Voiko mielestänne 26v päättää että lapsiluku on täynnä?

Sanotaanko, että tällä hetkellä nää on nyt tässä. Mies on tosin sitä mieltä, ettei yhtään enää, ikinä ja itekkin oon sitä mieltä, että nyt pitäis tehdä jotain muuta..
Ikää meillä kummallakin se 26v.

 

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

Joo ja mulla on ystävä, jolle tehtiin kolmekymppisenä munatorvien poikkasu ja se on todella tyytyväinen ratkasuunsa. Jotkut vaan osaa harkita huolella ennen päätöksiään.

Tolla sun asenteella ois varmaan helvetillistä tehdä yhtään mitään päätöksiä, kun elää sellasella "mut entäs jos mun mieli muuttuu" -asenteella. Kyllähän mä osasin naimisiin mennessäni päättää kenet otan sulhaseksi, oisko sillonkin pitäny miettiä että "ei ny hei mennä naimisiin, vaikka nyt oon varma niin voi olla että muutan sit mieleni, kerrankin kuulin yhestä joka muutti."

Ehkä se sun kaveris sitten adoptio, jos haluaa lisää lapsia.

 

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

Ei naiselle tehdä kohdunpoistoa pelkästään siitä syystä ettei halua lapsia. Silloin klipsataan munatorvet. Joko tarinasi on pelkkää legendaa pointtisi vahvistamiseksi tai sitten tällä kaverilla oli joku gynekologinen syy jonka vuoksi kohtu poistettiin.

 

Minä olen 30v ja kolmen alle kouluikäisen äiti enkä voi sanoa, että lapset on tässä. Miehen mielestä on, mutta mihinkään sterilisiaatioon en lähtisi. En voi yhtään tietää miten elämä kuljettaa. Mistä kukaan tietää, että jos vaikka olen jonkun toisen miehen kanssa naimisissa viiden vuoden päästä ja hän haluaa kanssni lapsia ja minä myös yhteisiä. En mistään. Toki en ole nyt eroamassa miehestäni ja meillä menee hyvin, mutta kun koskaan vaan ei voi tietää.

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

 

Kyllä, ehdottomasti.

Mä olen 26v ja kolmas tulossa. Tämä kolmas on 99,9% todennäköisyydellä viimeinen lapsemme. Tuon 0,01% jätän siitä syystä että jos vahinko käy niin sitten meille tulee vielä yksi, mutta toivottavasti ei käy.

En jaksa enää yhtäkään raskautta, ovat mulle sekä fyysisesti, että sitä kautta henkisesti aivan liikaa.

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

Minun pointtini asiaan olikin se, että ehkä kaikki nuo 22-26v asian "päättäneet" eivät hoksaa ajatella vielä sitä miten elämä kuljetta. He ehkä tietävät asian tällä hetkellä, tässä nykyisessä suhteessaan. Osaavatko he ajatella, että heidän miehensä saattaa yhtäkkiä menehtyä, ero saattaa tulla vaikke nyt siltä näytäkään jne jne. Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi tietää miten. 23 vuotiaana kolmen lapsen äitinä olet nyt ehkä päättänyt sen, mutta entä 35 vuotiaana uusissa naimisissa leski-ihmisenä?

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

Minun pointtini asiaan olikin se, että ehkä kaikki nuo 22-26v asian "päättäneet" eivät hoksaa ajatella vielä sitä miten elämä kuljetta. He ehkä tietävät asian tällä hetkellä, tässä nykyisessä suhteessaan. Osaavatko he ajatella, että heidän miehensä saattaa yhtäkkiä menehtyä, ero saattaa tulla vaikke nyt siltä näytäkään jne jne. Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi tietää miten. 23 vuotiaana kolmen lapsen äitinä olet nyt ehkä päättänyt sen, mutta entä 35 vuotiaana uusissa naimisissa leski-ihmisenä?

Vaikka ero tulisi huomenna niin tiedän etten halua enempää lapsia. Ei jokaisen kumppanin kanssa ole pakko lisääntyä ja jos tapaan elämäni miehen joka haluaa biologisia lapsia, hän ei ole elämäni mies.

Olen ääreist itsekäs ja haluan elää itselleni ehkä keskivertoa enemmän eli kyllä nämä pikkulapsivuodet ovat sitten tässä, kun kolmonen on niiden ohi joskus aikoinaan kasvanut. Haluan taas harrastaa vapaammin ja kehittää itseäni mielenkiinnon kohteissa jotka ovat minun ja jossa olen ihminen ja nainen, en äiti.

