vuoden jälkeen

vuoden jälkeen uskalsin palata tänne,muutama ihana kannustus viesti oli tullut postilaatikkoon.
reilu vuosi sitten odottelin esikoistani tuola toukokuisten odottajien pinossa. joka sitten syntyikin reilusti etuajassa viikolla 28, hän eli 10 päivää.
vuosi on mennyt nopeasti,eikä juuri muutosta ole tapahtunut suuntaan eikä toiseen. puolivuotta olen käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla, saman ajan olen syönyt mielialalääkkeitä, minä joka olen kovin vastaan lääkityksiä. mutta olen joutunut toteamaan että niistä on todella ollut apua
lupasin kertoa minun ja poikani tarinan "joskus", valitettavasti se jäi kovin lyhyeksi, mutta haluan kertoa tämän tarinan siksi että jos jollain tulee vastaavia kokemuksia,haluan yrittää olla parhaani mukaan avuksi suruprosessissa sekä jos joku haluaa tietää keskoshoidosta yms, niin rohkeasti pistämään viestiä.
aurinkoista kevättä ja kesää teille kaikille :heart:

 

:hug: voi ei ....tää itkee kohta nää on niin ikäviä. lasteni veli puoli eli vain tunnin, ihmettelen miten he selvisivät asiasta niin ettei ulkopuolle näy se suru .... voimia sinulle

 

Muistan kirjoituksesi odotuspuolelta, kirjoittelin tosin ihan eri pinossa mutta muissakin pinoissa tuli aina luettua kirjotuksia...

Halusin vain toivottaa paljon voimia, en osaa kuvitellakkaan miltä tuntuu menettää oma lapsi.
Olen niin pahoillani :hug:

 

:hug: Hienoa että olet edes jotenkin pystynyt jatkamaan eteenpäin ja pyytämään apua, helppoa ei varmasti ole ollut :/

 

Muistan sinut toukokuisista. Voimia sinulle ihan valtavan paljon! :hug:

 

:hug:

 

sen verran voin mainita elämästämme sairaalassa että,pienen poikani sain vasta ensi kerran syliini kun hän oli jo nukahtanut ikiuneen.
koskettaa ja jutella sain niin paljon kuin jaksoin.parhaimmillani istuin poikani vierellä 12h. vaipan sain kerran vaihtaa itse,sekä "lakanat".
hänelle pidettiin myös kauniit ristiäiset (ei siis mitään hätäkastetta) vaan ihan rauhallinen torstai ilta se oli, paikalla oli mummi,pappa ja minä sekä muutama hoitaja.