Voisitteko kokeneemmat valaista?

Tää voi kyllä monista tuntua tosi typerältä ja turhamaiselta kysymykseltä :ashamed: :ashamed: Pyytäisin teiltä synnytyksen alateitse kokeneet vähän rohkaisua kun pelkään miten pahoja repeämisiä alapäähän voi tulla??Pelkään alatie synnytystä enkä meinaa välillä saada untakaan kun asiaa mietin..Kun tuntuu välillä oman miehen peniskin et tekee tiukkaa ja nyt pitäis sieltä saaha lapsi ulos. :ashamed:
Ja jos jollain tullut pahoja repeytymiä ja vaikka ei repeytymiäkään niin miten olette palautuneet synnytyksen jälkeen?Onko miten kipeä ja kuinka pitkään?Anteeks jo etukäteen mut jos joku viitsii vastata niin oisin tosi kiitollinen!! :flower: Oon niin nolona tän asian kanssa kun tuntuu itestäkin vähän turhamaiselta murheelta mut en oo viitsinyt keneltäkään kysyä,mut nyt kun ei enää asian takia untakaan meinaa saada :ashamed: Ja kiitos etukäteen jos joku viitsii vastata!! :flower:

 

http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=661339

Tässä juttua aiheesta! :hug:

 

itsellä väliliha jouduttiin leikkaamaan huonon tarjonnan ja imukupin takia.haava oli iso.
kipuja oli ja särkylääkettä meni reilusti ekoina päivinä.istuminen ja wc käynnit hankalia.mutta kaikesta selviää.
seksiin kykenin 6 vkon päästä synnytyksestä ja kyllähän se arpi kiristi ja limakalvot oli kuivat joten vähän sellaista onnetonta touhua alkuun....ihan muutamia viikkoja jopa.

mutta ei sitä etukäteen kannata jännittää koska synnytys menee niinkuin se menee.itsekin kammosin välilihan laikkausta mutta se oli pakko tehdä.tilanteeseen piti sopeutua...

lapsen syntymän jälkeen on niin paljon asioita joihin joutuu tottumaan ettei kannata näitä alapääasioista liikaa miettiä. =)

 

Minulla viisi synnytystä.Ensimmäisessä väliliha leikattiin,mutta enpä minä mikään hirveän kipeä ollut.Ehkä ekana päivänä otin särkylääkkeen ja tietysti istuminen oli ekat päivät vähän vaikeaa.Muissa synnytyksissä ei oo mitään kipuja ollut ja istunut olen voinut saman tien.Muistaakseni yhdessä synnytyksessä tuli pieni repeämä,joka tikattiin,mutta ei siis tuntunut miltään.

 

:hug: :hug: :hug: :hug:
Oi suurkiitos myrskylintu ja hema05!!! :flower: :flower: Sotin kyllä vielä aamusella sinne synnytyssairaalaan ja antoivat ajan että pääsen asiasta keskustelemaan.Muuten en kyllä varmaan ois soittanu mutta mies onneksi tomerana komensi kun eihän tuu mitään kun yöt valvon ja itken ja paniikin omasia kohtauksia tulee :ashamed: En kyllä osannut kuvitellakkaan kun lasta ruvettiin haaveilemaan että tälläsiä tuntemuksia ja pelkoja vois tulla Alkuraskaus meni hienosti mutta puoliväli kun ylittyi iskikin paniikki kun en osaakkaan asiaa kai ihan oikeisssa mitta suhteissa käsitellä.Ihanaa että täältä kuitenkin löytyy ihmisiä ketkä meitä höppänöitä ongelmissamme viitsivät asiallisesti auttaa!!Kiitos tuhannesti vastauksista!! :flower: :flower: Jo pelkkä tieto siitä että muitakin asia askarruttaa helpotti kummasti oloa,ajattelin ensin että oon ihan aivo ja eihän kukaan tällästä voi ajatella jne.Väsyneenä mutta hieman huojentuneemmin mielin taijan vielä hetkeksi käydä lepäämään!!Kiitos vielä tuhannesti!! :hug: :flower:

 

Mä pelkäsin kans eniten tota repeemistä synnytyksessä, mutta eipä mulle muuta tullu, ku välilihan leikkaus ja joku pikku vekki sen lisäks. Särkylääkettä otin muutaman päivän, pystyin istumaan ihan hyvin ja vessassa käyntikin sujui, kun suihkutteli lämmintä vettä samalla. Seksiä meillä oli kuukauden päästä synnytyksestä.
Eli sullakin voi ihan hyvin mennä synnytys ilman suurempia repeämiä, joten koita olla murehtimatta etukäteen. :hug: Tiedän kyllä, et vaikeeta se on, jos asia pelottaa. Mutta tässä oli mun tarina!

