VOIKO OLLA ONNELLINEN, JOS NUORENA ALKANUT SUHDE KESTÄÄ LÄPI ELÄMÄN?

[Fizzie]

Siis vähän typerästi muotoiltu otsikko ja tiedän kyllä, että riippuu ihan ihmisestä.

Mutta pelkään hirveästi, että kadun myöhemmin elämässäni sitä, etten lopettanut nykyistä suhdettani nyt nuorena.

Nykyinen suhde ensimmäinen vakava suhteeni. Eihän tässä tiedä, kuinka käy esimerkiksi vuoden kuluttua, mutta voiko ihminen olla onnellinen, vaikkei ole montaa vakavaa suhdetta takana ja nuorena aloittanut sen ensimmäisen ja ainoan vakavan suhteensa?

Pelottaa ja mietityttää. Kaikki suhteessa hyvin, mies ihana ja kunnollinen, mutta pitäisikö sittenkin alkaa haalia enemmän kokemuksia jne... :/

 

[isoäiti mölykylästä]

tottakai voi olla onnellinen, eikä ne kokemukset kenestäkään onnellisempia tee, jos olet miehes kanssa onnellinen, niin miksi pitäis sit alkaa no no sanotaan että höpsimään

 

[Onnsku]

Mun mielestä ensimmäisessä suhteessa voi yhtä suurella todennäköisyydellä olla onnellinen loppuelämänsä kuin esim. viidennessä suhteessa.

Kokemukset ei muuta sitä tai niiden haaliminen. Joka tapauksessa suhde kuin suhde arkipäiväistyy.

Se kenen kanssa vanhana mummona kiikkustuolissa keinuttelee voi aivan hyvin olla se ensirakkaus. Se yksi ja ainoa oikea

 

[Fizzie]

tottakai voi olla onnellinen, eikä ne kokemukset kenestäkään onnellisempia tee, jos olet miehes kanssa onnellinen, niin miksi pitäis sit alkaa no no sanotaan että höpsimään

Niin, en tiedä. Mietin vain jälleen kerran näitä asioita, sillä en halua huomata kymmenen vuoden päästä olevani onneton siksi, etten "elänyt" nuorena niin kuin olisin ehkä halunnut. Tuntuu vain vaikealta irrottaa otettaan miehestä, joka on todella tärkeä ja rakas.

 

[Ellida]

Mun mielestä ensimmäisessä suhteessa voi yhtä suurella todennäköisyydellä olla onnellinen loppuelämänsä kuin esim. viidennessä suhteessa.

Kokemukset ei muuta sitä tai niiden haaliminen. Joka tapauksessa suhde kuin suhde arkipäiväistyy.

Se kenen kanssa vanhana mummona kiikkustuolissa keinuttelee voi aivan hyvin olla se ensirakkaus. Se yksi ja ainoa oikea

Hyvin sanottu, tätä mieltä minäkin oon.
:flower:

 

[Miss Piggy]

mä en ymmärtänyt tota, että miten sitä voi olla onnellisempi, jos on monta eroa takana? yleensähän niistä eroista tulee vaan paljon surua... :/

mun eka suhde, joka on aloitettu 16-vuotiaana on kestänyt kohta 9 vuotta, ja ihan onnellisia ollaan

 

[M]

Mikä on nuorena aloiteet suhde?? Jos 14-16 vuotiaana aloitettu niin se kai on nuorena aloitettu mun mielestä. Ite aloin seurusteleen nykyisen mieheni kans kun olin just täyttäny 19. Siitä on nyt 10 vuotta aikaa. En ollu kyllä mikään untuvikko miesasioissa kun tavattiin. Anyway, takana oli kuites pääasiassa aika huonoja tapauksia. Tai siis ei ainakaan petipuuhissa kukoistaneita vaikka muuten hyviä tyyppejä. Syyksi arvelen, ettei kyse heidän kohdallaan ollut rakkaudesta. En siis tarkoita ruotia heidän taitojaan. Mun vaan tarvii rakastaa jotta voin kokea seksuaalista mielihyvää oikein kunnolla. Oman miehen kanssa on aina suksi luistanu joka tasolla ja luistaa edelleen. Lapsia 2. En usko kokevani samaa minkä sattuu tyypin kanssa vaikka ihastuisinkin.

