Voisiko toinen raskaus olla helpompi?

[nasu75]

Tässä suunnittelemme pikkukakkosta, mutta ensimmäinen raskaus "kummittelee" mielessä. Alussa oli kovia kohdunkasvukipuja, joiden takia olin sairaslomallakin, koska öisin en pystynyt nukkumaan. No, nämä kasvukivut vielä kestän, mutta jouduin jäämään sairaslomalle paljon ennen puoltaväliä supistelujen vuoksi. Luultavasti kohtuni on todella supistuherkkä, mutta nämä kivuttomat "harjoitussupparit" aiheuttivat kohdunkaulan pehmenemistä ja lyhenemistä, joten kotona lepäilin. Jouduin myös makaamaan jonkun aikaa sairaalassa jalat ylhäällä. Esikoisemme syntyi sitten viikolla 36 suunnitellulla leikkauksella pienen kokonsa vuoksi, eli "todellista" syntymäaikaa on vaikea sanoa. Eihän sitä tiedä, vaikka olisi yliaikaiseksi ennättänyt loppujen lopuksi mennä, vaikka raskausaika olikin melkoista pelkoa, että pikkuinen pysyy kyydissä...

Nyt siis suunnittelemme pikkukakkosta ja piakkoin ajattelimme aloittaa yrityksen. Esikkomme on reilun vuoden tällä hetkellä. Nyt siis mietin, että voisiko toinen raskaus olla kuitenkin helpompi kuin ensimmäinen? En todellakaan halua tällä kertaa sairaalaan makaamaan, kun yksi lapsi kotona jo odottelee. Haluamme kuitenkin enemmän kuin yhden lapsen, joten vaikka raskaus vaikea olikin, niin se ei saa minua jättämään lapsilukua vain tähän yhteen. Eli, olisiko täällä jollain kokemuksia vaikeasta ensimmäisestä raskaudesta ja kuinka toinen meni?

Olen menossa myös ennen yrityksen aloitusta käymään gynellä ja keskustelemaan hänen kanssa näistä asioista. Haluaisin kuitenkin kuulla myös käytännön kokemuksia.

 

[Ansku22]

Ihan ku mun suusta! Meillä kans esikoinen kohta 1v ja pikkukakkosen suunnittelu on mielessä. Mutta, mutta..mua vaivaa kans ajatus vuodelevosta. Alkuraskaus oli helppo, mutta väsyttävä. Kuinkahan sitä pärjää sen väsymyksen kanssa? Ja se suurempi mutta on ne kivuttomat suppaarit. Mulla oli niitä kans riesana, vaikka ensimmäistä odottaessa en edes tajunnu, että ovat haitallisia. No mulla alko vuodelepo vk29 ja jatku viikolla 35 asti. Olin kans sairaalassa ja vauvan keuhkoja kypsytettiin jne. Tuntuu tuo viiden viikon lepo aika pitkältä ajalta kun on toinenkin. Mulla synty vauva vk 38+6. Olin jo useemman viikon ollu "kypsä" synnyttään. Itsekin kuulisin mielellään muiden kokemuksia..

 

[viivin]

Mulla oli eka raskaus tosi helppo (lukuunottamatta alussa tapahtunutta toisen kaverin menetystä tai ainakin ne niin epäilivät sairaalassa viikolla 8). Väliä lapsiin tulee vajaa neljä vuotta kun mulla oli synnytys yhtä tuskaa ja kesti hirveen kauan. Ma sisään ja ke syntyi tyttövauva, eli melkein kolme päivää sain pukata häntä ei auttanut tipat.

No joo eksyin aiheesta.... Eli nyt tämän toisen raskauden kanssa sitten onkin ollut toisin.... pahoinvoinnista, alavatsakivuista, päänsärystä lukien. Joten ei ne raskaudet aina ole samanlaisia. Voipi olla että teillä menisi toinen raskaus helpommin.

 

[Mun eka]

oli ilman mitään ylimääräisiä tuntemuksia, kunnes syntyi vkolla 34, ilman että osasin yhtään ns. varoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, lapsi syntyi ¨vajaassa kahdessa tunnissa. Toinen raskaus jännitti (lapsille ikäeroa 1v. 5 kk) mutta runsaammista suppareista jotka pehmitti kohdunsuuta, päästiin taas yli 34 vkolle ja nopeaan synnytykseen. Kolmas taas aiheutti päänvaivaa jo vkolta 20. Jäin saikulle symfys kipujen takia ja kohdunsuu jo pehmennyt ja kanavaa vain 1, 5 cm. Sairaalaan makaamaan täys levolle vkolta 24. Lapsi syntyi 34 vkolla, reilussa tunnissa mutta kaikki hyvin. Neljäs ja viimeinen(ikäeroa 3. nnen kanssa 1 vuosi, jos lasketulle päästään, muuten vajaa vuosi) jota nyt odotan on mennyt tähän asti (vko 20 menossa) kaikin puolin oppikirjan mukaan, alkuväsymys ja äklöttävä olo pahinta toistaiseksi. Sairaalassa käyn entisyyden takia tarkastuksella vkolla 24, jolloin selviää että mikä on kohdunsuun tilanne tällä kertaa.
Jotain samaa ollut kaikissa, mutta jaksan silti uskoa, että tämän viimeisen kanssa koen ns. normaalin raskauden, ja odottelen sairaalaan lähtöä teemuki kourassa malttamattomana

 

[Nasu75]

... että tämän viimeisen kanssa koen ns. normaalin raskauden, ja odottelen sairaalaan lähtöä teemuki kourassa malttamattomana

Tätä hieman toivoisin. Ensimmäisessä raskaudessa en ennättänyt "olla ollenkaan raskaana", sillä pelkäsin sieltä viikolta 17 viikolle 35, että neiti syntyy ennen aikojaan. Kovasti toivoisin, että voisin "nauttia" raskaudesta. Tällä hetkellä tuntuu, että kestän kaiken muun, paitsi sen sairaalassa makaamisen (jo ihan käytännön syistä, miehellä vuorotyö yms.). Todellisuus voikin olla sitten ihan eri.

