istutin raparperi, mansikat ja marjapensaat,
kaivoin kuopat,
harasin, lannoitin, istutin kukat,
lopuksi kastelin kaikki.

Sanoisiko hän jos eläisi:
- Sinähän alat oppia.

-Jaakko Laivamaa-