V
Väsynyt koiranomistaja
Vieras
Niin, ongelmani on se, että koirani on hysteerinen. Se on ollut pienempänä heittopussina, palloteltu kodista kotiin, kunnes "pelastin" sen meille kaksi vuotta sitten.
Koira on leimautunut minuun sairaalloisella tavalla, seuraa minua koko ajan joka paikkaan; kun menen vessaan tai suihkuun, se vinkuu oven takana. Kun istun, se joko hyppää heti syliini tai kiehnää jaloissa.
Jos olen poissa, se kiljuu ja/tai vinkuu ja tärisee poissaoloni ajan ja saa hysteerisen kohtauksen kun tulen takaisin. Ja tämä tapahtuu myös jos vaikka vain vien roskapussin tai pyykit ulos. Tämä luonnollisesti käy muiden perheenjäsenten hermoille, kun koira on ihan hysteerinen koko sen ajan, kun olen muualla.
Jos koira jostain syystä joutuu olemaan yksin kotona, edes minuuttia kauemmin, se huutaa ja haukkuu hysteerisenä. Lisäksi se tekee tarpeensa sisälle (vaikka muuten onkin sisäsiisti) ja aina matolle. Siksi se on pakko lukita kylppäriin, jos joutuu jättään yksin ja sieltä sen huuto raikuu ympäri naapurustoa. Ja tämä käytös tapahtuu myös silloin, jos olemme itse pihalla ja koira esim. helteen takia on pakko laittaa sisälle.
Olen yrittänyt kouluttaa ja totuttaa koiraa olemaan myös ilman minua ja yksin kotona, olemalla poissa ensin vain pienen hetken, mutta se vaan ei toimi. Ei auta. Eläinlääkäri sanoi, että se on vaan niin peloissaan, kun on joutunut kokemaan niin monta hylkäämistä, eikä välttämättä koskaan opi luottamaan siihen, että minä en sitä hylkää.
Elämä koiran kanssa käy rankaksi ja ennen kaikkea koiran itsensä elämä on rankkaa; sillä on jatkuva stressi päällä.
Ennen kuin alan miettimään piikille viemistä, haluaisin kokeilla kaikki muut keinot... Onko kellään kokemusta, että tällaiset ongelmat ratkeaa? Voiko koiralle hankkia jotain "onnellisuuspilleriä", jotta sen elämänlaatu (ja myös meidän) paranisi?
Koira on meille äärettömän rakas, se on kiltti ja tottelevainen muuten, ihanteellinen lapsiperheen lemmikki.
Koira on leimautunut minuun sairaalloisella tavalla, seuraa minua koko ajan joka paikkaan; kun menen vessaan tai suihkuun, se vinkuu oven takana. Kun istun, se joko hyppää heti syliini tai kiehnää jaloissa.
Jos olen poissa, se kiljuu ja/tai vinkuu ja tärisee poissaoloni ajan ja saa hysteerisen kohtauksen kun tulen takaisin. Ja tämä tapahtuu myös jos vaikka vain vien roskapussin tai pyykit ulos. Tämä luonnollisesti käy muiden perheenjäsenten hermoille, kun koira on ihan hysteerinen koko sen ajan, kun olen muualla.
Jos koira jostain syystä joutuu olemaan yksin kotona, edes minuuttia kauemmin, se huutaa ja haukkuu hysteerisenä. Lisäksi se tekee tarpeensa sisälle (vaikka muuten onkin sisäsiisti) ja aina matolle. Siksi se on pakko lukita kylppäriin, jos joutuu jättään yksin ja sieltä sen huuto raikuu ympäri naapurustoa. Ja tämä käytös tapahtuu myös silloin, jos olemme itse pihalla ja koira esim. helteen takia on pakko laittaa sisälle.
Olen yrittänyt kouluttaa ja totuttaa koiraa olemaan myös ilman minua ja yksin kotona, olemalla poissa ensin vain pienen hetken, mutta se vaan ei toimi. Ei auta. Eläinlääkäri sanoi, että se on vaan niin peloissaan, kun on joutunut kokemaan niin monta hylkäämistä, eikä välttämättä koskaan opi luottamaan siihen, että minä en sitä hylkää.
Elämä koiran kanssa käy rankaksi ja ennen kaikkea koiran itsensä elämä on rankkaa; sillä on jatkuva stressi päällä.
Ennen kuin alan miettimään piikille viemistä, haluaisin kokeilla kaikki muut keinot... Onko kellään kokemusta, että tällaiset ongelmat ratkeaa? Voiko koiralle hankkia jotain "onnellisuuspilleriä", jotta sen elämänlaatu (ja myös meidän) paranisi?
Koira on meille äärettömän rakas, se on kiltti ja tottelevainen muuten, ihanteellinen lapsiperheen lemmikki.