Mutta kovasti toivoisin vielä niitäkin vastauksia, joissa juuri ensimmäinen raskaus on ollut vaikea ja toinen paljon helpompi.

 

[~Rosalinda~ei jaksa kirjautua]

Itselläni ensimmäinen raskaus oli helppo ja olin tosi hyvässä kunnossa; ei särkyjä tai kolotuksia, ei kerrassaan mitään vaivoja. Tyttö syntyi rv 37+4. Tämä toinen raskaus on ollutkin sitten jotain ihan muuta. Selkä on ollut tosi huonossa kunnossa ja jatkuvasti kipeä. Sairaslomalle jouduin ennenaikaisten supistuksen vuoksi rv 28, kun kohdunsuu oli avautunut ja pehmennyt ja kohdunkaula lyhentynyt. Nyt menossa rv 40+1. Meidän perheen lapset taitaa 95% todennäköisyydellä olla tässä. Niin surkea oloni on ollut puolestavälistä raskautta. Onneksi ollaan jo loppusuoralla tässä odotuksessa! Joten niin tai näin voi käydä! Raskaudenaikaista vointia ei voi kovinkaan paljoa ennustaa...

 

[mii83']

Jokainen raskaus voi olla erilainen...tai sitten ei. Etukäteen ei voi tietää.

 

[Ansku22]

Onko muita kokemuksia kenellä olis ollu ihan ennenaikasuuden riski?

Mulle muistaakseni joku lääkäri sanoi äitipolilla, että jotkut on taipuvaisia tähän kivuttomaan supisteluun jotka tekee "tuhojaan" liian aikaisin. Eli jotain siihen suuntaan, että vois ens kerrallaki olla näin ja vuodelepoa tiedossa..Siksi mulla jääny tää nyt mietintään. Ja jotain että ens raskaudessa tarkistaa useemmin sitä kohdunsuuntilannetta..tiiä sitte.

 

[nasu75]

Mulle muistaakseni joku lääkäri sanoi äitipolilla, että jotkut on taipuvaisia tähän kivuttomaan supisteluun jotka tekee "tuhojaan" liian aikaisin. Eli jotain siihen suuntaan, että vois ens kerrallaki olla näin ja vuodelepoa tiedossa..Siksi mulla jääny tää nyt mietintään. Ja jotain että ens raskaudessa tarkistaa useemmin sitä kohdunsuuntilannetta..tiiä sitte.

Mulle lääkäri vaan totes, että ei mitään aihetta pelätä uusia raskauksia, vaikka omalla äidilläni on ollut sama ongelma. Yksi keskenmeno minua ennen ja minäkin meinasin tulla todella ennenaikaisesti. Tuohon aikaan annettiin ohjeeksi ottaa konjakkia joka päivä korkillinen ja noilla ohjeilla selvittiin lähes täysiaikaiseksi...

Itse aion kyllä mahdollisessa toisessa raskaudessa käydä vaikka yksityisellä säännöllisessä tarkistuksessa, ettei yllätyksiä pääse tulemaan.

Mutta, vaikuttaisi hieman siltä, että kenelläkään ei ole kertoa niitä positiivisia kokemuksia siitä, että ensimmäinen olisi ollut vaikea ja ennenaikaisuuden uhka suuri ja toinen olisi ollut helppo tai edes helpompi. Tiedän toki, että jokainen raskaus voi olla täysin erilainen, ei tämä siitä ole kiinni. Olisin vain ihan omaksi "lohdutukseksi" halunnut saada myös niitä positiivisia käytännön kokemuksia.

 

[Ansku22]

Nyt on yksi tuttava vuodelevossa. Kolmas raskaus hänellä ja lääkäri oli sanonut, että sun kroppa ei näitä raskauksia tunnu kestävän..eli oli vähä antanu ymmärtää, että parempi olis jos lapsiluku jäis tähän. Hänellä ollu kaikissa raskauksissa ennenaikasuuden vaaraa. Tympeetä.. Mut ei auta ku kokeilla taas

 

[Aurora Vee]

Mulla ei ole ollut kokemuksia ennenaikaisuudesta tai varsinaisesti vaikeasta raskaudesta, mutta itselläni ainakin toinen raskaus oli monella tapaa helpompi. Lapsille tuli pienehkö ikäero, joten tuntui että keho oli tottuneempi raskaustilaan. Pahoinvointi ja väsymys oli lievempää, kasvu- ja liitoskipuja ei juurikaan ollut. Kaikenlaista pientä kipuilua ja särkyä tietty oli ja uni tuli helposti illalla...

Kannattaisi ehkä mahdollisuuksien mukaan selvittää mitkä seikat aiheuttivat ekan raskauden ongelmat ja jos näillä asioilla on taipumusta uusiutua. Entä onko vastaavaa ollut muilla suvun äideillä? Jos tämä ei tuo asiaan selvyyttä, niin sitten on vain otettava erittäin suuri riski.

 

[mie vaan taas]

mun eka oli helpompi raskaus kuin tää toka. ekan aikana en edes huomannut olevani raskaana, meni ilman mitään. tokassa kaikki ongelmat