 

[paveliina]

Me ollaan mieheni kanssa seurusteltu 16-vuotiaista lähtien. Ei kyllä vieläkään olla kun 24-vuotiaita, mutta ainakaan mua ei ole hetkeäkään kaduttanut tää yhdessä olo. Häitä vietettiin viime kesänä ja tarkoitus olisi, että ne olisi molempien ainoat häät
Meillä on suvussa monia pareja, jotka olleet yhdessä ihan teinistä ja ovat edelleen eläkeiän häämöttäessä onnellisesti yhdessä :heart:

 

[tosikkovesikko]

Minä olen mieheni eka mies on jo 43v..
serkkuni on aviossa ekan poikaystävn kanssa 13v yhteieloa ja 2 lasta. onnellisia ollaan kaikki.

 

[Fizzie]

Monet hyvät ystäväni ovat eronneet ensimmäisistä vakavista, monivuotisista suhteistaan, liekö se aiheuttaa minullekin epävarmuutta...

 

[Fizzie]

Minä olen ollut 15-vuotias alkaessani seurustella nykyiseni kanssa, hän minua vuosia vanhempi. Eli miehellä kyllä kokemuksia takanaan sen verran, että voi "hyvillä mielin" sitoutua vaikka koko loppuelämäkseen. Mullakin kyllä kokemuksia, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Olen nyt 18-vuotias ja kyllä sinkkuelämä houkuttais, varsinkin kun olen nyt ihastunut tosissani toiseen mieheen :/

 

[M i l j a]

Voi ei Sehän riippuu ihan siitä, millasta elämää sää pidät normaalina. Jos se on sunmielestä normaalia, että on vähintään kymmenen petikaveria ja viis vakavaa suhdetta ja kaikki nuoruuden hulvattomat sumuiset jutut käyty läpi, ennenku voi rauhottua, ni eroa nyt ihmeessä ja lähe hakee kokemuksia :$

Munmielstä on normaalia ihastua ja rakastua nuorena yhteen ainoaan elämänsä rakkauteen, mennä nuorena naimisiin ja saada lapsia, elää onnellisena saman miehen kanssa elämänsä loppuun asti Tähän asti se on onnistunukki, huomisesta en voi tietää, mutta ei mun tartte tietääkkään.

 

[Kohtalotoverisi]

Monet hyvät ystäväni ovat eronneet ensimmäisistä vakavista, monivuotisista suhteistaan, liekö se aiheuttaa minullekin epävarmuutta...

Tämä on aivan totta. Tuntuu oudolta kun kaikki ympärillä eroaa ja menevät suhteesta toiseen, ja me ukon kanssa ollaan oltu yhdessä 'aina'. Tottakai tulee joskus mieleen, että voiko tää meidän liitto pysyä kasassa kun se ei muiltakaan tunnu onnistuvan. Ja miten ihmeessä se on pysynyt kasassa jo näin kauan. Mikä meissä siis on VIKANA? Niin, ja molemmat elellään ekaa vakavaa suhdetta. Eipä ole tarvinnut haikailla menneitä.

 

[Fizzie]

Monet hyvät ystäväni ovat eronneet ensimmäisistä vakavista, monivuotisista suhteistaan, liekö se aiheuttaa minullekin epävarmuutta...

Tämä on aivan totta. Tuntuu oudolta kun kaikki ympärillä eroaa ja menevät suhteesta toiseen, ja me ukon kanssa ollaan oltu yhdessä 'aina'. Tottakai tulee joskus mieleen, että voiko tää meidän liitto pysyä kasassa kun se ei muiltakaan tunnu onnistuvan. Ja miten ihmeessä se on pysynyt kasassa jo näin kauan. Mikä meissä siis on VIKANA? Niin, ja molemmat elellään ekaa vakavaa suhdetta. Eipä ole tarvinnut haikailla menneitä.

Lohduttavaa kuulla, että muillakin näin. Ja että olette kuitenkin myös onnellisia. =)

Niin ja minä en haikaile menneitä, vaan "tulevaa"...

 

[Täti-ihminen]

Minä olen ollut 15-vuotias alkaessani seurustella nykyiseni kanssa, hän minua vuosia vanhempi. Eli miehellä kyllä kokemuksia takanaan sen verran, että voi "hyvillä mielin" sitoutua vaikka koko loppuelämäkseen. Mullakin kyllä kokemuksia, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Olen nyt 18-vuotias ja kyllä sinkkuelämä houkuttais, varsinkin kun olen nyt ihastunut tosissani toiseen mieheen :/

Hups, oletkin vielä noin nuori. Eihän teillä ole yhteisiä vuosia takana kuin muutama... kyllä sinä nyt olet ottanut itsellesi aivan turhat huolet. Kasva aikuiseksi ensin ja tule sitten kyselemään uudestaan kun on niitä vuosia takana muutama kymmen.

