Voiko ylityöt johtaa avioeroon?

[Vort]

Kaveri kertoi tällaisen tarinan omasta parisuhteestaan:

World is a weired place to live: Ylitöissä

 

[viisikymppinen isoäiti]

nykyisin melkein mikä vaan voi johtaa avioeroon

 

[Criminal Mind]

Noh, henkilkohtaisesti olen sitä mieltä että työt on viimeinen paha ja perhe ja ystävät tulee ensin. JOten en voisi olla naimisissa ihmisen kanssa joka ajattelee asian toisin päin ja pistää työt etusijalle.

 

["vieras."]

Tuttavapariskunta erosi sen takia kun vaimo lihoi odotusaikoina runsaasti ja yrityksistä huolimatta ei enää laihtunutkaan samoihin mittoihin mitä hääpäivänä synnytysten päätteeksi. Mies itse on aina ollut välinpitämätön ulkomuotonsa suhteen ja edellyttänyt siitä huolimatta pajunvitsamaista kroppaa naisilta.

 

[hallittu kaaos]

Kyllähän se kuluttaa kun toinen on jatkuvasti töissä, siinä väsyy molemmat. Vaan eipä ole meillä tullut mitään kriisejä saati eroaikeita vaikka pari vuotta on jo näillä menty. Se on se hinta siitä työpaikasta jossa miehellä on hyvät tulevaisuudennäkymät, mielestäni hyvä (aika mediaani) palkka ja työntekijää arvostavat pomot. Ei tommosta ihan joka kulman takana ole.

 

[vieraas]

En lukenut juttua, mutta mikä ettei. Ainakin itse olen paljon onnellisempi miehen ollessa työttömänä kotona kuin silloin, kun mies teki mielettömästi töitä. Mies ajatteli töitä ympäri vuorokauden ja jos oltiin perheen kanssa jossain, niin mies kärsi, kun olisi kuulemma pitänyt ollakin töissä. Hermot olivat aina kireellä ja kotona piti olla hiljaa, ettei häirinnyt miehen työntekoa.

 

[Bitch]

Kai se tuo(kin) voi johtaa avioeroon. Rasittaahan se, jos toinen on aina töissä ja kaikki kotihommat kaatuu toisen niskaan, mutta toisaalta yhteiseen kassaan siinä ylitöitä painetaan. Jos on työnarkomaanin kanssa lapsia väsännyt, voi varautua siihen että niitä töitä tehdään myös lasten synnyttyä.

 

[Pin]

No voihan tuoki olla kriisin aiheuttaja. Ei kaikkien pää kestä olla aina yksin ja varsinkaan jos ei sitä saa edes purkaa koskaan kuten palstalla moni ajattelee. En kestäisi ikuisesti sellaista tilannetta. Kun niitä kausia tulee, elän vain siinä toivossa, että pian se loppuu. Saan avautua asiasta ja itkeäkin, esim sillon ku pieni oli vielä tosi itkuinen ja uhamikäinen reagoi pikkuveljen syntymään ja sattui ylityökausikin päälle, niin oli jaksaminen aika kortilla. Tietysti puolisokin saa tukea työn tuomaan stressiin, eikä sitäkään saisi vähätellä. Nyt on onneksi ollut pääsääntöisesti ihan mukavaa.

Jos menisi niin pitkälle, että eroaikeita tulisi, menisi kyllä perhe työn edelle ja työpaikka vaihtuisi varmasti. Eli ei sen saisi antaa mennä niin pitkälle...