Voiko mielestänne 26v päättää että lapsiluku on täynnä?

juu, tietysti voi

 

26v, neljäs lapsi tulossa ja sitten on kyllä lapsiluku täynnä. harmi että sterilisaatio tuntuu olevan kiven alla, kovasti tyrkyttävät kaikkea muuta, mutta kun ne ei sovi mulle. ja kun haluan nimenomaan sen sterilisaation...

 

Minä en ymmärrä miksi ihminen ei voisi jotain asiaa elämäänsä koskien päättää. Minä ja mieheni olemme päättäneet että tämä toinen lapsi on meidän viimeinen ja piste. Se ei muuksi tule muuttumaan koska meillä on sitten muita suunnitelmia kuin vauvojen hankkiminen. Tämä oli osaltamme tässä ja sillä selvä. Ja ikää meillä 26 ja 29 vuotta.

Kenties elämällä onkin sinulle muita suunnitelmia kuin olet itse ajatellut. Älä koskaan sano 'ei koskaan'.

 

Enpä muista 26-vuotiaista tiedä, mutta itse olin tuossa iässä sitä mieltä että ei yhtään lasta ikinä, kiitos. Nyt oon kymmenisen vuotta vanhempi, ja kuopus köllöttelee vielä mahassa... ja etäpoikakin löytyy.

 

Voi, mä päätin 22vuotiaana ettei enään lisää tule ( 2 lasta oli silloin ) ja nyt kun olen 28vuotias niin päätös pitää edelleen

 

Minä en ymmärrä miksi ihminen ei voisi jotain asiaa elämäänsä koskien päättää. Minä ja mieheni olemme päättäneet että tämä toinen lapsi on meidän viimeinen ja piste. Se ei muuksi tule muuttumaan koska meillä on sitten muita suunnitelmia kuin vauvojen hankkiminen. Tämä oli osaltamme tässä ja sillä selvä. Ja ikää meillä 26 ja 29 vuotta.

Kenties elämällä onkin sinulle muita suunnitelmia kuin olet itse ajatellut. Älä koskaan sano 'ei koskaan'.

No, elämällä voi olla mulle mitä tahansa suunnitelmia, mutta sen pystyn kuitenkin itse päättämään revitytänkö perseeni kolmatta kertaa. Ja tosiaan suunnitelmat on ihan jotkut muut kuin aloittaa kolmatta kertaa vaippahärdelliä, ei ole NIIN mun juttu.

 

Kyllä voi päättää, mikäli ei pidä pelkkää vauvakuumeen iskemistä hyvänä syynä tehdä lisää lapsia. Vauvakuumehan nyt voi iskeä missä iässä hyvänsä, mutta minä en pidä sitä syynä tehdä lapsia aina kun se iskee.

Olen aina halunnut kolme lasta, nyt minulla ne on, joten en näe syytä olla päättämättä että nämä oli tässä. Minusta on ihana nähdä näiden kolmen kasvavan, ja neljäs lapsi veisi aikaa isompien seuraamiselta. Siksi MINUSTA voin varsin hyvin päättää että nyt riitti. Tietysti jos olisin halunnut isomman perheen niin sitten ei vielä.

 

Mä päätin jo 23-vuotiaana.

 

Minä en ymmärrä miksi ihminen ei voisi jotain asiaa elämäänsä koskien päättää. Minä ja mieheni olemme päättäneet että tämä toinen lapsi on meidän viimeinen ja piste. Se ei muuksi tule muuttumaan koska meillä on sitten muita suunnitelmia kuin vauvojen hankkiminen. Tämä oli osaltamme tässä ja sillä selvä. Ja ikää meillä 26 ja 29 vuotta.

Kenties elämällä onkin sinulle muita suunnitelmia kuin olet itse ajatellut. Älä koskaan sano 'ei koskaan'.

Kerrotko esimerkin jossa "elämä" olisi voinut suunnitella minulle enemmän lapsia kun minä itse haluan?