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

Minun pointtini asiaan olikin se, että ehkä kaikki nuo 22-26v asian "päättäneet" eivät hoksaa ajatella vielä sitä miten elämä kuljetta. He ehkä tietävät asian tällä hetkellä, tässä nykyisessä suhteessaan. Osaavatko he ajatella, että heidän miehensä saattaa yhtäkkiä menehtyä, ero saattaa tulla vaikke nyt siltä näytäkään jne jne. Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi tietää miten. 23 vuotiaana kolmen lapsen äitinä olet nyt ehkä päättänyt sen, mutta entä 35 vuotiaana uusissa naimisissa leski-ihmisenä?

Ai muutit mielipidettäsi? Nyt sanot ettei ehkä kaikki. Sä kyllä väitit tossa aiemmin, ettei kukaan voi. Se kävi selkeesti ilmi niistä jutuista sille yhdelle harmaalle, jolle vaan vänkäsit ja vänkäsit.

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

Minun pointtini asiaan olikin se, että ehkä kaikki nuo 22-26v asian "päättäneet" eivät hoksaa ajatella vielä sitä miten elämä kuljetta. He ehkä tietävät asian tällä hetkellä, tässä nykyisessä suhteessaan. Osaavatko he ajatella, että heidän miehensä saattaa yhtäkkiä menehtyä, ero saattaa tulla vaikke nyt siltä näytäkään jne jne. Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi tietää miten. 23 vuotiaana kolmen lapsen äitinä olet nyt ehkä päättänyt sen, mutta entä 35 vuotiaana uusissa naimisissa leski-ihmisenä?

Ai muutit mielipidettäsi? Nyt sanot ettei ehkä kaikki. Sä kyllä väitit tossa aiemmin, ettei kukaan voi. Se kävi selkeesti ilmi niistä jutuista sille yhdelle harmaalle, jolle vaan vänkäsit ja vänkäsit.

Minä olen tehnyt tänne tasan yhden avauksen aiemmin ja se alkaa lauseella: Minä olen 30v ja kolmen alle kouluikäisen äiti enkä voi sanoa, että lapset on tässä.

Ja jos osaat lukea niin minä kirjoitan, että ehkä nuo kaikki eivät osaa ajatella tuota mainitsemaani pointtia. En puhu siinä muista syistä. Olen ylipäätään sitä mieltä, että minusta 23v ei todellakaan voi tietää mitä hän ajattelee 35 vuotiaana. Mutta vängännyt en asiasta ole, koska ehdin vasta kertoa oman mielipiteeni tuossa muutama kohta ylenpänä.

 

Tottakai voi. Mutta sehän nyt sitten on eri asia muuttuuko mieli kun ikää tulee lisää.

 

Varmaan jotkut voivat tehdä sen päätöksen 26 vuotiaana, se riippuu niin siitä elämän tilanteesta.

Itse olen 25v, yksi lapsi ja toivon että toisen lapsen parin vuoden kuluttua, eli itse en voisi päättää 26v että lapsiluku on täynnä
Mutta jos tässä olisi jo vaikka 4 lasta niin kyllä se lapsiluku sitten olisi jo täynnä.

 

Minusta voi päättää. Mutta nuorella on aina se mahdollisuus että mieli muuttuu. Itsestänikään en ole 100% varma vaikka ikää yli 30v.

 

Minä olen tehnyt tänne tasan yhden avauksen aiemmin ja se alkaa lauseella: Minä olen 30v ja kolmen alle kouluikäisen äiti enkä voi sanoa, että lapset on tässä.

Ja jos osaat lukea niin minä kirjoitan, että ehkä nuo kaikki eivät osaa ajatella tuota mainitsemaani pointtia. En puhu siinä muista syistä. Olen ylipäätään sitä mieltä, että minusta 23v ei todellakaan voi tietää mitä hän ajattelee 35 vuotiaana. Mutta vängännyt en asiasta ole, koska ehdin vasta kertoa oman mielipiteeni tuossa muutama kohta ylenpänä.

Sori, sekotin sut tuohon tän ketjun aiempaan samalla vieras-nikillä kirjoittavaan, joka vänkäs tolle höh-nikille. :ashamed:

 

Ei voi!!
Itsekin jo 32v ja neljäs tulossa, oli suunnitelmissa että laitatan putket tukkoon synnytyksen jälkeen samalla sairaalareissulla, mutta en teekään sitä. Ihan siksi, kun on niin lopullinen päätös. Vaikkei lisää lapsia tahtois juuri nyt, ei se tarkoita sitä ettei tahtoisi myöhemmin. Onneksi mieli voi ja saa muuttua aina.

