vouhottaja

odottanut lasta ja synnytystä ilman vouhotusta?

Itse tiesin ammattini takia paljon synnytyksestä yleensä ja kivunlievitysmenetelmistä jne. Ajattelin , että kyllä se sieltä syntyy, kukaan ei ole sisälle jäänyt. Olin orientoitunut, että kipää tekee ja epiduraalien otan jos tarvitsen.

Vesi meni ja lähdin yksin sairaalaan, mies oli työmatkalla, ja lapsi syntyi 2 viikkoa etuajassa.Lapsi synty 4 tunnissa. Ilokaasu tai epiduraali eivät auttaneet avautumisvaiheen eikä ponnistusvaiheen kipuun. Kipeää teki ja avautumisvaihe oli kamala!!!

Silti en tuntenut olevani yksin, voimat riitti ja kätilö kehui minua luotaiseksi synnyttäjäksi. Sain vielä terveen lapsen.

En ajatellut liikaa synnytystä, eikä ollut kuvitelmia kivuttomuudesta jne.

Eli siis ei jäänyt pienitäkään paniikkia tai muutakaan kovin negatiivista sanottavaa. ei ollut kuvitlemia niin ei voi korkealta tippuakaan.

Synnytyksessä voi käydä miten vain ja tilanne voi nopeasti muuttua.

Eikä se aina niin paha ole, jos ei se mies halua/pysty/pääse synnytykseen.

Ottakaa rennosti vaan

 

Kyllähän joku pikkuasioihin takertuminen ja "vouhotus" oudolta tuntuu, mutta toisaalta joillakin voi olla ihan syykin siihen. Mäkin olen lähtenyt synnytyksiin hyvillä mielin ja upea lopputulos on saatu :heart: jos vielä toivottu kolmas saadaan, ihan taatusti "vouhotan" sokerirasituksen tekemisestä ja tarvittaessa käynnistyksestä ja vauvan voinnin seuraamisesta. Olisi ollut tarpeen nimittäin jo viime raskaudessa :kieh:

 

aivan tosi puhetta aloittajalta! itseäni on lisäksi suuresti hämmästyttänyt se, kuinka paljon pelätään alapään repeämisiä ja seksielämän muutoksia..no tottahan toki synnyttäneen paikat on eri kunnossa ennen ja jälkeen, jollain tasolla!!! joskus hieman hävettää kirjoittajan puolesta ja ajattelee, että jos tässä ainoat TOSIpelot, niin hyvin menee... ja nämä ym. asiat ovat, vaikka kaikki eivät sitä myönnäkään, monen sektiota haluavan taustamotiiveina. en väitä etteikö tosipelkojakin olisi, mutta.. se vain on sattumoisin niin, että toisen hyvän edessä on joskus pakko luopua jostain muusta (ehkäpä vähemmän tärkeästä) eli että esimerkiksi paikat eivät ole aivan neitsytkunnossa urakan jälkeen. itsekin voi lisäksi kuntoutumiseen vaikuttaa, hox. tämäkin pointti liittyy aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ja on arjen REALISMIA.