voiko mies olla tytölle hyvä huoltaja ja kasvattaja yksin ja korvata äidin täysin?

[jaanaleena]

olemme naimisissa ja meillä on 4-vuotias tyttö. olen ollut kotona tytön syntymästä lähtien. miehen poissaolo sai minut ajautumaan harhateille ja nyt minulla on uusi miesystävä. rakastan puolisoani mutta uusi mies on elämäni keskipiste. erota emme aio. mieheni haluaisi minun olevan äiti lapsellemme mutta minä kaipaan vaihtelua. olemme päättäneet, että mies hoitaa tytön yksin ja minä ja rakastajani lähdemme lomalle, koska olen kipeästi sen tarpeessa. miten asian selittäisi tytölle, joka on herkkä?

 

[MarieHos]

Toivottavasti tämä olis provo.

Jos ajattelet oikeasti noin, että et jaksa olla äiti tytöllesi, niin parempi se lapselle on, että painutkin sen rakastajasi kanssa jonnekkin mahdollisimman kauas.

Kukaan ei korvaa äitiä tai isää lapselle.

 

["tii-"]

Kyllä mies voi olla tytölle hyvä huoltaja ja kasvattaja yksin. Ei ehkä korvaa täysin äitiä, mutta ilman äitiäkin voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi naiseksi.

Sano vaikka että lähdet työmatkalle. Älä sekoita noin pientä älyttömään suhdesoppaanne.

 

[jaanaleena]

[QUOTE="tii-";24986105]Kyllä mies voi olla tytölle hyvä huoltaja ja kasvattaja yksin. Ei ehkä korvaa täysin äitiä, mutta ilman äitiäkin voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi naiseksi.

Sano vaikka että lähdet työmatkalle. Älä sekoita noin pientä älyttömään suhdesoppaanne.[/QUOTE]

mieheni epäilee minun olevan masentunut. rakastan perhettäni, mutta tarvitsen nyt pidemmän irtioton arjesta. tyttäreni tietää vain, että uusi mies on äidin ystävä. en sotke tytärtäni suhteeseeni. ajattelin olevani tytön ja mieheni elämästä poissa muutaman kuukauden-puoli vuotta mutta en katoa heidän elämästään lopullisesti.

 

["Vieras"]

Tottakai mies on täysi kasvattaja. Teidän tapauksessa kuitenkin koska olet ollut alusta asti mukana lapsen elämässä, lapsi varmaan kokee itsensä hylätyksi kun lähdet.

 

[Maanantaikappale]

ajattelin olevani tytön ja mieheni elämästä poissa muutaman kuukauden-puoli vuotta mutta en katoa heidän elämästään lopullisesti.

Toivottavasti teet tyttärellesi selväksi sen, että hänellä ei ole mitään tekemistä/syytä "katoamiseesi". Toivottavasti et myöskään kuvittele, että voit muina miehinä palata takaisin miehesi ja tyttäresi elämään sitten kun sinusta siltä tuntuu.

Oma äitini teki katoamistempun ollessani pieni ja palasi luokseni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Selitys oli: "ymmärrät varmaan, että joskus vaan tarvitsee omaa aikaa". No en ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, että millainen äiti pystyy hylkäämään lapsensa lähtiessään rakastajansa kanssa vähän lemmenlomalle. Itse olisin toivonut, että äitini olisi jäänytkin sinne mihin lähti.

Isäni kanssa pärjäsimme kyllä loistavasti kahdestaan. Toivoisin sinun nyt miettivän, että miltä lapsestasi mahtaa tuntua, jos hänet nyt hylkäät, vaikkakin vain lyhyeksi ajaksi?

 

["mielipide"]

Ei isä voi korvata äitiä, oli tyttö tai poika.

 

[Keijupölly]

Ei kukaan korvaa äitiä. Mutta tässä tapauksessa mies täyttää äidin paikan paremmin.

 

[Keijupölly]

Ja erotkaa vaan. Olet miehellesi oikein todella inhottava. Luuletko että voit vaan häipyä jonkun äijän kanssa ja sitten palata takaisin?

 

["totuuden torvi"]

Äiti ei ole sen korvaamattomampi,kuin isäkään.Synnyttäminen ei tee kenestäkään jumalolentoa,sitä parempaa vanhempaa,jota ei voisi korvata.

 

[Rigel]

mieheni epäilee minun olevan masentunut. rakastan perhettäni, mutta tarvitsen nyt pidemmän irtioton arjesta. tyttäreni tietää vain, että uusi mies on äidin ystävä. en sotke tytärtäni suhteeseeni. ajattelin olevani tytön ja mieheni elämästä poissa muutaman kuukauden-puoli vuotta mutta en katoa heidän elämästään lopullisesti.

Miehesi mieli voi muuttua sillä aikaa kun olet poissa. Ehkä avaimesi ei enää sovi kotioven lukkoon, kun sinusta taas tuntuu hyvältä palata...

