voiko pettää jos rakastaa?

Niin tuo on kysymykseni yksinkertaisuudessaan.....

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä "aina" eli kymmenisen vuotta ja siis pienestä asti..
petin häntä alukuaikana ja jäin kiinni....kun melkein tuli ero silloin, totesin että ei, vain omani ja jatkoimme ja kaikki meni hyvin.

Muutama vuosi sitten ajaudun pettämään, ensin ihan vaan henkisesti ja sitten myös fyysisesti..taas päätin ettei enää...
kunnes olen sen jälkeenkin vielä ajautunut kahteen suhteeseen ja nyt on kolmas menossa.....

Olemme meiehni kanssa ""peienssä"kriisissä...hän ei tiedä suoranaisesti ettäolen häntä pettänyt, hän tietää että olen ihastunut ollut...
hän sanoo rakastavansa ja haluaa kanssani lapsen ja perheen ja olla mun kanssa..hän on monta kertaa kysynyt että mikä on ja mikä mua vaivaa kun en ole mhiinkää tyytyväinen ja että mitä hän voisi tehdä jotta olisin onnellinen....?
en osaa vatsat tuohon ja sitte hän kysyy että haluanko edes että suhde saadaan toimimaan...
tuohon haluaisin löytää vastauksen...
omalla tavallani en haluaisi missään nimessä kirkastaa avioerotilastoja, haluasisin olla sellainen kun kuuluu ja pysyä liitossamme..
mutta jos taas joku asia ajaa mut suhteeseen ihmisten kanssa, jotka tuntuvat paljon oikeammilta akuin omani, niin voinko enää rakastaa niinkuin aviomiestä kuuluisi...onko tässä enää mitään mahdollisuutta ja mistä tiedän sen....

On tosi hankala tilanne...
miten saan sotkun ja solmun auki, miten saan selvyyden mitä itse haluan jotta edes voin "vaatia" sitä muilta........
näissä kolmessa suhteessa joihin olen ajautunut, on se yhteistä, että nämä miehet haluavat puhua ja tehdä yhdessä asioita joita omani ei..he haluavat samoja asioita kanssani..
mutta kuten mieheni sanoi, mistä tiedän että tämä ei ole vain joku kokeiluaika, että parin kuukauden jälkeen tuntuukin että haluan takasin...

onko ainut ratkaisu yksinkertaisestis e, että pidämme vaan tauon ennenkuin virallisetsi eroamme......
pitäisi vissiina suakin erikseen...
miksi elämä on hankalaa......

voinko olla enää onnellinen...olenko onnellinen toisenssa suhteessa joskus, vai nykyiseni kanssa...?

 

mielestäni vastaus on yksinkertainen...miehesi ei ole se oikea. älkää missään nimessä luulko että se lapsi parantaa välinne. kirjoituksestasi jäi sellainen olo että pidät omaa miestäsi niin itsestään selvyytenä.voit tehdä vaikka mitä koska tiedät että hän on ja pysyy. selvästikkin haet seikkailua tylsään elämääsi. mielestäni kannattaisi päästää miehestäsi irti jotta hänkin voi löytää sen OIKEAN ONNEN JOKA KUNNIOITTAA JA RAKASTAA HÄNTÄ ja jotta sinä voisit löytää itsellesi samanlaisen onnen.

 

jos rakastaa niin ei petä =
jos pettää niin ei rakasta

 

tämä on juuri se mitä elämältä haluankin, että olisin sen yhden ainoan ihmisen kanssa jolta saisin kaiken, seksiä, hellyyttä, henkistä yhteenkuuluvuutta...
En missäään nimessä halua pettää, en todellakaan!
Mutta kuten snaoin, en elä nyttenkään ihan täysillä.....ahdistaa....
tottumuskysymys ehkä enemmänkin taitaa olla..
olenkin miettinyt että onko se meiehni puolesta oikeasti rakkautta vai pelkääkö hän vain yksinjäämistä..mä haluaisin ettähän olsii onnellinen..
Ja haluan itsekin olla..haluasisin ola onnellinen hänen kanssaan mutta jos ja kun on mennyt jo näin monta kertaa pettämiseksi niin alkaa itselläkin toivo mennä...
tuohon ei petä jos rakastaa-juttuun on helppo kasata nämä kaikki ajatukseni...

Pelkään vaan kaikkea, pelkään jättää mieheni, pelkään sitä miten häntä kohdellaan sne jälkeen kun en olekaan hänen "turvana"..pelkään että jos teen sittenkin väärin..pelkään kaikkea sitä, mitä muut tulisivat kyselemään eron jälkeen..toisaalta pelkään myös että jos jään, enolekaan koskaan täydellisen onnellinen vaan elän säästöliekillä...

