voiko kummi irtisanoutua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
ja alkuun heti sanon, etten ole oikeasti kummilastani kokonaan hylkäämässä!
Meitä pyydettin kaksi vuotta sitten kummeiksi miehen veljen lapselle. Meilläpäin kummin tehtävään pyydettäessä ei ole tapana kieltäytyä, joten vastaus oli myöstävä, vaikka siitä ei jaksettua innostuakaan. Miehellä ja veljellään on aika viileät välit, enkä ymmärrä, miksi meitä pyysivät....
Ollaan käyty aina silloin tällöin kylässä lapsen luona, koskaan ne ei kylään kutsu vaan pitää itse soittaa voiko tulla. Edes lapsen synttäreille ei ole kutsuttu... Jos ne kutsutaan meille niin ei koskaan tule...lahjat on ostettu synttäreinä ja jouluina mut nyt alkaa riittää... koskaan ei edes olla lahjoista kiitetty!
Ajattelin et en edes yritä väkisin mennä, odotan kutsua niin kauan että tulee ja jos ei tule niin olkoon vanhempien murhe... paketit voin edelleen toimittaa ettei anoppi saa valituksen aihetta huonosti hoidetuista kummintehtävistä...tekisi kyllä mieli unohtaa koko ihmiset...
 
ei ole lapsen vika ei... mut miten mitään suhdetta lapseen voi muodostaa jos vanhemmat on esteenä? Jospa odottaa, että lapsi on isompi ja voi tulla itsenäisesti meille kyläilemään? asuvat kuitenkin aika lähellä...
 
Mä niin haluisin pitää kaikkiin kummilapsiini taas hyvät välit,mutta yhden kummilapsen äiti vetäs herneen nenäänsä,kun sanoin sille omia mielipiteitäni ääneen ja nyt jo toista kertaa ilmoitti humalassa baarissa ettei tartte olla enää missään tekemisis lapsen kanssa ja et käy poistaa mut kummeista...
Emmä enää voi kuin nostaa kädet pystyyn..
Tykkään lapsesta tosi paljon ja oon koittanut auttaa niien perhettä aina ku olen voinut,mutta tää äiti ilmoitti mulle,et on vaan käyttänyt mua hyväkseen ja nyt mun apua ei enää tarvita..
 
Itsekään en voi olla kummilapseni kanssa kovinkaan paljon tekemisissä, vaikka minulle olisi tärkeää rakentaa poikaan jonkinlainen suhde. Minut on siis nuorena, 15-vuotiaana, pyydetty kummiksi ja nyt kummipoikani on 6-vuotias. Minua ei koskaan pyydetä kylään. Mikäli kutsun kummipoikani perheineen meille, ainoastaan äiti tulee - lapsi ei koskaan. Ymmärrän kyllä, että pojan äiti näkee vierailussa pienen hengähdystauon, sillä hän on kahdeksan lapsen äiti ja näistä lapsista neljä on alle kouluikäisiä. Näin ollen tehtäväni rajoittuu pitkälti pelkästään lahjojen ostamiseen, mikä on kivaa puuhaa sinänsä. Olisi kuitenkin ihanaa tuota poikaa joskus nähdäkin.

Onko kummilapsellasi (useita) muita kummeja, joiden kanssa lapsi on enemmän tekemisissä? Mikäli on, en näkisi kovinkaan kauheana kummeilun lopettamista.
 
Meillä kväi niin, että kun veljeni erosi hänen exänsä ei antanut lasten olla missään tekemisissä isän puolen sukulaisiin. Minä olen heidän esikoisensa kummi. Alkuun lähettelin lahjoja, kun ei nähdä saanut mut lahjojenkin lähettelyn lopetin kun veli kertoi lahjojen päätyvän roskikseen!!
Kun tyttö tuli täysi-ikäiseksi, otti itse yhteyttä ja sanoi ettei äiti enää voi päättää kenen kanssa on tekemisissä. Kummitytölläni on ihana vuoden ikäinen tyttö ja nyt tapailemmekin silloin tällöin. Menetettyjä vuosia ei takaisin saa mutta otetaan nyt kaikki mahdollinen irti.
Oma eroni aikaan oli viisaampi. Lapsiani en erottanut miehen sukulaisista, kummeista jne. Eihän lasten saa kärsiä jos vanhemmat ei tule toimeen keskenään eivätkä he eroa kenestäkään.
 

Yhteistyössä