voiko perheväkivallan uhri olla syypää tilanteeseensa ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Siis tällaisia ihmisiä käy toki sääliksi, ja he ovat oikeasti uhreja, joiden mies- tai naisystävä ovat esittäneet suhteen alussa kilttiä ja kunnollista, ja piilottaneet todellisen (väkivaltaisen) luonteensa, se nyt on selvä.

Mutta mitä oikein pitäisi ajatella nyt vaikka naisesta, joka alkaa suhteeseen miehen kanssa, täysin tietäen, että kyseinen herrahenkilö on esim aina nyrkit pystyssä haastamassa riitaa kun on vähänkään juonut (tietojen mukaan on myös ollut pahoinpitelysyytteessä, rangaistuksesta en tiedä), ja samoin myös herran ex kertoo miehen käyttäytyneen väkivaltaisesti.

Ja silti tämä em. nainen vain pitää varmana ja uskoo siihen, että se mies kyllä muuttuu (ilmeisesti tuloksena seurustelusta tämän naisen kanssa.) Näin hän ainakin kaikille kertoo, jotka ovat ko. miehestä ja hänen aggressiivisesta luonteestaan varoittaneet.
 
Fiksu ihminen kiertää tuollaiset miehet kaukaa, kännisten öykkärien touhu on niin säälittävää, että hävettää noiden ihmisten puolesta. Ja kyllä miestenkin kannattaa lähteä vetämään, jos nainen on joku sekopää joka käy käsiksi, ei sellaista tarvitse kenenkään katsella.
 
Olen itse seurustellut väkivaltaisen naisen kanssa joka potki munille, heitti tavaroita ja sai raivareita. Auta armias jos tein eleenkään puolustaakseni itseäni alkoi naishakkaaja syytökset ja uhkailu poliisilla. Tein aina niin, että poistuin paikalta, mutta kun joku on sellaisen raivon vallassa kun hän oli, niin hän lähti seuraamaan ja sitä huutoa ja riehumista ei pääse edes pakoon.

Tiesin, että olisin voinut hakata hänet sairaalakuntoon halutessani, mutta minun hermo kesti, entäpä jos jollain miehellä ei kestä, onko nainen täysin syytön viaton pulmunen tuollaisissa tapauksissa. Lyöjä on aina vastuussa lyömisestään, mutta eikö omasta käytöksestä ja riehumisesta ole olemassa mitään vastuuta, niinkö se menee.
 
Tietysti väkivalta on sen syytä, joka sitä harjoittaa.
Sitten on väkivallan uhreja, joita yritetään auttaa ja he silti valitsee olla siinä väkivaltaisessa suhteessa. Ovat syyllisiä siihen, että jäävät suhteeseen, mutta eivät tietystikään syyllisiä siihen väkivaltaan.
 
Tietysti väkivalta on sen syytä, joka sitä harjoittaa.
Sitten on väkivallan uhreja, joita yritetään auttaa ja he silti valitsee olla siinä väkivaltaisessa suhteessa. Ovat syyllisiä siihen, että jäävät suhteeseen, mutta eivät tietystikään syyllisiä siihen väkivaltaan.
Kerran juttelin kaverin kanssa yhdestä tälläisestä naisesta, hänen läheiset oli tehny kaikkensa että lähtisi siitä suhteesta jopa veli oli käynyt hakkaamassa tämän miehen. Ei auttanut mikään ja veli oli sanonut ihan suoraan, että hänelle riitti eikä aio enää puuttua heidän elämään ja katkaisi välit, koska sitä draamaa riitti ihan koko aika ja ihmisillä on omakin elämä. Kun ei apu kelpaa eikä mikään auta, niin mitä siinä voi kukaan tehdä.
 
Uhri voi vaikuttaa parisuhteessa väkivallan määrään tai jopa estää sellaista tapahtuvan. Ohjeita, neuvoja saa turvakodeista.

Olen selvinnyt väkivaltaisesta miehestä ja olemme yhä yhdessä hänen kajoamatta enää minuun. Tein juuri niin kuin turvakodissa neuvottiin ja minua tuettiin. Kävin siellä noin viisi kuukautta pari kertaa kuukaudessa juttelemassa ja avaamassa miehen käytöstä oivaltaen, että minäkin vaikutan mieheni väkivaltaan toimimalla joka kerta samalla tavoin häntä kohtaan.

Muutos siis lähti minusta ja miten ennakoin tilanteita kodissamme. Opin käsittelemään väkivaltaan taipuvaista miestäni ja mies on oppinut sitä kautta tunnistamaan omat reaktionsa tilanteissa. Se on vaatinut jonkun vuoden työtä elämästämme, mutta varmasti tämä sama keino saattaisi auttaa- jos siis haluaa parisuhteen jatkuvan.

Parasta on se, että mies todellakin koki syyllisyyttä ja häpesi väkivaltaansa minua kohtaan. Hän on pyytänyt sitä anteeksi ja näen hänen tekevän töitä muuttuakseen. Isoja sanoja emme ole tarvinneet, vaan käytännön ratkaisuja.
 
Kerran juttelin kaverin kanssa yhdestä tälläisestä naisesta, hänen läheiset oli tehny kaikkensa että lähtisi siitä suhteesta jopa veli oli käynyt hakkaamassa tämän miehen. Ei auttanut mikään ja veli oli sanonut ihan suoraan, että hänelle riitti eikä aio enää puuttua heidän elämään ja katkaisi välit, koska sitä draamaa riitti ihan koko aika ja ihmisillä on omakin elämä. Kun ei apu kelpaa eikä mikään auta, niin mitä siinä voi kukaan tehdä.

Siinäpä se, kun vastaa väkivaltaan väkivallalla. Se koituu aina uhrin haitaksi, vaikka velipoika kuinka hyvää siskonsa vuoksi tarkoittikin.

Päätös, miten toimia, on nimenomaan uhrin tehtävä. Läheisten homma on lähinnä kuunnella, tukea, kannustaa hyviin päätöksiin, tarjota yösija, tarvittaessa kutsua poliisi, mutta he eivät voi muuttaa uhrin ajatuksia ja tunteita. On ikävää seurata vieressä.
 
no, on olemassa tietty ryhmä ihmisiä (naisia) jotka haluavat olla marttyyreitä ja ihan tietoisesti valitsevat turpaan vetävän miehen.
Yleensä ne naiset ovat itsekin väkivaltaisia ja ihan tarkoituksellisesti provosoivat puolisoaan jotta se kävisi päälle ja myös ovat itse aloitteentekijöitä väkivaltaan, eli käyvät kimppuun ja sitten itkevät kun tulee turpaan.
ei se ole ihan niin että nainen on aina vain ja ainoastaan se uhri jos perheessä on väkivaltaa.
mutta sitähän ei saa sanoa ääneen.
 

Yhteistyössä