 

Kyllä voi!!!!!!

Itsekkin tota ikäluokkaa, kaksi lasta oli ennestään eikä lisää haluttu enää. Sterilisaatiota ei annettu,vaika 2 lasta, yksi km.

Ehkäisynä käytettiin säännöllisesti yasmin ehkäisypillereitä...nyt sitten kolmaslapsi tulossa..vaikeudet tän raskauden kanssa alkoivat päivänä 1 ja eiku jatkuu.

Pahaltahan se sanoa tuntuu mutta oltas tyydytty noihin kahteen terveeseen lapseen mielihyvin. :'(

 

Eihän tuo asia iästä ole kiinni, vaan enemmän elämäntilanteesta ja siitä sen hetkisestä lapsiluvusta. Minulla on kaksi lasta, heillä eri isät ja olen yh - käytännön asiat ovat oikein kivasti mallillaan näin enkä todellakaan koe mitään tarvetta, että minun tarvitsisi enää missään kohtaa jatkaa lisääntymistä vain siksi, kun on hedelmällistä ikää jäljellä. Eli jos tapaisin vaikka 35-vuotiaana miehen ja menisin naimisiin, en todellakaan kelaisi aikaa taaksepäin ja alkaisi vauvarumbaan etenkään siinä iässä! Vaan keskittyisin uran luomiseen rauhassa ja nauttisin isoista lapsista.

Never say never...

 

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

Ei naiselle tehdä kohdunpoistoa pelkästään siitä syystä ettei halua lapsia. Silloin klipsataan munatorvet. Joko tarinasi on pelkkää legendaa pointtisi vahvistamiseksi tai sitten tällä kaverilla oli joku gynekologinen syy jonka vuoksi kohtu poistettiin.

Kyseessä oli vaikean endometrioosin hoito. Mutta hoitomuodon valintaan vaikutti se, ettei lisää lapsia enää haluttu.

Tarkoitin sillä mitä kirjoitin, että vaikka suurin niistä, jotka 26-vuotiaana päättävät, että eivät enää halua lapsia, olisivatkin oikeassa, on paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka mieltään muuttavat. Joten tottakai voi päättää, mutta osa muuttaa myöhemmin mielensä. Omassa tuttavapiirissäni aika suuri osa on kuitenkin halunnut sen iltatähden.

 

Teille jotka 26v. sanotte, että ei enää ikinä lapsia, ja väitätte että mielenne ei missään tapauksessa voi muuttua, niin itse sanoin, tuossa iässä, että minä en ikinä tee lapsia ja nyt tuossa jaloissa pyörii tuo 1v., että niin se mieli voi muuttua.
On tietysti niitä jotka eivät tee enempää niitä lapsia ja joiden mieli ei muutu, mutta kukaan ei voi sitä tietää ennen kuin on 50v ja voi todella sanoa, että enempää ei niitä lapsia tullut.
Itse olen nuorena sanonut hyvinkin monesta asiasta en ikinä ja kaikki ne on päätökset on kumoutuneet, joten tiedän ettei koskaan voi sanoa ei ikinä.

 

Teille jotka 26v. sanotte, että ei enää ikinä lapsia, ja väitätte että mielenne ei missään tapauksessa voi muuttua, niin itse sanoin, tuossa iässä, että minä en ikinä tee lapsia ja nyt tuossa jaloissa pyörii tuo 1v., että niin se mieli voi muuttua.
On tietysti niitä jotka eivät tee enempää niitä lapsia ja joiden mieli ei muutu, mutta kukaan ei voi sitä tietää ennen kuin on 50v ja voi todella sanoa, että enempää ei niitä lapsia tullut.
Itse olen nuorena sanonut hyvinkin monesta asiasta en ikinä ja kaikki ne on päätökset on kumoutuneet, joten tiedän ettei koskaan voi sanoa ei ikinä.

Mun mielestä on kyllä jokseenkin eri asia sanoa ettei tee yhtään, kuin että ei tee vaikka sitä neljättä.

 

Mun mielestä on tosi typerää ruveta väittämään jollekin, ettei se voi tietää, haluaako enää lapsia. Toiset tietää toiset ei.

