vuorotyötä tekevät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ppp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

ppp

Vieras
hei,
kaipailisin vertaistukea muista vuorotyötä tekevistä äideistä. Itse teen vuoro viikoin töitä 6-14 ja 14-22. Minulla on niin ikävä ilta viikkoina lapsia että pää räjähtää. Tiedän että lapseet pärjäävät, heillä on kuitenkin niin Rakastava isä jonka kanssa he ovat kotona. Eikä isä todellakaan loju sohvalla vaan oikeesti leikkii lapsten kanssa. Mutta kysymys on minusta, miten ihmeessä sopudun tähän. Lapset kohta 2v ja 4v ovat aloittaneet päivähoidon jossa menee hyvin. Pk:hon olemme todella tyyutyväisiä. Minäkin kyllä pidän työstäni, mutta masentaa todella nämä illat. aamuvuoroa ei pysty tekemään pelkästään. viikonloput ovat vapaat. Tottuuko tähän koskaan, vai pitääköhän sitä etsiä uusi työ
 
Kyllä siihen tottuu, itse olin kotona reilu 3v lasten kanssa ja kyllä se töihin paluu oli ihan kamalaa. Mulla epäsäännöllinen vuorotyö eli voi olla ilta 14-22 ja seuraava aamu 7-15 , siinä on tosi pidä väli ettei nää lapsi hereillä ollenkaan. Tai pahimmillaan ilta -pitkäpäivä (7-22)- aamu, siinä on perheen kanssa seurustelu vähissä! Yövuorot on myös hankalia, alkuun lapsille oli tosi vaikeeta, etä äiti lähtee yöksi pois....( vaikka olivat olleet mummolassa yms. yökyläilemässä ja isä on kotona hoitamsssa yön ajan)
Positiivista tuossa tietty arkivapaat, iltavuoropäivinä lapsilla myöhempään hoitoon meno


Mutta näköjään tottuu, neljä vuotta oon nyt töissä ollut
 
Minä vien lapset n 9.30-10.00 hoitoon. lähdemme kävelemään kotoota ysin jälkeen, matka kestää meillä n puolisen tuntia.....toki nopeemminkin pääsisimme ,mutta esikko haluaa tutkia kaikki mahdolliset kivet ja kävyt =)
 

Yhteistyössä