Voiko pelon kanssa oppia elämään?

[Horuksen silmä]

Mitäs olette mieltä?
Omia kokekemuksia aiheesta?
Ja mitä juuri sinä pelkäät?

 

[:D:D]

riippuu mitä pelkäät...ite pelkään verta..ni pystyn...mut välil on vaikeata.. ku taju lähtee ihan pikku haavan näkemisestäkin

 

[saaga]

kyllä voi, mutta peloista voi päästä eroonkin lähes kokonaan.

 

[Horuksen silmä]

Jokainen varmasti pelkää jotain.
Ajattelin sellaista "elämää suurempaa" pelkoa. Vaikea selittää. Itse kun olen pelännyt lapsuudestani asti vähän kaikkea :ashamed:

 

[saaga]

..puhumalla ja terapiassa voi selättää pelkoja.. erilaisia terapiamuotoja olemassa.

 

[metsänpeitto]

Osaan saattaa turtua.

Ehkä osaa voi rajoittaa tai oppia elämään niin, ettei pelko enää hallitse. Koko aikaa ainakaan.

 

[piina]

En tiedä millaisia pelkoja tarkoitat, mulle on tullut viimevuosina kyykammo ja välillä jopa välttelin metsäpolkuja sen takia. Kuitenkin tykkään mielelläni luonnossa liikkua, joten en halunnut pelon vievän minua mukanani. Olen sitten mennyt metsään saappaat jalassa ja tömistellen. Olen myös yrittänyt olla ajattelematta käärmeitä, mutta monesti jo pelkkä käärmeen näköinen keppi saa sydämmeni pomppimaan ja kuolleen käärmeen näkeminen kiljumaan.

 

[vieras]

itse pelkään kuolemaa, ja sen kanssa ei voi elää sillä kaikki kuitenkin kuolee

 

[piina]

Jokainen varmasti pelkää jotain.
Ajattelin sellaista "elämää suurempaa" pelkoa. Vaikea selittää. Itse kun olen pelännyt lapsuudestani asti vähän kaikkea :ashamed:

Mä ajattelen, että ehkä sitä elämää suurempaakin pelkoa voi "hoitaa" samoin kuin esim. sitä mun kyykammoa. Eli ottaa härkää sarvista ja astua sinne missä pelottaa suojavarustein esim. kaverin kanssa. Ja eritoten olla ajattelematta sitä pelkoa varsinkaan niissä tilanteissa, jossa pelko sijaitsee.

 

[Miuski harmailee]

Varmasti meillä jokaisella on jonkinmoisia pelkoja, jotka eivät kuitenkaan haittaa normaalielämässä millään tavalla. Jos joku pelko alkaa haittaamaan elämää liiaksi (eikä pelko ole ihan aiheellinen esim. pelkää vaikka hiiriä tai ahtaita paikkoja niin, ettei voi liikkua mihinkään), voi siihen pelkoon saada apua ammattilaiselta.

 

[Horuksen silmä]

Omasta kokemuksestani olen huomannut että pelot voi selättää tai ainakin lannistaa välillä jopa vuosikausiksi. Kunnes ne taas tiukan paikan tullen pulpahtavat pintaan.
Siksi mietinkin voiko pelkojen kanssa oppia elämään vai onko elämä ikuista taistelemista pelkoja vastaan.
Jos miettii vaikka kuolemanpelkoa, niin onko se selätettävissä? Vai pelkääkö jokainen ihminen pohjimmiltaan kuolemaa? Kuolemahan on suuri tuntematon, jota kuitenkaan "järjellä" ei voi ymmärtää.

 

[Non compos mentis]

Voi.

 

[lol]

Mitäs olette mieltä?
Omia kokekemuksia aiheesta?
Ja mitä juuri sinä pelkäät?

Pelon kanssaei voi oppia elämään. On opittava olemaan pelkäämättä. Itsellä ainakin pelon kanssa on naimisissa niin viha kuin agressiokin ja vaikka pystyn kontrolloimaan toimintaani, niin ei minusta hyväksi vanhemmaksi pelätessäni ole.

Olen samaa mieltä, että pelko voi pysyä poissa vuosia. Akuutisti sillä on kuitenkin potentiaalia yllättää. Pelko on tilana kamala. Olo on kuin olisi koirana tappelussa. Kuoleman voi nähdä myös ulospääsynä.