 

Turha niitä repeämiä on hirveästi pelätä. Niitä yleensä jkv tulee, samoin voi tulla leikkaushaava, mutta kyllä ne paranevat yleensä ihan hyvin. Niitä suihkutellaan ja yritetään pitää aika ilmavasti, naisen kroppa on ihmeellinen, miten se pystyy palautumaan synnytyksestä. Meneehän siinä aikaa, tapauksesta riippuen viikkoja tai kuukausia, mutta yleensä kaikki sujuu ihan mukavasti.

Synnytys on siitä kumma tapahtuma, että vaikka mullekin tuli 3. asteen eli pahimmat repeämät, niin en kyllä edes mitenkään havainnut repeämien tuloa. Ihme juttu. Normaalisti jos joku tulisi repimään alapään niin, niin voi vaan kuvitella tuskaa. Mutta synnytyksessä ne supistukset vievät huomion ja asiat menevät aika luonnostaan.

Kipuakaan ei jälkikäteen ihme kyllä niin tarkoin muista, vasta kun seuraavan kerran palaa synnytyssaliin, muistaa, että ai niin tämä oli tätä! Silloin on myöhäistä katua.

Ja synnytyksestä voi kivuista huolimatta jäädä oikein positiivinen mielikuva, yksi tärkeimpiä kokemuksia elämässä. On hienoa tuntea miten pystyy synnyttämään lapsen.

 

Mäkin pelkäsin niitä repeämiä!!! Mulle tuli onneksi vaan pieni nirhauma johon 3 tikkiä!!! Se parani tosi nopeeta ja ihan hyvin pstyin esim käveleen het synnytyksen jälkeen!!!
Vessassa kun kävi vähän kirveli mutta sekin meni muutamassa päivässä ohi!!!

 

ekalta leikattiin väliliha ja kahden tikin verran ommeltiin repeämää, tokalta tuli vähän repeämää. mitään traumoja en ole niistä saanut, minusta ne kuuluvat asiaan. ammattilaiset minut on neulonut, joten mitään vaivaa ei ole jäänyt. pääasia on, että vauva syntyi ok ja terveenä, ei siinä omat tikit paljon paina. eikä kannata miettiä sitä synnytystä niin kovasti, keskity siihen, että sinulle tulee vauva, sitähän sitä odotetaan eikä synnytystä. synnytys unohtuu sitä paitsi pian ja on pieni vaiva loppujen lopuksi omasta lapsesta.

 

Kyllä minäkin ajattelin ennen synnytystä, että toivottavasti en repee tai ei tarttis tehdä välilihaleikkausta. Leikata täytyi kuitenkin koska vauvaa työnnettiin mahan päältä kun oli kiirus saada ulos. En tuntenut mitään kipua vaikka näin että sinne vilahti puudutuspiikki ja veitsi heti perään. Joko puutu nopeasti tai muut puuhat vei tunnon..
Kymmenen tikkiä laitettiin ja samana päivänä istuin ilman tyynyäkin, enkä tarvinnut kuin pari särkylääkettä ja vauvan syliin. Olin yllättynyt miten vähän haava vaivasi ja miten hyvin sen kanssa pystyi istumaan. Tyynyn päällä jos istui niin ei ollut edes tietoa koko haavasta.
Ja se muu synnytys supistuksineen vei ajatukset niin ettei siinä ehtinyt miettiä repeekö vaiko ei. Ponnistusvaihe vain tuli ja sit ponnistettiin ja kohta olikin vauva sylissä.

Hyvin se menee, kyllä ne kätilöt tietää mitä tekee ja auttaa sua parhaansa mukaan.

 

Ensimmäisessä synnytyksessäni minulta leikattiin väliliha. Se suututti jälkikäteen ajateltuna, kun mitään hyvää syytä tolle leikkaukselle ei kerrottu. Kätilön työvuoro oli vaan loppumassa ja halusi varmaan hoitaa homman loppuun. Parantelin leikkaushaavaa pari viikkoa. Oli työlästä istua renkaankin päällä. Muutenkin ryhti oli hukassa. En jotenkin vaan hallinnut vartaloni liikkeitä, kun vatsa oli poissa ja oli haavakipuja. Välilihanleikkaus tuntui vielä vuoden jälkeenkin synnytyksestä. Ei kuitenkaan haitannut seksiä. Osa vaginaa oli vaan tunnottomana.

Toinen synnytys meni helposti. Tuli pieni repeämä, johon laitettiin pari tikkiä. En edes tuntenut tikkejä! Tunsin olevani kunnossa ja vagina- ja vatsalihasten jumppaaminen oli alusta asti mahdollista. Löysin kaikki lihakseni heti enkä parin viikon päästä kuten edellisellä kerralla.