 

["kimi"]

Mikään ei ole täydellistä. Kumpi tahansa sukupuoli pystyy aivan hyvin kasvattamaan lapsen.

 

["mamma"]

Äitiä ei voi korvata mikää eikä kukaan. Yhden vanhemman perheitä on paljon ja tasapainoisia lapsia sielläkin kasvaa.
En ymmärrä miten olit ajatellut oikein toimia. Vaan et: ei enää huvita, lähden toyboy:n kanssa hurvittelemaan ja palaan kun jaksan, -ko? Ihanko tosissas ajattelit että se toimii? Jos todella rakastat miestäsi niin jäät hänen luokseen, jos et jaksa perhe-elämää niin luovut huoltajuudesta ja avioliitosta. Ihan yksinkertaista. Ei se sun mies sua kauaa katsele jos välillä teet häviämistemppuja kun ei enää huvita.
Ihme hörhöjä täällä viestittelee... menää hoitoon!

 

["mamma"]

Äitiä ei voi korvata mikää eikä kukaan. Yhden vanhemman perheitä on paljon ja tasapainoisia lapsia sielläkin kasvaa.
En ymmärrä miten olit ajatellut oikein toimia. Vaan et: ei enää huvita, lähden toyboy:n kanssa hurvittelemaan ja palaan kun jaksan, -ko? Ihanko tosissas ajattelit että se toimii? Jos todella rakastat miestäsi niin jäät hänen luokseen, jos et jaksa perhe-elämää niin luovut huoltajuudesta ja avioliitosta. Ihan yksinkertaista. Ei se sun mies sua kauaa katsele jos välillä teet häviämistemppuja kun ei enää huvita.
Ihme hörhöjä täällä viestittelee... menkää hoitoon!

 

["mamma"]

oho tuli viesti x2 !?

 

["hui"]

Mistä hemmetistä tuo tulee että äitiä ei voi korvata mikään? Mun mielestä molemmat vanhemmat on tasan yhtä tärkeitä - joidenkin naisten heikko itsetunto vaan tarttee pönkänseen sen että on jollekin korvaamaton, yksin ja ainoana.

 

["mamma"]

[QUOTE="hui";24986587]Mistä hemmetistä tuo tulee että äitiä ei voi korvata mikään? Mun mielestä molemmat vanhemmat on tasan yhtä tärkeitä - joidenkin naisten heikko itsetunto vaan tarttee pönkänseen sen että on jollekin korvaamaton, yksin ja ainoana.[/QUOTE]

Jaa, mä puhun pöydästä ja sä vissiin pöydän jalsta.
Ei läheistä voi korvata toinen ihminen, ei edes isä äitiä. Jos minulta kuolee läheinen, esim. lapsi niin mikään ei voi korvata sitä, ei edes toinen lapsi. Sillä tavalla me ihmiset ollaan korvaamattomia, yksilöitä kun kaikki ollaan. Sitä että joku toinen kuin äiti voi kasvattaa lapsen, en ole kiistänyt.

 

["minä"]

Ap - sä et rakasta perhettäsi. Et todellakaan- vaan sä olet riippuvaine nykyisestä elämäntilanteesta etkä osaa päästää irti. Aikuinen ihminen joutuu joskus tekemään ratkaisuja jotka katkaisee sillan menneeseen.

Et sä voi kokoelämää roikottaa ihmisiä mukanasi kun et tiedä mistä haluat luopua. Tee päätös nyt, se on ainoa rakastava ele mitä voit tehdä perheellesi. Voi olla että syöksyt suohon tai sitten pääset paratiisiin - aikuinen ihminen kantaa vastuun teoistaan eikä jossittele.

 

["hui"]

[QUOTE="mamma";24986645]Jaa, mä puhun pöydästä ja sä vissiin pöydän jalsta.
Ei läheistä voi korvata toinen ihminen, ei edes isä äitiä. Jos minulta kuolee läheinen, esim. lapsi niin mikään ei voi korvata sitä, ei edes toinen lapsi. Sillä tavalla me ihmiset ollaan korvaamattomia, yksilöitä kun kaikki ollaan. Sitä että joku toinen kuin äiti voi kasvattaa lapsen, en ole kiistänyt.[/QUOTE]

Voi olla että puhun tosiaan pöydän jalasta - mutta jotenkin aika moni täälläkin heittää että isä ei voi lastaan kasvattaa. Miksi ei voi? Siinä missä äiti? Kyllähän moni isä pistetään sivuun ja häviää lapsen elämästä mutta kukaan ei kyseenalaista äidin "yksinvanhemmuutta". Mutta auta armias jos äiti häviää lapsen elämästä - se onkin suuren suuri juttu ja miesten kykyä kasvattaa lapsi yksin epäillään.

Yhtäkaikki, totta, menetät sitten isän tai äidin, yhtäsuuri juttu se lapselle on.

