Toggle sidebar

Voisitteko kertoa, minkälainen mielikuva teillä tulee tällaisesta ihmisestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tylsimys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tylsimys

Vieras
Joo-o, minä kyseessä siis. Mä vaan yritän haarukoida, että miten muut näkee mut :ashamed: Eli kolmekymppinen nainen, näyttää ehkä vähän nuoremmalta mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Aika läheltä oman ikäisensä näköinen. Pitkät hiukset, tummat, kiharat, hiukset yleensä auki tai sitten ponnarilla. Meikkiä yleensä vain vähän, jos on. Yleensä vaan siis silmissä. Pukeutuu melko tummiin vaatteisiin, lähinnä hameisiin ja mekkoihin, lihava. Vaatteet sellaisia ehkä vähän rockhenkisiä tai sitten ehkä vähän jotain taiteellisia, mut ei mitään ihmeellisiä. Ei mitenkään hirveän puhelias, mutta juttelee ja hymyilee, tervehtii. Sellainen keskimittainen pituudeltaan. Ei mitenkään sliipattu, ihan tavallisen siisti, tummat kulmat.
 
tavis varmaankin. alotit hyvin että tummat pitkät hiukset...itelleni tuli mieleen heti joku primadonna. sitten jatkuu että olet lihava niin mielikuva muuttuu että olet ehkä joku bisnesnainen? :D sitten menee pukeutumiseen että olet rock-henkinen..
no koska meikkaat van silmät? (etkö laita muka pohjameikkiä?) ja olet "tavallisen siisti" niin mieleen vaan tulee että olet yksi niistä muista monista joita näkee kadula päivittäin. ja luonteesta tekee ihan oman tulkinnan sitten kun tutustuu
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaaa:
tavis varmaankin. alotit hyvin että tummat pitkät hiukset...itelleni tuli mieleen heti joku primadonna. sitten jatkuu että olet lihava niin mielikuva muuttuu että olet ehkä joku bisnesnainen? :D sitten menee pukeutumiseen että olet rock-henkinen..
no koska meikkaat van silmät? (etkö laita muka pohjameikkiä?) ja olet "tavallisen siisti" niin mieleen vaan tulee että olet yksi niistä muista monista joita näkee kadula päivittäin. ja luonteesta tekee ihan oman tulkinnan sitten kun tutustuu
Click to expand...

En laita yleensä mitään pohjameikkiä. Mulla on iho todella hyvä, vaikka se onkin niin herkkä että mua ahdistaa voimakkaampi meikki = pohjameikki. Jos käytän enemmän meikkiä, niin iho alkaa kuivua liikaa voiteista huolimatta. Enemmän meikkaan vaan silloin, jos lähden viihteelle. Kulmat on luonnostaan niin tummat, että niihin ei tuu laitettua mitään väriä, huolittelen vaan muotoonsa, mut nypin ne luonnollisen näköiseksi, ei siis ole kovin kapeat. Eli siis ei ne varmaan näytä juurikaan laitetuilta.
 
Missä yhteydessä? Jos jonotan kaupan hedelmävaa'alla sun takana, kiinnitän huomiota korkeintaan siihen, kauanko jumitat mun edessä, ja onnistutko samalla vahtimaan mahdollisesti mukana olevaa muksuasi, vai tyhjentääkö se karkkihyllystä taskuihin puolet tikkarimyyntierästä sillä aikaa.

Jos törmätään eläinlääkärin vastaanotolla, kiinnitän huomiota siihen oletko onnistunut kouluttamaan rokotusta odottavasta piskistäsi sellaisen, että se ei pyöri tiellä, räkytä tai käy mun tai koirani nilkkoihin. Jos koira osaa käyttäytyä ja vaikutat helposti lähestyttävältä (hymyilet/katselet ympärillesi), saatan istahtaa viereen ja vaihtaa sanasen tai pari.

Jos osutaan perhekerhoon samaan aikaan, juttelen ilman muuta, jos en jonkun tutumman kanssa jää jo alkuun suustani kiinni. Tässäkin tapauksessa jätän ehkä lähestymättä jos muksusi on täysi riiviö johon sinulla ei näytä olevan mitään otetta...