 

Ottakaa aikalisä. Muuttakaa vaikka erillenne, mutta älkää "polttako siltoja" takananne. Kokemuksesta voin sanoa, että on vaikea miettiä mitä itse haluaa, kun toinen on siinä lähellä. Ja kun tietää, että toinen rakastaa ja itse ei todellakaan tiedä. Meillä oli totaalinen välirikko pari kuukautta ja molemmilla oli suhde sinä aikana. Kun puheyhteys taas tuli, niin alkoi "eheytyminen". Molemmat viisastuneena. Tosin vaatii paljon toiselta osapuolelta antaa anteeksi pettämiset yms., kaikilta se ei onnistu. Meidän oikea rakkaus kesti tämänkin kriisin ja nyt ollaan tasapainoisesti ja onnellisesti yhdessä. Minulla oli ainakin rakkaus hukunut jonnekkin ja jäänyt uuden ihastuksen alle.

 

"harmailen" asuitteko te yhdessä vai erikseen tuon välirikon aikana...?
kerro hieman taustoja että akuanko olitte olleet yhdessä ja kauanko tuosta on ja miltä siis tosian nyt tuntuu..
onko asiat muuttunut erilaisiksi jollain lailla....

tarvitsen todella neuvoja jotta en loukkaisi tahalleen enää yhtään enempää sitä ihmistä jota olen rakastanut niin monta vuotta...
haluan oppia rakastamaan oikein...

 

Olet varmasti loukannut miestäsi suunnattoman paljon ja hän silti edelleenkin kysyy, mitä voisi tehdä eteesi, että olisit onnellinen. Tekisikö joku ihastuksistasi näin vastaavassa tilanteessa?

 

minulla oli edellisessä suhteessa samanlainen tilanne, paitsi en mennyt seksiin asti kenenkään ihastukseni kanssa, mutta lähes kaikkea muuta. Olimme seurustelleet reilut 5v ja suhde oli siis alkanut ihan teini-iässä.

Silloinen mieheni olisi myös tehnyt mitä vaan, mutta en enään edes keksinyt mitään mitä olisin häneltä vaatinut. Totesin vaan että olin kasvanut häneen niin kiinni, että hän oli minulle enemmänkin kuin veli. Rakastin häntä tietyllä tavalla, mutta intohimo minun puoleltani oli kuollut.

Aloin käymään baareissa ja huomasin tutustuvani uusiin miehiin ikään kuin pilke silmäkulmassa, eli katsastin muita vaihtoehtoja.

Usein jätin mieheni ja aina menin takaisin, lähinnä koska sisimmässäni pelkäsin yksin jäämistä. Sitten tapasin yhden miehen josta olin tosi kiinostunut mutta tämä oli ikäänkuin "monen naisen mies" ei siis mitään sitoutumistyyppiä. Oli hän kuitenkin ainakin hetkellisesti kiinostunut minusta ja aloin miettiä että mitä ihmettä olen tekemässä?
Tajusin että halusipa tuo muukalainen olla kanssani tai ei, niin tein miehelleni väärin ollessani hänen kanssaan ikään kuin paremman puutteessa. Hän olisi tehnyt mitä vaan saadakseen minut onnelliseksi, mutta minä halusin jotain muuta.
Jätin mieheni ja itkimme yhdessä kun kerroin hänelle että olin kiinostunut jostain toisesta. Vielä silläkin hetkellä mieheni sanoi vain itkien että "ethän sinä kulta tunteillesi voi mitään". Edelleen ajattelen että oli siinä ihana mies minulla, mutta en ole katunut päivääkään.

Tuo muukalainen on nyt avomieheni ja lasteni isä. Edellinen mieheni on edelleen paras ystäväni ja tulee toimeen myös avomieheni kanssa.

Vieläkin olen miettinyt että en olisi uskaltanut lähteä silloisesta suhteestani jollen olisi tavannut tätä "muukalaista".

 

Joanna 84, sinähän valitat tuolla Törkein kommentti-puolella siitä, miten puolisosi lirkuttelee kaikille naisille ja puhuu sinulle törkeitä.

Sekö sitä sinun onneasi onkin? Nyt en kyllä yhtään ymmärrä!! :headwall: :headwall:

 

musta on väärin pettää vaik ei halua miten ei voi haluta pettää?
ei kai kukaan halua pettää?tottakai kaikki haluaa toimivan parisuhteen eikä halua pettää mut jos pettää sillon haluaa pettää. olen itsekkin pettäny aikaisimmissa suhteissani mut sillon olin vielä ihan teini ja suhteet ei ollu vakavia mut mut jos ei kykene olla pettämättä on liitto mun mielestä ohi jos ei saa jotain ratkaisua kuten että molemmat saa pettää mutta kestäisitkö sinä sitä että puolisollasi olisi muita?se voisi olla aika paha paikka vaik itselle sen sallisi... :kieh:

 

Valitettavasti touhunne on mielestäni mennyt jo ihan Spedeilyksi.

Mikään ei ole kuin ennen ja luottamus niin mitäs se on? Jos haluaa hyvän parisuhteen täytyy olla avoin ja osata antautua omana itsenään ilman kaappi luurankoja.


Olet ajautunut kerta toisensa jälkeen vieraan syliin, miksi et tekisi niin edelleen?

