Voiko oppiminen olla kivaa?

[pedakoooki]

Pieni lapsi oppii leikkien ja oppiminen on kivaa. Pitääkö oppimisen koulussa sitten olla ikävää? Seurasin erästä keskustelua, jossa arvosteltiin sitä, että nykyaikana vaan halutaan päästä helpolla ja että ei koulunkäynnin pidäkään olla kivaa.

Ei tietenkään pelkkää laulua ja leikkia, mutta ihan periaatetasolla kysyn, onko oppimisen oltava aina ikävää? Eikö lapsen aito kiinnostus oppia uutta olisi mahdollista säilytttää myös kouluiässä? Eli voisiko koulunkäynti olla kivaa, mutta silti opittaisiin ne asiat mitä pitääkin?

 

[vieras]

Uskon, että oppiminen voi olla hauskaa ja helppoakin, kun saa hyödyntää enemmän omia tapoja oppia. Suomalainen koulusysteemi toimii niin, ettei luovaan oppimiseen ole mahdollisuutta. Se on ikävää. Uskoisin, että usein oppimisen ja motivaation siihen "tappaa" massan tapaan toimiminen. Ylipäätään koko arvosana-systeemi menee pahasti pieleen. Opiskellaan vain numeroja varten. Ei toimi ei. Oppiminen on innostavaa vain jos siihen saa itse vaikuttaa ja käyttää omaa luovuuttaan. Oppisivat lapset/nuoret samalla tuntemaan myös omia itsejään paremmin.

 

[Hp]

Oppiminen voi olla kivaa myös koulussa ja niin sen tulisikin olla. Olin itse tänään eskareiden kanssa tutustumassa kakkosluokan menoon ja siellä leikittiin eläinkauppaa ja samalla opeteltiin rahalaskuja. Ja varmaan oli mukavaa jokaisella. Opettajasta se on paljon kiinni onko oppiminen mukavaa koulussa vai ei.

 

[bb]

itse muistan koulusta että jos opettaja opetti muullakin tavalla kun pelkällä tylsällä ääneen lukemisella, oli oppinen hauskempaa ja oikeasti oppi. Jopa neki aineet mitkä oli tylsiä muuttui kivoiksi ja mielenkiintoisiksi aina opettajan mukaan, mitä hauskempi / mukavampi / omaperäisempi opettaja= kaikkia kiinnosti opiskelu

 

[suski]

Mun mielestä oppiminen on aina ollut kivaa . Paitsi silloin, kun "opitaan" tekemällä.