Mutta väitätkö vastaan että sellaisia äitejä ei ole jotka pitää itseään ainoana kelvollisena kasvattajana? Heitä on ja liikaa.

 

[Keijupölly]

[QUOTE="hui";24986587]Mistä hemmetistä tuo tulee että äitiä ei voi korvata mikään? Mun mielestä molemmat vanhemmat on tasan yhtä tärkeitä - joidenkin naisten heikko itsetunto vaan tarttee pönkänseen sen että on jollekin korvaamaton, yksin ja ainoana.[/QUOTE]

Voiko sinun mielestä isän korvata sitten? minun mielestäni ei voi. ei kukaan voi koskaan korvata toista ihmistä.

 

[jaanaleena]

[QUOTE="mamma";24986551]Äitiä ei voi korvata mikää eikä kukaan. Yhden vanhemman perheitä on paljon ja tasapainoisia lapsia sielläkin kasvaa.
En ymmärrä miten olit ajatellut oikein toimia. Vaan et: ei enää huvita, lähden toyboy:n kanssa hurvittelemaan ja palaan kun jaksan, -ko? Ihanko tosissas ajattelit että se toimii? Jos todella rakastat miestäsi niin jäät hänen luokseen, jos et jaksa perhe-elämää niin luovut huoltajuudesta ja avioliitosta. Ihan yksinkertaista. Ei se sun mies sua kauaa katsele jos välillä teet häviämistemppuja kun ei enää huvita.
Ihme hörhöjä täällä viestittelee... menkää hoitoon![/QUOTE]

on mieheni surullinen, kun petän häntä. kyllä minä häntä ajattelenkin, mutta...tilanne on niin vaikea. mieheni on ehdottanut terapiaa minulle masennukseen ja ehdotti myös, että voi ruveta tukihenkilöksi jos en jaksa.
olen vain niin väsynyt koko ajan ja kaikki asiat pyörii mielessä. meille tuli keskenmeno kun odotin toista lasta mieheni kanssa ja se suisti kaiken raiteiltaan ja yksinäisenä tuntui niin pahalta.

 

["ttt"]

[QUOTE="hui";24986587]Mistä hemmetistä tuo tulee että äitiä ei voi korvata mikään? Mun mielestä molemmat vanhemmat on tasan yhtä tärkeitä - joidenkin naisten heikko itsetunto vaan tarttee pönkänseen sen että on jollekin korvaamaton, yksin ja ainoana.[/QUOTE]

Tällä palstalla majailee joku täysin käsittämätön mamma-rotu, johon ei onneksi oikeassa elämässä tai missään muualla onneksi törmää. Tällä palstalla monen naisen mielestä äiti on ainoa oikea, mahdollinen hoitaja lapselle, isä toimii vain auttajana ja statistina siinä äidin ja lapsen symbioosissa. Näin siis ainakin lapsen ensimmäiset vuodet. Sitten kun lapsi on vanhempi, voi näiden mammojen mielestä isäkin täysivaltaisesti osallistua lapsen kasvatukseen.


... oikeastihan nämä mammat vain pyrkivät juurikin pönkittämään itsetuntoaan, sekä selittämään niin itselleen kuin toisille sitä, että heillä on oikeus maata kotona vaikka kymmenen vuotta "lapsia hoitamassa", kun mies raataa sillä välin niska limassa töissä.

 

["jep"]

Yks puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Toki isä voi toimia ainoana huoltajana lapselle, ei kai siinä mitään. Äiti ajaa ohitse lähinnä täysimetysaikana, mutta jos vaikkapa äiti sairastuisi tai kuolisi, eiköhän isä vauvankin kanssa pärjäisi, ja olisi tälle se ykköskiintymyskohde.

Mutta. Tässä aloittaja kertoo olleensa kotona tytön syntymästä lähtien, ja että isä on ollut ainakin jossain vaiheessa paljon poissa. Jos ja ilmeisesti kun isä on vastuuntuntoinen, ja kykenevä ja halukas järjestämään elämänsä niin, että voi tytöstä yksin huolehtia, sen puolesta tytär ja isä varmasti pärjäävät. MUTTA kun äiti on ollut ainakin ajankäytöllisesti se ykkösvanhempi, on suurta itsensä vedättämistä kuvitella, ettei hänen yht'äkkinen katoamisensa jättäisi jälkiään lapseen, vaikka isä onkin paikalla. Samalla tavalla isän häippäseminen sattuisi, ja sitä enemmän, mikäli isä esim. olisi ollut koti-isänä ja lapselle läheisin monen vuoden ajan.

 

["Mie"]

Minun äitini teki minulle ja isälleni juuri noin kun olin pieni. Asuin isäni kanssa kunnes tulin täysi-ikäiseksi. Äidilleni en ole koskaan antanut anteeksi ja voin suoraan sanoa että rakastan enemmän isääni kuin äitiä.