 

No, elämällä voi olla mulle mitä tahansa suunnitelmia, mutta sen pystyn kuitenkin itse päättämään revitytänkö perseeni kolmatta kertaa. Ja tosiaan suunnitelmat on ihan jotkut muut kuin aloittaa kolmatta kertaa vaippahärdelliä, ei ole NIIN mun juttu.

Ihanasti sanottu ja täysin samaa mieltä, minä repesin ensimmäisellä kertaa pahasti, sen takia toinen leikattiin ja leikkauspöydällä vannoin että oli viimeinen kerta kun vapaaehtoisesti olen siinä, sen verran ahdistava tilanne oli. Eli ei enempää lapsia.

 

Tässä yhteiskunnassa, näillä eroamisprosenteilla, toivon että kenelläkään 26-vuotiaalla ei tarvitse olla yhtään lasta vielä. Tänä päivänä esikoisen voi tehdä lähemmäs nelikymppisenä ja useimmilla meistä on siihen mennessä potentiaalisia lapsen isäehdokkaita melkoinen liuta.

 

ap:lle mulla oli tossa iässä sama fiilis että kaksi riittää, mutta nyt kun kohta täytän 30v ja isoin on jo melkei 9v ja kuopus kohta 5v niin niinpä vaan ootan nyt meille sitä 3 lasta... joten ei varmaan kannata sanoa että ei koskaan =) mites ois "iltatähti" vaikka just 4v päästä?? sitten isommat on jo niin isoja, että pääset nauttii vauvasta uudestaan :hug:

 

ap:lle mulla oli tossa iässä sama fiilis että kaksi riittää, mutta nyt kun kohta täytän 30v ja isoin on jo melkei 9v ja kuopus kohta 5v niin niinpä vaan ootan nyt meille sitä 3 lasta... joten ei varmaan kannata sanoa että ei koskaan =) mites ois "iltatähti" vaikka just 4v päästä?? sitten isommat on jo niin isoja, että pääset nauttii vauvasta uudestaan :hug:

Jotkut haluaa nauttia niistä isommista kun ne on "niinkin isoja" kun 9 ja 5.

Minä en tehnyt lapsia siksi että saisin halailla heitä vauvoina.

 

nautinhan mä noista isommistakin, tämä vaan sopii nyt meiän elämään. se oli vaan vinkki siitä ettei koskaan piä sanoo että "ei koskaan" =)

 

mielestäni se ei ole ikä kysymys, vaan se, että pystyy elämään tekemänsä päätöksen kanssa lopun elämää. Elämän tilanteet voivat muuttua, puoliso vaihtua tms. et pitää asiaa harkita minelta kantilta. Mutta siis jokainen sen itse päättää, kun asia on aihellinen.

 

Enpä muista 26-vuotiaista tiedä, mutta itse olin tuossa iässä sitä mieltä että ei yhtään lasta ikinä, kiitos. Nyt oon kymmenisen vuotta vanhempi, ja kuopus köllöttelee vielä mahassa... ja etäpoikakin löytyy.

Niin, kun 26-vuotiaana voi olla niin erilaisessa elämäntilanteessa.
Joku ei halua silloin ensimmäistäkään, joku on jo äiti sen verran monelle, että voi jo tietää lapsiluvun olevan täynnä.

 

Enpä muista 26-vuotiaista tiedä, mutta itse olin tuossa iässä sitä mieltä että ei yhtään lasta ikinä, kiitos. Nyt oon kymmenisen vuotta vanhempi, ja kuopus köllöttelee vielä mahassa... ja etäpoikakin löytyy.

Niin, kun 26-vuotiaana voi olla niin erilaisessa elämäntilanteessa.
Joku ei halua silloin ensimmäistäkään, joku on jo äiti sen verran monelle, että voi jo tietää lapsiluvun olevan täynnä.