Jos osutaan naistenvessan lavuaareille baarissa lauantai-iltana samaan aikaan, suhtautumiseni riippuu taas siitä, jurotatko seiniin tuijotellen, huuteletko kaverillesi vessakopin oven taakse vai pesetkö kätesi ja samalla (positiivisella mielellä) vilkuilet ympärillesi, jolloin saatan jäädä tarinalle.

Mä en ehkä hirveästi "suhtaudu" ihmisiin ulkonäön perusteella, vaan enemmän käytöksen ja sen asenteen perusteella, mikä jokaisesta jollain tavalla paistaa läpi.
Koska usein törmään uusiin ihmisiin tilanteissa, joissa lapset tai eläimet on osana tilannetta, arvioin kyllä kieltämättä helposti ihmistä jossain määrin siltä pohjalta, mikä on sen suhde ja tapa vuorovaikuttaa sen elollisen olennon kanssa, joka sillä kulkee mukana ja vastuullaan. Se kertoo mulle enemmän, kuin ulkonäkö.

Muoks. Ja virtuaalisesti pelkästään ulkonäöstä kertomalla mulle ei tule kertakaikkiaan minkäänlaista mielikuvaa. Muuta kuin kuva lihavasta, tummahkosta, rock-henkisesti pukeutuvasta tavallisesta kolmikymppisestä naisesta, mutta nehän on ne faktat jotka ap kertoi, eikä mikään varsinainen mielikuva.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Missä yhteydessä? Jos jonotan kaupan hedelmävaa'alla sun takana, kiinnitän huomiota korkeintaan siihen, kauanko jumitat mun edessä, ja onnistutko samalla vahtimaan mahdollisesti mukana olevaa muksuasi, vai tyhjentääkö se karkkihyllystä taskuihin puolet tikkarimyyntierästä sillä aikaa.

Jos törmätään eläinlääkärin vastaanotolla, kiinnitän huomiota siihen oletko onnistunut kouluttamaan rokotusta odottavasta piskistäsi sellaisen, että se ei pyöri tiellä, räkytä tai käy mun tai koirani nilkkoihin. Jos koira osaa käyttäytyä ja vaikutat helposti lähestyttävältä (hymyilet/katselet ympärillesi), saatan istahtaa viereen ja vaihtaa sanasen tai pari.

Jos osutaan perhekerhoon samaan aikaan, juttelen ilman muuta, jos en jonkun tutumman kanssa jää jo alkuun suustani kiinni. Tässäkin tapauksessa jätän ehkä lähestymättä jos muksusi on täysi riiviö johon sinulla ei näytä olevan mitään otetta...

Jos osutaan naistenvessan lavuaareille baarissa lauantai-iltana samaan aikaan, suhtautumiseni riippuu taas siitä, jurotatko seiniin tuijotellen, huuteletko kaverillesi vessakopin oven taakse vai pesetkö kätesi ja samalla (positiivisella mielellä) vilkuilet ympärillesi, jolloin saatan jäädä tarinalle.

Mä en ehkä hirveästi "suhtaudu" ihmisiin ulkonäön perusteella, vaan enemmän käytöksen ja sen asenteen perusteella, mikä jokaisesta jollain tavalla paistaa läpi.
Koska usein törmään uusiin ihmisiin tilanteissa, joissa lapset tai eläimet on osana tilannetta, arvioin kyllä kieltämättä helposti ihmistä jossain määrin siltä pohjalta, mikä on sen suhde ja tapa vuorovaikuttaa sen elollisen olennon kanssa, joka sillä kulkee mukana ja vastuullaan. Se kertoo mulle enemmän, kuin ulkonäkö.
Click to expand...



Viisaita sanoja =) jos olis tykkää nappula niin nyt olis sen paikka :D näin mäkin miellän ihmisen eli en niinkään ulkonäön perusteella vaan sen perusteella miten hän käyttäytyy yms.
 
