Voisko joku auttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuolen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuolen

Vieras
Mä en jaksa enää. En jaksa enää elää. Enkä hakea apua..
Tilanne siis se et ollaan naimisissa. Kärsitään lapsettomuudesta. Saatiin tutkimukset tehtyä ja hoidot niin pitkälle et olis alkanut pistämiset ja juuri sinä päivänä mies ilmoitti että ei tahdo hoitoja. Eikä tahdo keskustella asiasta. Olin murtunut. Yhteinen unelma särkyi. Olimme haaveilleet omakotitalosta.. muutamaa päivä myöhemmin sanoi ei nyt voida miettii muuttamista kun vähän töitä ym.. Vaikka tonttiakin oltiin jo käyty kattoo. Sattui niin paljon. Kaikki unelmat rikottu. Jotenkin selvisin puoli vuotta.. Alkoi menee paremmin ja alettiin kattoo omakotitaloja. Löydettiin ihana ja haluttiin molemmat se. Mieskin suunnitteli jo innoissaan. Olin pitkästä aikaa onnellinen. Uskoin parempaan tulevaisuuteen. Haettiin lainalupa. Päivä jolloin piti mennä tekemään tarjousta, mies ilmoitti että ei haluakaan muuttaa.
En tiedä miten kestän..
tavaroita oli jo pakattu. Tapetit ostettu.
Sattuu niin paljon..
 
No jo on tuuliviiri mies! Ei kannata tuollaisen kanssa pilata elämää, jos sillä on eri toiveet tulevasta ja jos on vielä niin vätys, että ei heti voi sanoa mielipidettään vaan muuttaa sen juuri, kun jotain suunnitelmaa ollaan toteuttamassa! Toteuta unelmasi sellaisen kanssa, joka tahtoo samaa ja jolla on kanssasi kanttia unelmia tavoitella.
 
Raadollisesti voisi sanoa että - "sellaista elämä on. Elämä ei mene suunnitelmien ja unelmien mukaan. Elämään kuuluu pettymyksiä ja toiveiden kariutumisia. Niistäkin on silti noustava ja yritettävä nähdä se auringon valo. Et sä tähän kuole."
 
Minulle tuli jo tekstiti puolivälissä mieleen, että eikö mies olekaan varma teidän suhteesta, että haluaako ollenkaan jatkaa yhteistä elämää ja alkaa toteuttaa isoja projekteja yhdessä. Anteeksi että kirjoitan tästä nyt, mutta kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että saisitko sinä paremmin koottua elämäsi palaset yksin. Se on raskasta jos unelmat murskaantuvat ja pitää löytää uudet tavoitteet:( Muista että vaikka nyt tuntuu tosi pahalta, se helpottaa kyllä ja sinulla voi olla vaikka kuinka ihana elämä jo vuoden päästä. Lapsikin voi vielä kuulua sinun elämääsi, jos lähdette eri teille miehesi kanssa.
 
realisti.
Joo tiedän ettei elämä ole ruusuilla tanssimista, mutta joku kohtuus sentään jaksamisessa.
Helpottais jos olisi joku tukena, joku jonka kanssa yhdessä selvitä vaikeuksista.
Mutta mies näiden päätöstensä jälkeen jättää mut yksin pariks päiväks, ja se tuntuu pahalta.
 
Eihän tämä sinua yhtään auta, mutta apua mikä mies, kun ensin tekee kaiken maailman suunnitelmia ja sitten peruukin ne viime tipassa.

Taitaisi olla parempi jos jatkaisit yksin elämääsi ja etsisit uuden kumppanin. Tiedän kyllä että tämä on helpommin sanottu kun tehty. Kukaan ei kuitenkaan ole sen arvoinen, että ei omaa elämäänsä kannattaisi jatkaa ja elää.
 
Kiitos Pompula. Sanasi lohduttaa.
Olen vain niin rikki näiden pettymysten jälkeen että asunnon etsiminen ja muutto yksin tuntuu vaikealta ja raskaalta.. En tiedä mistä aloittaa uusi elämä ja miten... Miten pärjään yksin, tai siis pärjäänhän mie, mut usean vuoden liitto..
 