Ekan synnytyksen jälkeen kävin pelkopoliklinikalla juttelemassa (välilihanleikkaus!!). Molemmissa synnytyksissä oli ihanaa saada lapsi syliinsä. Kivut unohtuivat heti ja olisin ollut heti valmis synnyttämään uudestaankin. Molemmilla kerroilla pystyin kävelemään synnytyssalista osastolle itse. Syntymä on niin iso tapahtuma, ettei kaikkea kokemaansa heti pysty käsittämäänkään. Kaiken kaikkiaan selvisin mielestäni aika vähällä. Ja seksi onnistui heti kun jälkivuoto loppui.

 

Mulla poika ja sen pää oli isoja ja siksi jouduttiin auttaan ulos imukupilla. Tehtiin imukupin takia iso episiotomia välilihaan ja siltikin repes sekä emätin että kohdunkaula.
Ompeleet ja haava parani ja pysy hyvin niin kuin ne oli sinne ommeltu. Särkylääkkeitä en joutunut syömään ja haavat ei tulehtuneet. Myöhemmin tarkastuksissa kehuttiin et oli taitava ompelija kun niin siistiä jälkeä teki. Seksiä uskalsin koittaa vasta 6kk päästä ja ei ollu kivaa mutta pikkuhiljaa sitten...
Kipeä alapää oli etenkin yhdynnässä yli vuoden mutta niin, että kykenin myös nauttimaan.
Kirjojen mukaan tulee vähemmän repeämiä mitä pystymmässä asennossa synnyttää :wave: ja ite synnytin lähes maaten :/ . Olisin halunnu mahd istuvassa asennossa olla mutta synnytys oli vaikea ja pitkä ja silloin makuutetaan että kätilö näkee alapäähän mahd hyvin kokoajan.<br><br>

 

\

Pyytäisin teiltä synnytyksen alateitse kokeneet vähän rohkaisua kun pelkään miten pahoja repeämisiä alapäähän voi tulla?? Ja jos jollain tullut pahoja repeytymiä ja vaikka ei repeytymiäkään niin miten olette palautuneet synnytyksen jälkeen?Onko miten kipeä ja kuinka pitkään?

Moi Pelokas.

Mä sain synnytyksessä pahat repeämät, mutta en halua pelotella vaan rohkaista, että kyllä niistäkin selviää, jos sellaisia tulee. Ja kaiken lisäksi se on tosi harvinaista, että repeää pahasti.

Mulle itselleni tuli synnytyksessä III-IV asteen repeämät eli pahimmat mahdolliset välilihan leikkauksesta huolimatta. Tuo siis tarkoittaa sitä, että emätin repeää peräsuoleen saakka ja myös peräsuolen sulkijalihas vaurioituu. Syy ei ollut vauvan koko tai virheellinen tarjonta, vaan pehmytkudosvastus. Se huomatiin jo ennen synnytystä lääkärintarkastuksessa, mutta lääkärit eivät osanneet arvella kuitenkaan noin suurta repeämää.

Synnytyksen aikana sain puudutukset, eikä tuntenut että olisin revennyt. Synnytyksen jälkeen minut ommeltiin leikkaussalissa ja olin päivän tiputuksessa. Ensimmäiset päivät askel oli vähän lyhyt ja kahteen viikkoon en saanut istua. Kivut sai hyvin pidettyä kurissa kipulääkkeillä. Ruokavalio pyrittiin pitämään sellaisena, ettei pariin päivää olisi tarvinut käydä kakalla, jotta arvet saisi vähän parantua. Paraneminen lähti hyvin käyntiin, eikä mulle jäänyt tuosta repeämisestä mitään vaivoja. Seksiä pystyi harrastamaan normaalisti jälkitarkastuksen (6 vkoa) jälkeen.

Tsemppiä koitokseen, kyllä siitä selviää!

 

Hui miina!! Tuo kuulosti jo tosi pahalta!!!Ja kiitos tosi paljon kaikille muillekkin kannustuksesta!!Helpottaa hirveesti lukee näitä ja varsinkin et vaikka repee niin siihen ei kuitenkaan kuole!!!Että paikat palautuu ja paranee yleisimmin normaaliksi!!Tosiaan tää on monille varmaan tyhjänpäivänen asia ja pikkumurhehan se loppujen lopuksi on mutta mua vaivaava ja pahastikkin pelottava asia,suusrkiitos teille kaikille ketkä oikeesti jaksatte/viitsitte kokemuksenne jakaa!! :flower: :flower: :flower: :flower:
Oottelen vieläkin sinne pelkopolille pääsyä(ilmeisesti se on se paikka mihin meen keskustelemaan?) mut tosi paljon oloa jo helpottaa kun saa lukea ihan faktaa tietoa!!
:heart: :heart: :heart: :hug: :hug: ja :flower: :flower: Kaikille ketkä jaksoitte avutonta auttaa =)