voimat loppuu..onko muita?

[emmie]

minulla tyttö hieman reilut 2-vuotta. Ja näin alkuun kerron että olen myös yh ollut siitä lähtien kun tyttö oli 6kk. Lapsen "isä" on kuvioissa hyvin heikosti. Tapa lastaan noin kerran viikossa hyvällä tuurilla, ja silloinkin tunnin verran. Muuten ei välitä, vaikka en ole tapaamisia missään nimessä kieltänyt kaiksesta huolimatta. Iso-vanhempia tytöllä ei ole ollenkaan, eikä juuri muutakaan tukiverkostoa minulla ole. Olen siis ollut "yksin" lapsen kanssa lähestulkoon koko ajan. tyttöni ei ole IKINÄ nukkunut öitään heräämättä. Unikouluja on kokeiltu useat kerrat, eikä vieläkään tulosta. Yöunille laitto on yhtä rumbaa..tunnista kahten...ja aina kun luulen että tyttö nukkuu ja pääsen itsekki pitkälleen, tyär saapuu oitis ja taas sama rumba alusta. Päikkäreille meno samalainen ongelma..ollut aina. Neuvolassa tuumasivat vain , että tyttö ei ole hyväunista sorttia :kieh: Eli tämä se suurin ongelma meillä on...ja nyt kun uhmaikä on pahimmillaan...voimat alkaa olla aikasta finito! Tyär on erittäin voimakas tahtoinen nuori neiti, ja melko vilkas myös. Aamut huonosti nukutun yön jälkeen alkaa kiukulla,kitinällä ja ilkeyksien tekemisillä.Tätä jatkuu koko päivä, vaikka mitä yritän keksiä. Mikään ei ole hyvä. Alkaa jo tuntumaan että helpommalla pääsee, ku antaa vain periksi..mutta tiiän sen olevan tulevaisuutta ajatellen järjenköyhää. En vaan tiiä mistä sais apua, kun eivät etes neuvolassa ota tosissaan...rakastan lastani yli kaiken, mutta välillä (nyt) tuntuu taas etten kertakaikkiaan jaksa enään...olisi vielä niin paljon muutakin kirjotettavaa, asiaan liittyvää..mutta tulee turhan pitkästi tekstiä :/ Teki vain hyvää saada kirjotettua edes tänne ja purkaa pahaa oloa...jos vaikka löytyisi kohtalotoveri :flower: :heart:

 

[taustalla]

Minä olen vuoden ikäisen pojan yh, alusta saakka ollaan oltu kaksin. Itsekin olen aika uupunut, kun lapsi heräilee edelleen useita kertoja yössä. Päivät meillä menevät kuitenkin mukavasti ja tukea saan äidiltäni, muita isovanhempia ei lapsella olekaan. Tuli mieleen, että ehkä voisit ottaa yhteyttä kuntasi sosiaalitoimeen ja tiedustella tukiperhettä itsellesi. En tiedä tuosta systeemistä paljoakaan, mutta käsittääkseni sellaisia voi saada ja saisit sitten itsekin hetken lepotauon. Tai kysy neuvolassa tuosta asiasta. Joskus siitä on ollut juttua täälläkin yh-palstalla.

Hae apua ennen kuin olen aivan loppu. Se on teidän molempien etu. Ai niin ja sekin tuli mieleen, että meillä lapsen unet ovat vähän rauhoittuneet vyöhyketerapian myötä. Ystävän vilkas tyttö taas on kuulema vähän rauhoittunut omega-tablettien avulla. Tiedä sitten johtuuko juuri noista tableteista, mutta kannattaa kaikkea kokeilla...

:hug:

 

[Gerbeera]

Hei,

em voi sanoa että olen kohtalotoverisi, mutta voin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Meillä mies tosi paljon matkatöissä ja esikoinen (vajaa 2v) on ollut aina tosi huono nukkuja ja muutenkin "vaativa" lapsi. Monina öinä olen itkenyt väsymistäni ja omaa heikkouttani kun on "räjähtänyt" lapsille.

Meillä on sukulaiset tosi kaukana ja osalla kavereista ei ole lapsia ja niillä joilla on, on tukiverkosto lähellä.

Meillä on neuvolantäti tosi ihana mutta hän on itse yksinhuoltaja joten hänen otteissaan näkee oma kokemuksensa. Jos/kun sinulle tulee mitta täyteen niin kilju sille terkkarille, että nyt apua meille!!!