Niinpä justiinsa. Itse olin vasta palannut Suomeen ja aloittanut opiskelut, ei puhettakaan mistään perheenperustamisesta. Joku toinen tosiaan on tuossa iässä jo monen lapsen äiti - eli ei voi sanoa, mitä 26-vuotias voi päättää vai ei, kun ei oo mitään geneeristä 26-vuotiasta

 

mielestäni se ei ole ikä kysymys, vaan se, että pystyy elämään tekemänsä päätöksen kanssa lopun elämää. Elämän tilanteet voivat muuttua, puoliso vaihtua tms. et pitää asiaa harkita minelta kantilta. Mutta siis jokainen sen itse päättää, kun asia on aihellinen.

Miten puolison vaihtuminen vaikuttaa lapsilukuun? Jos kokee että lapsiluku on täynnä, niin eihän sillä ole merkitystä vaikka puoliso vaihtuisi kymmenen kertaa..? Muuten samaa mieltä.

 

Miksi ei vois? Mä ainakin päätin, että lapsiluku on nyt täynnä.

T:26v

 

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

 

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

Oliko vaikea saada lähetettä sterilisaatioon, kun ikää vasta 24v?

 

Niin, kun 26-vuotiaana voi olla niin erilaisessa elämäntilanteessa.
Joku ei halua silloin ensimmäistäkään, joku on jo äiti sen verran monelle, että voi jo tietää lapsiluvun olevan täynnä.[/quote]

Aivan, tämä oli se pointti. Jos on vain 1 lapsi niin silloin ehkä kannattais harkita kunnolla, että kannattaako. Sitten taas 2 lapsen (ja siitä ylöspäin) ymmärrän täysin tuollaisen päätöksen. Oli ikä mikä tahansa.

 

mielestäni se ei ole ikä kysymys, vaan se, että pystyy elämään tekemänsä päätöksen kanssa lopun elämää. Elämän tilanteet voivat muuttua, puoliso vaihtua tms. et pitää asiaa harkita minelta kantilta. Mutta siis jokainen sen itse päättää, kun asia on aihellinen.

Miten puolison vaihtuminen vaikuttaa lapsilukuun? Jos kokee että lapsiluku on täynnä, niin eihän sillä ole merkitystä vaikka puoliso vaihtuisi kymmenen kertaa..? Muuten samaa mieltä.

sitä et mieli voi myöhemmin muuttua, jos puoliso vaihtuu ja uusi siippa kaipaakin omaa bio lasta. Eli sekin asia pitää työstää päässään, et päätös on tehty ja lopullinen, vaikka se siippa toivois mitä.

 

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

Oliko vaikea saada lähetettä sterilisaatioon, kun ikää vasta 24v?

Ei. Otin sen puheeksi vikalla nlalääkärikäynnillä. Mies oli isompien muksujen kanssa mukana odotushuoneessa. Kyselihän se että kauanko oon miettinyt ja jos itseni tunnen niin mikäs siinä.
Mieheltä se kysyi myös, että mitä mieltä, mutta yhteen ääneen sanottiin, että kolme on se meidän luku. Laitto lähetteen heti menemään ja sterilisaatio tehtiin synnytystä seuraavana päivänä.

 

Olin 26 kun sain sterilisaation, kolmannen lapsen ollessa vuoden.
Päätös oli sikäli helppo, kun varmuuttaa elävän lapsen saamisesta ei ollut ja mikään ehkäisy ei minulle sopinut.
Mutta nyt, kun lapset ovat isoja ja omatoimisia ja olen eronnut, käy vauvahaave mielessä.
Mutta toisaalta olen sinut asian kanssa että tein päätöksen enkä sitä lähde helpoin perustein purkamaan.

Eli kyllä, mielestäni voi tehdä päätöksen minkä ikäisenä vain, mutta asian kanssa on opittava elämään niin ettei sitä ole purkamassa.