Mä en ole vielä keksinyt yhtään hyvää syytä olla leikkaamatta narttua, jota ei käytetä (enää) jalostukseen. VARSINKIN, jos koira kärsii valeraskauksista.
Oma narttuni reagoi hyvin vahvasti hormonaalisiin muutoksiin. Ennen juoksun alkua siitä huomaa noin 2 viikkoa etukäteen, että narttu on aloittamassa juoksua. Juoksujen aikaan se on vähän muissa maailmoissa (ei nyt välttämättä arjessa näy, mutta turha kuvitellakaan hedelmällisistä treeneistä) ja juoksujen jälkeen alkaa sitten jokusen viikon kuluttua valeraskaus.
Maitoa tulee vaikka pentueelle jaettavaksi ja pentuja tuo aina luuleekin saavansa. Petaa petiä portaiden alle, kodariin, olohuoneen matolle, kenkien joukkoon...mihin tahansa, minne vähääkään "pesää" saa tehtyä.
Ja sitten se synnyttää. Yleensä 1-3 pentua. Ja niitä se sitten mielellään hoitaisi. Piippaailee rasittavasti ja juoksee jatkuvasti tarkistamassa, että pennut on vielä pesässä. Se siis roudaa niitä sinne...viimeksi vaan se "pentu" oli niin iso, ettei meinannut pesään millään matua, kun narttu oli valinnut turhan pienen pesän.
Takavarikoin ne "pennut" heti, kun huomaan käytöksen muuttuvan leluiulla leikkivästä koirasta leluja hoitavaksi koiraksi. Ja tämän jälkeen narttu ravaa loppupäivän pisin kämppää etsimässä jälkeläisiään.
En ymmärrä miksi kukaan pitäisi narttuaan tällaisessa tilassa kahdesti vuodessa (huom, kestoltaan aika pitkä, sillä alkaa 2 viikkoa ennen jouksuja, kestää 3-4 viikon juoksut ja jatkuu vielä muutaman viikon päästä "synnytyksellä") kun leikkauskin on keksitty.
Kyllä, on olemassa riski sille, että koiralla esiintyy jatkossa virtsankarkailua. Riski on mielestäni kuitenkin siinä määrin pieni, että omalla kohdallani en tunne yhtäkään narttua, joka siitä kärsisi. Ja koiria tiedän kyllä ihan helkutisti ihan jo harrastuspiirien vuoksi.
