Voiko pakkomielle ihmistä kohtaan mennä ohi? Kellään kokemusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minä vaan"

Vieras
Jos on pakkomielle monen vuoden takaista ihmistä kohtaan, meneekö se koskaan kokonaan ohi tai tuleeko joskus uusi kohde? Voiko tervehtyä niin, ettei enää tule uudet ihastukset samanlaisiksi pakkomielteiksi? Onko täällä joku, joka ei vuosiin olisi päässyt esim. exästään yli?
 
Mä en tiedä onko tää pakkomielle, mutta kerron kuitenkin.

Mä seurustelin 14-vuotiaana yhden pojan kanssa. Ensimmäinen suhde, ja eikä edes harrastettu seksiä. Pusuteltiin ja kuljettiin käsi kädessä. Sitten erottiin.

Jonkun ajan päästä seurustelin toisen pojan kanssa, mutta "petin" sitä tän ensimmäisen pojan kanssa. Ei siis vieläkään ollut seksiä kuitenkaan.

17-vuotiaana aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Häntäkin petin tämän ensimmäisen poikaystäväni kanssa, meidän salasuhde siis kesti monta vuotta. Joo tiedän, tuomitkaa vaan!!

Edelleen on tunteita tätä ensimmäistä poikaystävääni kohtaan, mutta häntä en ole nähnyt yli kahteen vuoteen, saati ollut missään tekemisissä. Hän kuitenkin tulee aina kuulumaan sydämeeni ja hän on sielunkumppanini, enkä koskaan lakkaa häntä rakastamasta. Rakkaus häneen on vaan erilaista kuin mieheeni, jota myös rakastan.
 
Minun siis vaikea päästä yli vaikka vuosia on kulunut jo 4. Edelleen ajattelen ihmistä lähestulkoon päivittäin, harvakseltaan saatan itkeäkin, joskus enemmän, joskus vähemmän.
 
Mulla meni 7 vuotta päästä exästäni yli ja rakastan häntä kyllä vieläkin. Olen vain hyväksynyt, että meidän suhde ei tule toimimaan.
Osaksi tähän varmaan vaikuttaa myös yhteinen lapsi ja se, että exä on vielä vähemmän päässyt minusta yli. Ei vain ole parisuhdekelpoinen, mutta joka kerta kun nähdään on tunnustelemassa rakkauttaan.
Enpä kyllä ole vielä löytänyt ketään kenen kanssa haluaisin olla vaikka on tuossa joitakin kyhäelmiä ollut, mutta ehkä joskus vielä :).
 
Helpottavaa kuulla, että ihmistä voi oppia rakastamaan vaikka päästäisi irti hänestä, eli jotenkin terveellä tavalla, ilman, että se vaikuttaa omaan elämään.
 
Minulla on yksi, jonka kanssa en edes pettänyt miestäni. Joka päivä silti ajattelen häntä ja mietin, että jos olisi tullut elämääni muutaman vuoden aikaisemmin. Vuosi sitten lopetin yhteydenpitämisen tähän henkilöön, koska totesin, että rikon itseni ja avioliittoni, jos en niin tee.
 

Uusimmat

Yhteistyössä