Eli Lopun alkua siis

 

Niin ja vielä yksi viisas neuvo:

Anna aikaa itsellesi, teeppäs lievä itse tutkiskelu.

Jos näitä asioita ei tunne sisällään, eikä tiedä mitä tahtoo, kukaan ei voi sinua auttaa. Muutos lähtee sinusta itsestäsi :flower:

 

\

Niin ja vielä yksi viisas neuvo:

Anna aikaa itsellesi, teeppäs lievä itse tutkiskelu.

Jos näitä asioita ei tunne sisällään, eikä tiedä mitä tahtoo, kukaan ei voi sinua auttaa. Muutos lähtee sinusta itsestäsi :flower:

Peesaan tätä! Koska alkuperäinen ei ole löytänyt sitä rakkautta pettämissuhteistaankaan, niin vika on ehdottomasti itsessä eikä aviomiehen sopimattomuudessa - sad but true.

Ei mitään menetettävää, ammattikeskusteluun vaan ja elämä kuntoon. Kyllä sen avioliitonkin vielä voi saada hereille jos halua löytyy yhä :wave:

 

Mikä meihin ihmisiin on mennyt???? Kuinka voimme pettää kumppaniamme kenen pitäisi olla paras ystävämme???? Onko elämässä oltava koko ajan intohimoa ja kipinää. Kun se kipinä hetkeksi loppuu, annamme itsellemme luvan olla pettureita ja etsiä intohimoa vieraasta sängystä :'( Peruselämä ylä- ja alamäkineen ei riitä. Tasaiseen elämään on löydyttävä hohtoa vaikka toista loukkaamalla. Omaa napaa tuijotetaan unohtaen läheisin ihminen. Sitten vielä kysymme, että voiko pettää, jos rakastaa. Vastaukseni on EI VOI!!!!

 

ei se suhde/avioliitto läheskään aina miestä vaihtamalla parane! Hienoa olisi jos kumpikin tekisi töitä suhteen eteen, ei niin että heti laitetaan hanskat tiskiin kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee.
jos sinulla on tarve pettää vaikka olet jo suhteessa, ehkä sinun kannattaa tehdä matka itseesi.. jos toista rakastaa, ei häntä petä.
ja jos tämä mies ei sitten olekkaan se oikea, mitäs kun löydät "sen oikean" ja aikaa on mennyt, ajaudutko taas pettämään? joskus tuntuu tosiaan että joillekkin mikään ei riitä, mihinkään ei olla tyytyväisiä

 

\

"harmailen" asuitteko te yhdessä vai erikseen tuon välirikon aikana...?
kerro hieman taustoja että akuanko olitte olleet yhdessä ja kauanko tuosta on ja miltä siis tosian nyt tuntuu..
onko asiat muuttunut erilaisiksi jollain lailla....

tarvitsen todella neuvoja jotta en loukkaisi tahalleen enää yhtään enempää sitä ihmistä jota olen rakastanut niin monta vuotta...
haluan oppia rakastamaan oikein...

Oltiin oltu tulloin yhdessä n. 6vuotta ja naimissa tuosta ajasta 2v. Mehän siis erottiin ihan oikeesti eli kummallakin oli omat asunnot. Eihän meidän pitänyt palata yhteen enää. pari kk siis oltiin ihan, ettei olltu puheväleissä. Lasten tapaamiset yms. sovittiin tekstiviestillä tai tosi pikasella puh.soitolla. Minulla oli toinen suhde tuona aikana ja oikesataa siitä meidän välirikko johtuikin. Pari kuukautta kului siis ja mies otti yhteyttä ja oli leppynyt ja ajatellut, että ystäviä voidaan olla kuitenkin jne., lastenkin takia.... No siitä hetkestä aloin tosiaakin todenteolla miettiä mitä halusin. Olin viettänyt hienoja hetkiä "toisen" miehen kanssa ja kaikinpuolin meidän suhde näytti hyvältä, mutta jokin tökki. Ehkä pidän sitä enemmänkin kohtalon johdatuksena tms., koska järjellä ei sitä käännöstä pysty selittämään.Laitoin miehelle vietin, että voisitko kuvitella rakastavasi minua vielä, ihan oikeasti... ja vastaus tuli, että voisin... Tavattiin sitten mieheni kanssa,( itseasiassa meidän hääpäivänä). ja juteltiin. Päätin, että muutan toiselle paikakunnalle, pois toisen miehen läheltä ja pois vanhoista kuvioista. Aloitan itsekin alusta ja katsotaan sitten ajan kanssa kuinka meillä alkaa sujua. Eli asuimme kaiken kaikkiaa erillämme n.1/2v. Olihan se tahtojen taistelua, koska tunteitahan oli vielä toista miestä kohtaa. Toisaalta miehellänikin oli vaikeaa, kun piti antaa anteeksi minun tekoseni, sekä opetella luottamaan.
Nyt olemme onnellisia ja puolin aj toisin tässä ollaan muututtu. Tasapainoista elämää vietetään. Ja tiedän mitä minä haluan.