 

[Keikas]

No, mun mielestä kuulostaa siltä, että tarvitset kokemuksia. Ja kun sulla ei kerran ole vielä lapsia, ota aikalisä suhteessasi ja kokeile sitä sinkkuelämää. Itse olen viettänyt monta vuotta sekä sinkkuna että seurustellen, kunnes tapasin mieheni 27-vuotiaana. Meillä molemmilla on sen verran takana, että ei kaihota enää minnekään, nyt yhdessä jo 10 vuotta ja kaksi lasta.

Mun mielestä nuorena pitää seikkailla, edes hetken. Toisaalta olen sitä mieltä, että tein itse lapset liian vanhana (ristiriitainen? Minäkö?), mutta sullahan nyt olis mahdollisuus seikkailla vaikka viisi vuotta, ja sittenkin olisit nuori äiti!

 

[Fizzie]

Minä olen ollut 15-vuotias alkaessani seurustella nykyiseni kanssa, hän minua vuosia vanhempi. Eli miehellä kyllä kokemuksia takanaan sen verran, että voi "hyvillä mielin" sitoutua vaikka koko loppuelämäkseen. Mullakin kyllä kokemuksia, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Olen nyt 18-vuotias ja kyllä sinkkuelämä houkuttais, varsinkin kun olen nyt ihastunut tosissani toiseen mieheen :/

Hups, oletkin vielä noin nuori. Eihän teillä ole yhteisiä vuosia takana kuin muutama... kyllä sinä nyt olet ottanut itsellesi aivan turhat huolet. Kasva aikuiseksi ensin ja tule sitten kyselemään uudestaan kun on niitä vuosia takana muutama kymmen.

En pitäisi huoliani ainakaan turhina...

 

[Lentokala]

Mä en nyt oikein ymmärtänyt :ashamed: Eihän mitään voi tietää etukäteen...
Itse olin 20v kun tapasin ihanan poikaystävän, olimme yhdessä 7vuotta ja olin suurimman osan ajasta ihan onnellinen. Lapsia meillä ei ollut.
Kuitenkin erosimme ja vietin muutaman vauhdikkaan sinkkuvuoden.
Sitten tapasin 29v Elämäni miehen ja nyt meillä on erittäin onnellinen perhe, kaksi ihanaa pientä poikaakin :heart:

Älä murehdi siis etukäteen, elä hetkessä ja tee niinkuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu

 

[Tiiteni]

Minä olen mieheni eka mies on jo 43v..
serkkuni on aviossa ekan poikaystävn kanssa 13v yhteieloa ja 2 lasta. onnellisia ollaan kaikki.

"mieheni eka mies" mielenkiintoista...

 

[d u m b o]

Nyt yli 30v valitsisin miehen eriperustein kuin silloin 19v, mutta en tiedä olisinko yhtään onnellisempi tai onnettomampi, vaikka miehen valinnan olisin jättänyt myöhemmälle iälle. Turhaa sitä etukäteen murehtii.

 

[d u m b o]

Minä olen ollut 15-vuotias alkaessani seurustella nykyiseni kanssa, hän minua vuosia vanhempi. Eli miehellä kyllä kokemuksia takanaan sen verran, että voi "hyvillä mielin" sitoutua vaikka koko loppuelämäkseen. Mullakin kyllä kokemuksia, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Olen nyt 18-vuotias ja kyllä sinkkuelämä houkuttais, varsinkin kun olen nyt ihastunut tosissani toiseen mieheen :/

Jos miehesi olisi järkevä, antaisi sulle aikalisän ja voisitte treffailla muita, jos sen jälkeen vedätte toisianne puoleenne, ei mitään jää hampaankoloon.

Mun isä ja äiti on alkaneet myös seurustelemaan 15 vuotiaina. Heillä oli kuitenkin seurustelussa tauko juur sun ikäisenä. Aika pian kuitenkin jatkoivat taas yhteiseloa.

 

[vieras]

No minä olin 14v kun rupesin seurustelemaan ja nyt ollaan yhdessä oltu jo 10 vuotta ja lapsia on nyt kaksi ja kolmas tuloillaan ja en kadu hetkeäkään vaikka olen tämän yhden kanssa ollut. Hyvin onnellisia edelleen ollaan.