H
"Huoh"
Vieras
Mun tilanne tuntuu olevan ihan kaamea, olen ollut tosi loppu jo pitkään ja tännekin tein eilen yhden aloituksen aiheesta eli kun oon niin turta, mikää ei tunnu miltään paitsi että oon tosi kiukkunen koko ajan, hermot ihan loppu ja sitten itkettää.
En nuku enää, en edes unilääkkeillä... Ahdistaa ja en vaan jaksa tätä arkea, haluaisin niin pakoon jonnekin. Ja pahinta tosiaan se, että ennen lapset antoivat iloa ja voimaa mutta nyt en jaksaisi enää heitäkään, en nauti lasten kanssa olosta, kaikki on vaan niin raskaksta pakkopullaa.
Luulisin että kaikki tämä lähti töistä, meillä on tosi rankkaa ja kiirettä, menee ylitöiksi väkisinkin (vaikkei ylitöistä edes makseta, mutta kun hlökuntaa on liian vähän niin kotiin ei vaan pääse, kun työaika loppuu). Iso osa työkavereista on myös uupunut. Eli alkuun se oli mulla työ mikä kuormitti ja kotona olo ja lspet antoivat voimaa, nyt en vaan saa voimaa enää heistäkään vaan olen niin loppu kuin olla ja voi.
Tänään itkin koko matkan töihin ja suunnittelin ajavani ojaan tai päin puuta tai jotain, potkin parkkipaikalla vielä autoanikin... kun tuntuu vaan että päässä sumenee eikä kestä tätä.
Soitin sitten työterveyteen ja sain ajan tälle päivälle ja luvattiin puhelimitse sairaslomaa. Iso ongelma on nyt se, että töihin tullessa huomasin parin muunkin olevan s-lomalle, joten jos mä jään nyt pois niin työkavereille tulee ylipitkä työpäivä siis joutuvat tekemään mun työt ja päivä venyy 7-17... en voi heille tehdä niin.
Kaikki sanoo, että se on työnantajan ongelma mutta eihän se käytännössä niin mene, vaan mun työkaverit siitä kärsii.
Eli mitä vboin tehdä. Mä en jaksa. Ei hitto
((
En nuku enää, en edes unilääkkeillä... Ahdistaa ja en vaan jaksa tätä arkea, haluaisin niin pakoon jonnekin. Ja pahinta tosiaan se, että ennen lapset antoivat iloa ja voimaa mutta nyt en jaksaisi enää heitäkään, en nauti lasten kanssa olosta, kaikki on vaan niin raskaksta pakkopullaa.
Luulisin että kaikki tämä lähti töistä, meillä on tosi rankkaa ja kiirettä, menee ylitöiksi väkisinkin (vaikkei ylitöistä edes makseta, mutta kun hlökuntaa on liian vähän niin kotiin ei vaan pääse, kun työaika loppuu). Iso osa työkavereista on myös uupunut. Eli alkuun se oli mulla työ mikä kuormitti ja kotona olo ja lspet antoivat voimaa, nyt en vaan saa voimaa enää heistäkään vaan olen niin loppu kuin olla ja voi.
Tänään itkin koko matkan töihin ja suunnittelin ajavani ojaan tai päin puuta tai jotain, potkin parkkipaikalla vielä autoanikin... kun tuntuu vaan että päässä sumenee eikä kestä tätä.
Soitin sitten työterveyteen ja sain ajan tälle päivälle ja luvattiin puhelimitse sairaslomaa. Iso ongelma on nyt se, että töihin tullessa huomasin parin muunkin olevan s-lomalle, joten jos mä jään nyt pois niin työkavereille tulee ylipitkä työpäivä siis joutuvat tekemään mun työt ja päivä venyy 7-17... en voi heille tehdä niin.
Kaikki sanoo, että se on työnantajan ongelma mutta eihän se käytännössä niin mene, vaan mun työkaverit siitä kärsii.
Eli mitä vboin tehdä. Mä en jaksa. Ei hitto
((
