Vuonna 1953 syntynyt äiti on tällainen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "HennaRiikka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"HennaRiikka"

Vieras
Täällä on varmasti monia, joiden äiti on syntynyt suunnilleen samoihin aikoihin kuin omani.

Meillä on muuten hyvät välit, mutta hän on aina, niin kauan kuin muistan, ollut joko suoraan tai epäsuorasti jokseenkin naisia väheksyvä/kritisoiva ihminen. Esim. avioerot suvussa olivat hänestä aina vaimon tunteettomuuden tai ajattelemattomuuden aiheuttamia. (Erkki on niin herkkä ja ajattelevainen, mutta niin se Aila vaan ei nähnyt sitä asiaa niin ja oli niin kiero että lähti) Hän sanoo, ettei esimerkiksi voi ostaa uusia vaatteita itselleen, koska mies on puettava paremmin ja hän antaa rahansa puolisolleen eli isälleni.

Jos serkkujeni isä antoi tukkapöllyä, se oli äitini mielestä ymmärrettävää, koska mies oli muuten niin ihana ja sympaattinen. (onhan se Jari aivan hurmaava, mutta kait sieltä lapsuudesta jotain malleja periytyy ja ei se ilmeisesti vain edes tajua mitä tekee) Jos tätini tiuski lapsille, äitini tuomitsi tämän heti. (kummallista se Sinikan käytös, kyllä sen pitäisi tajuta)

Onko hyvin tavallista että tuon aikakauden ihmiset ajattelevat näin, vai johtuuko äitini käytös siitä, että hänen vanhempansa olivat poikkeuksellisen vanhoillisia?
 
Isäni syntynyt 1953 ja äitini 1956, kummitätini (äitini sisar) vuonna 1953, eikä kuulosta tutulta. Tosin mikään muukaan ei koskaan kuulosta tutulta. Olen kasvanut vissiin jotenkin sellaisessa ympäristössä, ettei monikaan oo samanlaista kokenut. Onhan jokainen perhe, jokainen elämä uniikki.
 
Kuulostaa tutulta. Lähes kaikilla kavereidenkin äideillä (kellä enemmän kellä vähemmän) ilmenee tuota asennetta, että miehet ovat aina oikeassa ja miehet kyllä tietävät, mitä pitää tehdä.
 
Oma äitini on syntynyt -58 ja odottaa naisilta selvästi korkeampaa moraalia. Naisten tulisi myös uhrautua selvästi enemmän ja olla pyyteettömiä ja vaatimattomia siinä missä mies saa edetä kyynärpäätaktiikalla. En tiedä onko äitini oman aikakautensa vai saamansa kasvatuksen tulos, mahdollisesti molempia.
 
Omakin äitini on syntynyt -53 ja on kyllä tuon vastakohta.

Lisään vielä, että äiti on kotoisin vanhoillisesta kodista, jossa esimerkiksi avioero on katsottu synniksi ja pojat on olleet tyttöjä tärkeämpiä, mutta on silti onnistunut pyristelemään eroon noista näkökannoista.
 
Viimeksi muokattu:
Äitini on syntynyt vuonna - 43. Ei ole koskaan käyttänyt ruumiillista kuritusta lapsiinsa, eikä ole hyväksynyt sen käyttöä muuallakaan.

Ei yleensäkään ole vatvonut toisten ihmisten eroja ei puoleen eikä toiseen.
 
Ei koske minua, mutta pakko kommentoida, että mun äitini on syntynyt vuonna 1929, eikä hän ole todellakaan tuollainen, vaan paljon avarakatseisempi ja vaikka hän jäi jossakin vaiheessa kotiin, kun lapsia syntyi monta ja isän työ vei paljon aikaa, äidillä oli paljon omia menoja ja harrastuksia :)
 
Äitini on suht samanikäinen ja myös hyvin vanhoillisesta perheestä. Hänen mielestään ennemminkin mieheissä on aina vikaa ei naisissa. Kyse on varmaan enemmänkin perhe/sukukohtaisista eroista.
 
mun isä on syntynyt -31 ja äiti -46 (itse -83)

meillä isä on avarakatseisempi kuin äitini, joka paasaa työn tärkeydestä. Pojat arvokkaampia kuin tytöt ja kuritusväkivalta on parasta pitää kurissa. Isä ei koskaan edes lyönyt ja hyväksyy meidät tälläisenään, villien lastenlasten myötä. Tosin isän määrämisvaltaa ei saanut ohittaa, päätös pysyi ja parempi oli siis olla hiljaa.
 
Kaverini vanhemmat ovat vuosimallia viiskytjotain ja heillä näytti olevan kaksi periaatetta.

1. Vanhemmat ovat ykkösiä. Vähistä rahoista maksetaan ensin vanhempien lomareissut sun muut ja ylijäävästä sitten lasten talvitakit yms.

2. Pojat ovat tärkeämpiä kuin tytöt. Jos mummo lähetti lapsille satasen (mk) niin veli sai siitä ainakin kuusikymppiä, todennäköisesti seitsemänkymppiä. Siskolle loput, kun "ei tyttö rahaa tarvi/pojillahan on paljon enemmän rahanmenoa." Poika saattoi joskus saada merkkifarkut tai takin, tyttö aina halpikset.
 
Oma äiti syntynyt -44 ja ei kuulosta tutulta. Itseään ja kaikkia kyllä väheksyy (miehiä ja naisia) tasavertaisesti. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvä ja naapureilla on aina varmasti kaikki asiat paremmin.
 
Ihastuttavan monta vastausta.

Äitini syntyi siis vuonna 1904 (sic!) syntyneelle isälle ja vuonna 1916 syntyneelle äitille, eli hänen vanhempansa olivat tosi iäkkäitä ns. vanhan polven ihmisiä, ankaria ja uskonnollisia. Olen itselleni yrittänyt perustella tätä asiaa aina näillä taustoilla.
 
Äinitin on s. -64, hänen äitinsä muistaakseni -38.

Molemmat suhtautuvat kaikkiin ihmisiin hyvin tasa-arvoisesti ja positiivisesti.

Arvostavat kovasti rohkeutta olla oma itsensä ja tehdä valtavirrasta ja sosiaalisista odotuksista poikkeaviakin valintoja.
 
[QUOTE="HennaRiikka";27134411]Ihastuttavan monta vastausta.

Äitini syntyi siis vuonna 1904 (sic!) syntyneelle isälle ja vuonna 1916 syntyneelle äitille, eli hänen vanhempansa olivat tosi iäkkäitä ns. vanhan polven ihmisiä, ankaria ja uskonnollisia. Olen itselleni yrittänyt perustella tätä asiaa aina näillä taustoilla.[/QUOTE]

Äitini (synt. 1956) äidin (synt. 1932) isä (synt. 1899) mielipiteet eivät olleet noin vanhoillisia.
 

Yhteistyössä