 

[ninnu]

Omasta kokemuksestani olen huomannut että pelot voi selättää tai ainakin lannistaa välillä jopa vuosikausiksi. Kunnes ne taas tiukan paikan tullen pulpahtavat pintaan.
Siksi mietinkin voiko pelkojen kanssa oppia elämään vai onko elämä ikuista taistelemista pelkoja vastaan.
Jos miettii vaikka kuolemanpelkoa, niin onko se selätettävissä? Vai pelkääkö jokainen ihminen pohjimmiltaan kuolemaa? Kuolemahan on suuri tuntematon, jota kuitenkaan "järjellä" ei voi ymmärtää.

Kyllä minun mielestä pelkojen kanssa voi oppia elämään niin etteivät ne hallitse sitä elämää tai rajoita tekemisiä. Monta kertaa pelko pienenee, kun sitä päin "niin sanotusti" menee. Kuolemanpelko selättyi sillä, kun tulin uskoon eikä minun siis tarvi kuolla, mutta uskoontuleminen ei tietenkään nuin vain onnistu...hmm. Eli siis ei kaikki ihmiset pohjimmiltaan pelkää kuolemaa .

 

[RottenCorpse]

mä en ainakaan voi elää oman fobiani kanssa :/ tai siis oppia elämään sen kans... yritetty on kovasti mutta..... :'(

 

[lol]

Minä olen tehnyt kaikkeni, että en joutuisi kohtaamaan paskoja poliiseja. Valitettavasti suomessa saa pysäyttää autoilijan myös ilman syytä, joten eroon tästä saastasta ei pääse, vaikka miten yrittäisi.

 

[Rukoilijasirkka]

En ole oppinut elämään pelon kanssa. Olen pelännyt lapsesta saakka paljon, niin että nukkuminen oli ihan mahdotonta ja yöt oli hirveitä. Nyt 10 vuoden sisällä olen alkanut pelätä aina vaan vähemmän, nykyisin en juuri lainkaan pelkää sillä tavalla paniikinomaisesti esim. pimeässä tai yksin ollessa. En tietenkään edelleenkään halua kuolla, mutta kuolemisen pelko ei sillä tavalla ole mulla ajatuksissa.

Onneksi pelot ovat menneet pois. Varmaan osittain auttoi se, kun aloin ajatella, että pelko on Ainoa, millä vihtahousu saa minusta kunnolla otteen.

 

[lol]

Onneksi pelot ovat menneet pois.

Minullakin pelot ovat yleensä poissa. Kuitenkin poliisin näkeminen saa aina pulssin nousemaan ja hien pintaan. Sitä jotenkin olettaa, että poliisi kävisi aina päälle.

Yleensä seura auttaa. Ihmisten ilmoilla on paljon helpompaa kohdata näitä paskoja. Tietää, että ne eivät voi aloittaa riehumista, kun on muita paikalla. Tunteet pysyvät kurissa julkisella paikalla. Samoin seura auttaa.

Yksin liikenteessä en useinkaan voi ajaa autolla, jos näen poliisin. Ajattelen aina, että pitäisi päästä näkyvälle paikalle, jos poliisi sattuu haluamaan minusta jotain.

 

[lol]

Pelosta vielä se, että pelko nousee pintaan uniformuista. Olen usein tekemisissä poliisien kanssa ns. normaalissa elämässä, eikä se aiheuta samalla tavalla ongelmia. Jotenkin sitä ajattelee, että se on poliisi, mutta siihen ei yhdisty samoin väkivalta.

 

[joanna]

ihanaa kun täälä on pari kohtalontoveria. ei siinä että pelossa on mitään kivaa,mutta etten oo ainoa.
oon kanssa aina pelänny kaikkee ja nyt on sellainen kausi etten uskalla nukkua. se on tosi ahdistavaa.
ajattelen liikaa enkä halua olla yksin kotona,enkä liikkua yksin pimeellä.
oon koittanu rukoilla etten pelkäis niin paljoa.
oon uskossa joten kummastelen miksi pelkään niin paljon.

 

[vieras]

Minä olen tehnyt kaikkeni, että en joutuisi kohtaamaan paskoja poliiseja. Valitettavasti suomessa saa pysäyttää autoilijan myös ilman syytä, joten eroon tästä saastasta ei pääse, vaikka miten yrittäisi.

Niinpä. Rehellinen kansalainen muuttuu heti rikolliseksi ja rahastusautomaatiksi kun istuu autoon.

 

[lol]

Niinpä. Rehellinen kansalainen muuttuu heti rikolliseksi ja rahastusautomaatiksi kun istuu autoon.

Ei minua se maksaminen haittaa. Poliisin väkivaltaisuus minua pelottaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voi oppia olemaan huomioimatta pelkoaan. Suurimmaksi osaksi.