Y
yksinäinen
Vieras
Erosta on nyt vuosi. Pääseeköhän tästä koskaan yli? Tähän asti olen oikeastaan ollut vaan niin täynnä vihaa ja katkeruutta, etten ole näitä surun tunteita päästänyt pintaan. Enkä ole ehtinytkään, olihan tämä vauvan ensimäinen vuosi kiireinen.
Mutta mulla on ikävä exää. Tuntuu etten tiedä miten jaksan tätä arkea yksin lopunelämääni. En halua ajatellakaan ketään muuta miestä. Tein treffipalstalle profiilin ja sain vastauksia, mutta jotenkin ne kaikki, asiallisetkin, vaan alkoivat inhottaa. Yhteenkään viestiin en vastannut. Exään en enää koskaan pystyisi luottamaan ja tiedän ettei siitä tulisi yhtään mitään. Ja kun tiedän, että hänellä on ollut nisia eromme jälkeen(kin), niin ajatus hänestäkin tavallaan inhottaa.
Voinkohan enää koskaan luottaa keneenkään.
Mulla on niin ikävä sitä ja toisaalta ei yhtään. En tiedä mitä mulla on ikävä. Varmaan sitä tunnetta,ettei ole yksin vaan on joku jonka kanssa jakaa arki ja vastuu lapsista.

Mutta mulla on ikävä exää. Tuntuu etten tiedä miten jaksan tätä arkea yksin lopunelämääni. En halua ajatellakaan ketään muuta miestä. Tein treffipalstalle profiilin ja sain vastauksia, mutta jotenkin ne kaikki, asiallisetkin, vaan alkoivat inhottaa. Yhteenkään viestiin en vastannut. Exään en enää koskaan pystyisi luottamaan ja tiedän ettei siitä tulisi yhtään mitään. Ja kun tiedän, että hänellä on ollut nisia eromme jälkeen(kin), niin ajatus hänestäkin tavallaan inhottaa.
Voinkohan enää koskaan luottaa keneenkään.
Mulla on niin ikävä sitä ja toisaalta ei yhtään. En tiedä mitä mulla on ikävä. Varmaan sitä tunnetta,ettei ole yksin vaan on joku jonka kanssa jakaa arki ja vastuu lapsista.