Minun pointtini asiaan olikin se, että ehkä kaikki nuo 22-26v asian "päättäneet" eivät hoksaa ajatella vielä sitä miten elämä kuljetta. He ehkä tietävät asian tällä hetkellä, tässä nykyisessä suhteessaan. Osaavatko he ajatella, että heidän miehensä saattaa yhtäkkiä menehtyä, ero saattaa tulla vaikke nyt siltä näytäkään jne jne. Elämä kuljettaa ja kukaan ei voi tietää miten. 23 vuotiaana kolmen lapsen äitinä olet nyt ehkä päättänyt sen, mutta entä 35 vuotiaana uusissa naimisissa leski-ihmisenä?

En ymmärrä miksi mun miehen kuolema/ero ois syy tehdä lisää lapsia. Kyllä, saattaisin löytää uuden suhteen mutta en silti halua enempää lapsia.

35-vuotiaana uusissa naimisissa olevana leski-ihmisenä mulla on edelleen nykyiset lapseni. (toivottavasti). En ymmärrä miksi jokaiseen uuteen parisuhteeseen pitäisi ehdoin tahdoin poksautella vauvoja. Jos nykyiset lapseni riittävät minulle, niin miksi eivät riittäisi jos mies vaihtuu?

 

Teille jotka 26v. sanotte, että ei enää ikinä lapsia, ja väitätte että mielenne ei missään tapauksessa voi muuttua, niin itse sanoin, tuossa iässä, että minä en ikinä tee lapsia ja nyt tuossa jaloissa pyörii tuo 1v., että niin se mieli voi muuttua.
On tietysti niitä jotka eivät tee enempää niitä lapsia ja joiden mieli ei muutu, mutta kukaan ei voi sitä tietää ennen kuin on 50v ja voi todella sanoa, että enempää ei niitä lapsia tullut.
Itse olen nuorena sanonut hyvinkin monesta asiasta en ikinä ja kaikki ne on päätökset on kumoutuneet, joten tiedän ettei koskaan voi sanoa ei ikinä.

Kyllä se vaan niin on, että toiset ihmiset tuntevat itsensä paremmin kuin toiset. Joillakin on elämälleen muitakin suunnitelmia, kuin se lisääntyminen säännöllisin väliajoin.

 

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

Ei naiselle tehdä kohdunpoistoa pelkästään siitä syystä ettei halua lapsia. Silloin klipsataan munatorvet. Joko tarinasi on pelkkää legendaa pointtisi vahvistamiseksi tai sitten tällä kaverilla oli joku gynekologinen syy jonka vuoksi kohtu poistettiin.

Kyseessä oli vaikean endometrioosin hoito. Mutta hoitomuodon valintaan vaikutti se, ettei lisää lapsia enää haluttu.

No onneksi hän ei sitten joutunut kärsimään tuosta vaikeasta endometrioosistaan tuon kauemmin! Jos sitä ei olisi kohdun poistolla hoidettu, endopesäkkeiden kanssa ei ole kyllä niin sanottua että olisi saanut lapsia ilman kohdunpoistoakaan, jos kohtu poistettiin yli kolmikymppisenä ja joskus myöhemmin heräsi vauvakuumeeseen.

 

Kyseessä oli vaikean endometrioosin hoito. Mutta hoitomuodon valintaan vaikutti se, ettei lisää lapsia enää haluttu.

Onpa hyvä että hän voi edelleen halutessaan adoptoida, jos lapsia halua. Tuon vaikean endometrioosin vuoksi lapsen saaminen myöhemmällä iällä olisi saattanut muutenkin olla mahdotonta.

 

Teille jotka 26v. sanotte, että ei enää ikinä lapsia, ja väitätte että mielenne ei missään tapauksessa voi muuttua, niin itse sanoin, tuossa iässä, että minä en ikinä tee lapsia ja nyt tuossa jaloissa pyörii tuo 1v., että niin se mieli voi muuttua.
On tietysti niitä jotka eivät tee enempää niitä lapsia ja joiden mieli ei muutu, mutta kukaan ei voi sitä tietää ennen kuin on 50v ja voi todella sanoa, että enempää ei niitä lapsia tullut.
Itse olen nuorena sanonut hyvinkin monesta asiasta en ikinä ja kaikki ne on päätökset on kumoutuneet, joten tiedän ettei koskaan voi sanoa ei ikinä.

Kyllä se vaan niin on, että toiset ihmiset tuntevat itsensä paremmin kuin toiset. Joillakin on elämälleen muitakin suunnitelmia, kuin se lisääntyminen säännöllisin väliajoin.

Mä kyllä väitän, että kukaan ei pysty tuntemaan itseään niin hyvin, että tietäisi missä ja mitä tekee 10 vuoden päästä, mutta en mä sitä tarkoita että kaikilla ne mielipiteet muuttuu, toisilla muuttuu ja toisilla ei.