Se tuntuu vaan niin pahalta kun on vuosia suunniteltu ja haaveiltu ja toinen päättää että ei kiitos. Unelmat on ollut niin lähellä. Ihan kosketeltavissa ja olen ollut niin onnellinen ja naps, haaveet kaatuu..
 
Se tuntuu vaan niin pahalta kun on vuosia suunniteltu ja haaveiltu ja toinen päättää että ei kiitos. Unelmat on ollut niin lähellä. Ihan kosketeltavissa ja olen ollut niin onnellinen ja naps, haaveet kaatuu..

Kummasta lapsettomuus johtui? Voiko mies ajatella, että kun sinä edelleen haluaisit yrittää lasta, riskinä on että sinä lähdet jossain vaiheessa ja omakotitalo menisi silloin myyntiin?

Minun on vaikea ymmärtää tuota, että lapsihaaveiden annetaan käynnistyä ja sitten vedetään se unelma takaisin. En kerta kaikkiaan tajua:O Meillä oli miehen kanssa monta vuotta niin että minä sanoin etten halua lasta kun ollaan niin vanhoja jo ja miehestä se oli ihan ok. Lopulta muutin kuitenkin mieleni ja kun yrittäminen alkoi, halusin aivan ehdottomasti sen lapsen ja siitä tuli elämäni tärkein asia, laskin päiviä koska kannattaa yrittää ja koska voin tehdä testin jne. Olisi ollut aivan kamalaa jos mies olisi peruuttanutkin. Olimme päättäneet että emme lähtisi enää mihinkään hoitoihin jos lasta ei luomumenetelmin ala kuulua, mutta en tiedä miten olisi senkään kanssa käynyt, kun minulla oli käynnistynyt vauvankaipuu.
 
lapsettomuus johtuu miehestä.
Pompula, juuri niin, se oli kamalaa kun mies pisti stopin. Tuntui että kuolen. Enkä saanut häneltä mitään tukea, yksin itkin. Tonnin lääkkeet hankittu ja hän tuhoaa ne polttamalla. Toisinaan mietin rakastaako hän minua ollenkaan kun tekee noin ilkeästi.
 
Se että lapsettomuus johtuu miehestäsi, selittää minusta paljon. Hänellä on varmaan tosi epävarma olo siitä, miten teille kävisi tulevaisuudessa. Voihan olla että lapsettomuushoidot eivät olisi onnistuneet ja hän tavallaan halusi testata sinun reaktioitasi etukäteen että miten selviät ja lähdetkö vai jäätkö. Joka tapauksessa tosi väärin sinua kohtaan, että mies jättää sinut yksin tällaisten asioiden kanssa. Minun miehelläni on vähän samaa taipumusta, hänestä ei ole apua jos tulee jokin pahempi kriisi (viimeksi homeongelma). Hän alkaa käyttäytyä kylmästi, kun ei itse jaksa ja siihen minun tyytyminen.

Olisiko sinun mahdollista varata aika yksityiseltä psykologilta tai psykiatrilta, vaikka sellaiselta joka on erikoistunut elämän kriisitilanteisiin? Kunnallisella puolella avun hakeminen on hankalampaa, mutta yksityisellä ei tarvitse kuin googlettaa numeroita ja varata aika.
 
Näyttää siltä, että mies jotenkin pelkää "sitoutua" tai vastuuta tai jotain. Älä sinä siksi elämästäsi luovu. Koita puhua ja jos miehesi suunta on hyvinkin eri kuin sinun, pakkaa kassisi ja lähde etsimään elämääsi ja itseäsi muualta.
 
Kiitos Pompula. Olet aarre.
Täytyy koittaa hakee apua jostain psykologilta tai jostain..
En vaan voi käsittää miten se taas perui tämän omakotitalon kaupat, itsekin hän tietää että emme aivan helpolla löydä vastaavaa...
Olen sanonut että en jätä häntä vaikka hoidot ei onnistuisi. Tärkeintä olisi että olisimme edes kokeilleet.. Ja sit miettinyt muita vaihtoehtoja.. Mut ei..
 

Yhteistyössä