Onko sinun paikkakunnalla mahdollisuutta päästä perheneuvolaan? Jonot saattaa olla pitkät mutta kannattaa jäädä jonoon. Entä saisitko MLL hoitajaa tai vastaavaa? Varaisit kerralla pidemmän erän. Esim 3h kerran viikkoon 3 kuukauden ajan.

Kuntien välillä on hirveän paljon eroja palveluiden suhteen. Jos asuu #ei viriilissä" kunnassa niin on vaikea löytää tekemistä mihin lapsi voisi energiansa purkaa kun vanhempi on väsynyht.

Itse olen huomannut, että kun minä olen väsynyt niin esikoinen vaistoaa sen ja alkaa herkemmin kiukutella. Nyt olen koettanut pakottaa itseni olemaan rauhallinen niin kiukunpuuska lapseltakin menee ohi. Omaa kiukkuani ja väsymistäni purin esim. tänä iltana jumppaan. Tein niin monta vatsaliikettä, kun tällä löllömahalla pystyin (eli ei kovin montaa himourheilijan mielestä), niin taas jaksoi mennä lohduttamaan taaperoa yöunille.

Voimia sinulle kovasti!!!! KOeta purkaa pahaa oloa johonkin jotta jaksat olla lapsellesi läsnä. Kun muistat pitää itsestäsi huolta jaksat myös lapsen kanssa ja sen lapsi muistaa sitten aikanaan.

 

[sarijoh]

Olipas kirjoitukseni aivan kun minun kirjottama...eli täällä olisi sinulle kohtalotoveri! :heart:
Pitää vaan yrittää muistaa, että lapsi kasvaa yllättävän nopeasti...Ilman hankaluuksia tuskin yksikään äiti selviää läpi vaikeat uhmat yms...Toisilla vaan on tukiverkostoa, joillakin taas ei..meidän osa siltä kantilta hieman vaikeampaa...Voimia sinulle! Kyllä se aikanaan helpottaa meilläkin :heart:

 

[Katjuska71]

Tiedän, että raskasta on olla yksin kaikesta vastuussa. Itse erosin aikoinaan ekasta miehestäni, kun lapset olivat 5v ja 2v. No, isä kyllä piti heitä paljon ja isovanhemmatkin olivat heidän kanssaan, mutta siltikin tuntui, että voimat meinaa mennä välillä. Olin yh 6 vuotta. Minä vein osapäivähoitoon tarhaan pojat, olin kotona koko kotihoidontukiajan kuitenkin. Myös minulla kävi kaupungin kotihoitajia ja tuloni olivat niin pienet, että silloin apu ei maksanut mulle mitään.

Kyllä sitä oppi elämään vähän epäsiistimmässäkin kämpässä tuolloin, vaikka olen aina ollut tosi siisti. Nytkään enää ota hirveää stressiä epäsiisteydestä, tai otan, mutta tällä hetkellä olen uupunut, joten tuntuu, että ei vaan jaksa millään puunata koko ajan kämppää. Nyt uusi suhde ja uusi pieni, 1,5 v. Todella vaativa, siis kova touhaaja ja tutkija, nukkuu kyllä hyvin. Syömiset ei meinaa onnistua, ruoka-aineallergiakin vielä. Mies on pitkiä päiviä töissä, reissaakin välillä ja vapaita paljon mökkipuuhissa. :\| Että paljon taas keskenään ollaan lasten kanssa, onneksi on isommat jo hieman ees siinä iässä, että vähän heistä apua hoidossa.

Voimia sinulle ja toivottavasti jostain löydät apua, etten uuvu täysin, kokeile sitä kotihoitoa kysyä vaikka. :hug:

 

[väsynyt myös]

Olen kans ollut lapseni yksinhuoltaja alusta lähtien,tyttöni nyt 1v.3kk.Minulla myös 2 isompaa esimurrosiässä olevaa lasta ja tukiverkostoa ei ole.Raskasta on.

 

[tiituli]

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa, ainoat erot, et olin 11v yh ja sinä aikana synty 3 lasta ja lasten isät eivät ollet ollenkaan tekemisissä ja eivätkä ole vieläkään, mutta nyt mulla on mies ja 4 lasta, lasteniät ovat 14v, 12v, 8v, 2v, eli paljon paremmin menee, kyllä se siitä sullakin helpottuu.