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat :D mutta mua kiinnostaa se, että tuleeko mun ulkonäöstä jokin mielikuva. Koska mä tutustun ihmisiin huonosti, ja melkein kaikilla on minusta jotenkin "virheellinen" mielikuva aluksi, en olekaan sellainen minä minua pidetään. Siksi en tähän kuvaillut, että minkälainen ihminen minä olen, tai kertonut heti että miksi minä kysyn. Yritän vaan ymmärtää, että millä tavalla mä annan itsestäni sen tietyn virheellisen kuvan, koska se kuva toistuu todella usein. Ja vaikka onkin tosi kivaa, että kuulen sitten myöhemmin, että olenkin paljon mukavampi kuin miltä näytän, niin olishan se kiva jos osaisi antaa itsestään heti sellaisen kuvan että tuntuisi oikeammalta :)

Kuulen siis tosi usein sitä, että vaikutan kovin kylmältä, ylpeältä, ylimieliseltä ja ikävältä ihmiseltä ulkonäön perusteella. Musta olis kiva, jos osaisin näyttää paremmin päälle päin sen minkälainen olen ihmisena, mutta en tiedä sitten johtuuko se ujoudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, että en siinä onnistu kovin hyvin.
 
Millainen perusilme sulla on, kun et hymyile? Joillakin on totinen, toisilla suorastaan vihainen, vaikka olisivat miten lämpimiä ihmisiä vaan. Esim. alaspäin menevät suupielet, voimakas leuka, kapeat silmät, terävät piirteet voivat olla sellaisia vähän kovia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tylsimys:
Kuulen siis tosi usein sitä, että vaikutan kovin kylmältä, ylpeältä, ylimieliseltä ja ikävältä ihmiseltä ulkonäön perusteella. Musta olis kiva, jos osaisin näyttää paremmin päälle päin sen minkälainen olen ihmisena, mutta en tiedä sitten johtuuko se ujoudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, että en siinä onnistu kovin hyvin.
Click to expand...

Todennäköisesti silloin kyse ei ole siitä ulkonäöstä, vaan siitä asenteesta.
Tunnen muutaman alkujaan todella ujon ihmisen. Heillä on tapana tuntemattomia kohdatessaan nimenomaan vältellä, katsella muualle, yrittää olla mahdollisimman huomaamaton. Saatan silti lähestyä.
Sosiaalisia tilanteita ja uusia ihmisiä "pelkäävät" on astetta vaikeampia. Koska monesti sellaiset ihmiset vievät vielä pidemmälle saman kaavan, ei edes vältellä vaan ollaan suorastaan vihaisen tai nimenomaan ylpeän ja kylmän oloisia. Ehkä se on ns. "itsepuolustusta", että tavallaan oikein työntää pois ne mahdolliset uudet tuttavuudet.
Ei varmaan tarkoituksellista, mutta sellaisesta on vaikea erottaa ne oikeasti kylmät, katkerat ja inhottavat ihmiset niistä, jotka vaikuttaa siltä vain, koska ovat arkoja/pelokkaita.
Mutta ei tässäkään mun mielestä vaikuta se fyysinen ulkonäkö, vaan eleet, ilmeet ja käytös.
 
Kun aloitin opiskelut, välttelin aluksi erästä naista ryhmässäni, koska hän oli minusta niin kovan ja tympeän näköinen. Kun sitten aloin juttelemaan hänen kanssaan, huomasin miten huumorintajuinen ja kannustava sekä mukava tyyppi hän onkaan. Hän vain näyttää sellaiselta vähän totisen tympeältä kun ei hymyile.
 
Kyllä se on aina ilme ja käytös, joka on joko luotaantyöntävää tai kutsuvaa, ei mitkään vaatteet tai painoideksi ellei kulje likaisissa vatteissa tai nyt aivan ympäriinsä lävistetty goottipunkkari ole ja jos goottityttönenkin katsoo kirkkain silmin ja hymyilee ystävällisesti, niin varmaan löytää ystäviä hänkin:) Tosi monet luulevat että heidän ulkonäkönsä ei miellytä, mutta ei se niin mene.
 
Kyllä se on pääasiassa ilme ja käytös, joka on joko luotaantyöntävää tai kutsuvaa, ei mitkään vaatteet tai painoideksi ellei kulje likaisissa vatteissa tai nyt aivan ympäriinsä lävistetty goottipunkkari ole ja jos goottityttönenkin katsoo kirkkain silmin ja hymyilee ystävällisesti, niin varmaan löytää ystäviä hänkin:) Tosi monet luulevat että heidän ulkonäkönsä ei miellytä, mutta ei se niin mene.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa