Voiko rakastumista estää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olen todella vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Olen todella vieras

Vieras
Olen ollut jo monta vuotta rakastunut tai no sanotaan ihastunut, en tiedä, varattuun mieheen.
Jotenkin en tietoisesti, mutta jostain ihmeen syystä aina kaivannut häntä.

Oikeastaan otsikkoni oli tosi tyhmä, eihän tunteille voi mitään.

Ihan hullua.

En aio tuhlata elämääni turhiin haaveisiin ja en haluaisi, että sellaisia tunteita häneen edes olisi. Mutta kun joku vetovoima hänessä on. Huoooh.

Jotenkin helpottavaa oli "sanoa tämä ääneen". :) Ihan turhis avaus siis :D
 
kuin mun näppikseltä. Eikä paljon auta että näen sen töissä usein.

Mutta elämä on - ja epäilen, että olen näin 15 vuoden jälkeen enemmän ihastunut mielikuvaan kuin todelliseen ihmiseen. Koska ihmisen oppii tuntemaan vasta kun asuu sen kanssa.

Kaikkihan töissä nyt esittää jotain, eikä esim. kerro todellisia mielipiteitään.
 
en osaa muuta kertoa kuin että menetin suurimman osan tunteistani kun tukahdutin ensirakastumiseni. Enää en tunne samalla tavalla kuin lapsena ja teininä. Olen muuttunut tylsäksi järkiihmiseksi.. Vituttaa hieman :D
 
[QUOTE="vieras";24590937]en osaa muuta kertoa kuin että menetin suurimman osan tunteistani kun tukahdutin ensirakastumiseni. Enää en tunne samalla tavalla kuin lapsena ja teininä. Olen muuttunut tylsäksi järkiihmiseksi.. Vituttaa hieman :D[/QUOTE]

Tai sitten et menettänyt mitään ja olet sitä mitä olet aina ollutkin. Ensimmäinen rakkaus on kaikilla hyvin mieleenpainuva, hyvällä tai huonolla tavalla.
 
Tämä itseasiassa on sinänsä mielenkiintoinen psykologinen asia. Tulkinnan varaakin on aika paljon kun ihmiset on niin yksilöllisiä.

Vaikeus on siinä että ei voi tietää toisen tunteiden syvyyttä. Ihmiset ovat todella kuitenkin yksilöllisiä. Osalla tunteet vaihtelevat ja myrskyävät, kun taas toisilla ne ovat vakaita mutta silti voimallisia.

En pidä tukahduttamisesta, sen sijaan on erilaisia tekniikoita joilla tunteita voidaan ohjailla, vahvistaa ja heikentää. Se vaatii vain kärsivällisyyttä.
 
Ääh, mitäs tuosta. Itse olin ihastunut mieheni veljeen monta vuotta. Tai siis jonkinlaiseen haavekuvaan. Ystäväni mies oli taas ihastunut minuun joskus vuosia. Eli hänen haaveisiinsa. Niin kauan kuin kukaan ei hölmöile, ei niistä kannata välittää. Älä ota niin vakavasti asiaa, kuvittele jos haluat, mutta turvallisesti oman miehen kainalossa. Voit kertoakin sen miehellesi huoleti.
 
Voit kertoakin sen miehellesi huoleti.

Ei hyvä neuvo:O Joillekin miehille voi kertoa, mutta jos toisella on taipumusta mustasukkaisuuteen, olemassa oleva parisuhde voi mennä pelkäksi kyttäämiseksi. En pidä itseäni mitenkään mustasukkaisena tyyppinä, mutta en todellakaan haluaisi tietää jos mieheni olisi ihastunut vaikka omaan työkaveriinsa ja on kaiket päivät hänen kanssaan samoissa tiloissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eipä;24591120:
Ei hyvä neuvo:O Joillekin miehille voi kertoa, mutta jos toisella on taipumusta mustasukkaisuuteen, olemassa oleva parisuhde voi mennä pelkäksi kyttäämiseksi. En pidä itseäni mitenkään mustasukkaisena tyyppinä, mutta en todellakaan haluaisi tietää jos mieheni olisi ihastunut vaikka omaan työkaveriinsa ja on kaiket päivät hänen kanssaan samoissa tiloissa.

Samaa mieltä olin ennen, mutta kun mieheni olikin ollut vuosia ihastunut ja tunne oli lopulta molemmin puolinen ja tuo naikkonen ehdotteli yksissä firman pippaloissa hiukan seksihommia niin siitäkös mieheni oli innostunu ja seuraavat juhlat tuli niin jo oli menoo... jäi kiinni heti kun oli tullut fritsu kaulaan. silloin totesin, että olis ollu ajoissa kiva tietää heidän tunteistaan, ennen kuin sänkyyn asti pääsivät :(
 
sen sijaan on erilaisia tekniikoita joilla tunteita voidaan ohjailla, vahvistaa ja heikentää. Se vaatii vain kärsivällisyyttä.

Tuon olen käytännössä todennut erittäin hyväksi keinoksi pitkän avioliiton aikana! Siitä on seurannut vain hyvää, kun ohjaa tunteensa oikein ja vahvistaa oikeanlaisia tunteita ja heikentää vääränlaisia.

Eikä kenellekään pitäisi olla mahdottomuus niin tehdä. Vink vink niille, ketkä rikkovat suhteita muka ylipääsemättömillä tunteillaan.
 
Tuon olen käytännössä todennut erittäin hyväksi keinoksi pitkän avioliiton aikana! Siitä on seurannut vain hyvää, kun ohjaa tunteensa oikein ja vahvistaa oikeanlaisia tunteita ja heikentää vääränlaisia.

Eikä kenellekään pitäisi olla mahdottomuus niin tehdä. Vink vink niille, ketkä rikkovat suhteita muka ylipääsemättömillä tunteillaan.

Harvemmin varmaan ongelmana on niinkään ylitsepääsemättömät tunteet tätä vierasta miestä kohtaan, kuin se, että aikoihin minkäänlaista spontaania, aitoa tunnetta tai yhteyttä omaa miestä kohtaan ei ole syttynyt. Ja lietsomallakin vain jotain laimeaa "no ei se ainakaan hakkaa ja töissäkin käy, ihan tyytyväinen pitäis olla tähän suhteeseen".

Oikeasti uskon että suurin osa niistä liitoista, jotka ovat päättyneet toiseen ihastumisen vuoksi, olisi päättynyt muutenkin ennemmin tai myöhemmin. Kaikissa suhteissa tuota tapahtuu, mutta niissä joissa oikeasti on tunteita sitä omaa kumppania kohtaan sen verran että liitossa on mitään järkeä, ne eivät riitä rikkomaan suhdetta, vaikka siinä olisikin laimeampi kausi. Eikä se vieras ihminen sitä suhdetta riko, vaan ajatus siitä, että miksen ole tuntenut mitään tällaista omaa miestäni kohtaan ikinä/vuosiin.
 

Yhteistyössä