Voisitko kuvitella tällaista tilannetta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Niina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Niina"

Vieras
Että et olisi töissä etkä opiskelisi. Muu perhe olisi arkipäivät työssä/koulussa ja sinä olisit kotona. Et tekisi koskaan mitään päivän aikana (et edes kotitöitä), ainoastaan olisit joko tietokoneella, makaisit sohvalla televisiota katsellen tai nukkuisit. Ruoaksi söisit jotain valmista esim. jogurttia tai rahkaa sillä et jaksaisi kokata mitään. Kirjojakaan et jaksaisi lukea. Et siis tekisi ihan mitään muuta kuin nuo mainitut. Muun perheen tullessa kotiin illlan makaisit sohvalla ja seurustelisit muiden kanssa. Ja tätä olisi elämäsi joka ikinen päivä, aina samaa.

Olisiko sinun mielestä tämä ihminen laiska vai vaikkapa pahasti masentunut tai muuten sairas? Miten jaksaisit jos oma puolisosi olisi tuossa tilanteessa? Kuinka kauan sinä jaksaisit viettää tuollaisia päiviä...jos se olisi siis vapaaehtoista eikä esim. sairaudesta johtuvaa?
 
Minä saattaisin olla tuollainen... :( minulla on masennusta ollut ja tälläkin hetkellä lääkkeitä syön. Töissä käyn, mutta jos kotiin joutuisin jäämään, niin saattaisi mennä äkkiä toimintakyky kokonaan. Jaksamisesta en tiedä, että miten pitkään tuota jaksaisi. Kai sitä jaksaisi, jos ei muutakaan kykenisi tekemään. Pakko olisi.
 
En voisi. Kun mulla on paha olo niin mä muutun suorastaan maaniseksi, suoritan, puunaan, menen ja riehun kun eläin, en passivoidu.. Mutta vaikea sanoa mikä tuon aiheuttaa, ihmisiä kun on noin muutama miljardi erilaisia täällä pyörimässä.. Tai makaamassa :xmas:
 
En jaksaisi itse päivääkään olla tuollainen! Vihaan sotkuisuutta ja siivoan heti sotkut :)

Jos mies olisi laiskuudestaan sellainen niin potkisin sen ylös sohvalta mutta jos masentunut niin hankkisin hänelle apua.
 
Noh, ex exäni teki juurikin tuota 4 vuoden yhdessäolomme aikana. Paitsi, että raivosi vielä välillä, kun en ollut siivonnut hänen mielestään tarpeeksi hyvin tai en tullut tarpeeksi nopeasti töistä kotiin laittamaan ruokaa hänelle. Lapsia ei ollut. Varmaan vaikea arvata, miksi on exä.

diagnoosi: Kusipäiden kusipää, joka halusi loisia toisen kustannuksella. Laiska ja saamaton paska.
 
Juuri nyt olen pitkälti tuollainen, mutta se johtuu tästä loppuraskaudesta. Ja pää meinaa levitä tähän tekemättömyyteen, eli ei musta moiseen pitkällä tähtäimellä olisi.

Enkä katoisi kumppaninkaan moista toimintaa järin positiivisin mielin.
 
En osaa kuvitella itseäni ko.tilanteeseen, aina oltava tekemistä. Tänäänkin raahauduin kirjastoon, tein ruoan, imuroin asunnon ja pyyhin pölyt ja pesin vessat. Pidin ensin kesälomaan ja nyt äitiyslomalla odottelen syntyväksi lasta, la tänään. Opiskelen koko ajan etänä maisteriopintoja, seuraava deadline esseellä 13.8.
 
En voisi. Kaipaan tekemistä, enkä viihdy kotonakaan montaa päivää putkeen. En voisi myöskään kuvitella katselevani kovin pitkään moista kumppaniakaan. Sairastelut asia erikseen, mutta muuten tuohon pitäisi kyllä hakea apua jos elämä typistyy noin olemattomiin...
 
Mua alkaa ahdistamaan jo tilanteen kuvittelu.

Itse olen tällä hetkellä vain kotivaimo, mutta siihen "pestiini" tosiaan kuuluu kodinhoito, ruokahuolto, ostosten ja asioiden hoito jne. omien urheiluharrastusten lisäksi, ihan hyvin pitää rutiinissa ja elämässä kiinni, ainakin toistaiseksi.
Mutta eipä siihen tarvi kuin masennuskusi päälle, niin kierre vois olla hyvin valmis. Ajattelen siis, että tuollainen ihminen on todella masentunut.

Jos joku pystyy pitämään tosissaan tuollaista elintapaa, niin huhhuh.. no mikä kenellekin sopii :D
 
No eipä mun elämään just nyt kuulu mitään muuta kuin ruuan keittäminen, pyykinpesu, lasten perään kattominen. Nyt ku mies on kesälomalla se haluaa viettää paljon aikaa lasten kanssa eli mulle ei jää paljon lastenhoito hommiakaan. Pitkäksi käy aika kun ei oo nyt mitään harrastuksiakaan kesä aikana. Pidemmän aikaa kun näin eläis niin vois hyvinkin masentua.
 
[QUOTE="Vieras";28826608]Olen elänytkin noin, paitsi etten ole illallakaan seurustellut kenenkään kans ja kirjoja olen jaksanut lukea.[/QUOTE]

Samoin. Keskivaikea masennus oli, ja kai se on nyt hoidettu ja jaksaa vähän enemmän. Ei se elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan - eikä psyyke ole kellään jatkuvasti loistavassa tikissä.
 
Viime syksynä olin tuosssa tilanteessa vajaan viikon. Tosin pari päivää siitä sairaalassa, enkä kotona. Oli kamalaa. Sairaalassa ei kuitenkaan ehkä niin kamalaa, kuin kotona, missä kaikki paikat huusivat siivoamista ja muuta puuhailua.
 
Voin kuvitella, ja ajattelen että olisinpa tuolloin huonossa kunnossa, noin huonossa kunnossa en ole vielä ollutkaan....

Ajattelen myös, että tuosta on vaikea päästä, jos ympäröivä yhteisö, ts. puoliso/perhe mahdollistaa tuon lorvailun kaiken aikaa. Siitä paranee vasta kun on kerta kaikkiaan pakko, kun ei kukaan tuo ruokaa eikä sukkia eikä edes pidä seuraa...
 
Olin keväällä 8 viikkoa sairauslomalla ja pystyin lähinnä vain makaamaan. Muutaman päivän jälkeen meni totaalisesti hermot ja järjestin itselleni työpisteen kotiin ja tein seisten töitä. Kumartumaan tai istumaan en pystynyt, ainoastaan makaaminen ja seisominen onnistui. Kävelykin oli todella heikkoa. Tein sitten töitä n. 3-4 tuntia päivässä ja lopulta olin saikulla vaan 4 viikkoa kotona, sitten menin töihin, kun pystyin istumaan ja kävelemään sen verran, että pääsn bussilla töihin.
 

Yhteistyössä