Voiko ihan normaali taapero yhtäkkiä alkaa töniä muita lapsia?

[esikoisen hämmentynyt äiti]

Tänään minun normaalisti ystävällinen ja kiltti kaksivuotias lapseni tönäisi ekaa kertaa toista taaperoa niin lujaa, niin että tämä kaatui ja alkoi itkeä. Tottakai toruin lastani, ja hän vain toisti perässäni että "ei saa" mutta en tiedä tajusiko tosiaan ettei niin saa tehdä. Tönäisemisellä ei ollut mitään syytä, esim. että toinen olisi yrittänyt ottaa jotain lelua lapseni kädestä tms.

Onko tuo joku ihan normaali vaihe lapsen kehityksessä? Lapseni on menossa päiväkotiin muutaman kuukauden päästä, enkä haluaisi että hänestä tulisi siellä mikään toisten tuuppija. :-(

 

[Anatolia]

Juu. Se on ihan normaalia ja lisäksi sisäsyntyistä eikä välttämättä lainkaan opittua (pian joku kuitenkin tulisi kertomaan että lapsi ei osaa töniä/lyödä/purra ellei hän ole sitä kotoaan oppinut...).

Ihminen on väkivaltaisimmillaan kaksivuotiaana, näin olen kuullut sanottavan.

Tietty pitää aina torua ja minusta myös pyrkiä ennakoimaan tilanteita joissa lapsi saattaisi tönäistä (itse ainakin opin ns. lukemaan lastani ja viemään hänet ajoissa pois tilanteesta josta olisi varmasti seurannut tönimistä), mutta mun mielestä ei ole syytä olla järkyttynyt tai suruissaan vaikka oma taapero sattuisikin tönimään. Ei se kerro huonosta kasvatuksesta tai muustakaan sellaisesta. Ja se menee ohi.

 

[Aamuäree]

Piltti ei toden totta pysy ihan yhtä herttaisena ja hyvinkäyttäytyvänä, alati ystävällisenä saati hymyilevänä koko loppulapsuuttaan/varhaisnuoruuttaan.




Sinulla on tosiaankin ihan normaali tenava.

 

["tiina"]

Reilu parivuotiaana alkoi tuolllainen minun pojallani, paheni vaan koko ajan ja oli oikeasti tosi kuluttavaa. Mikään ei auttanut kuin hetkeksi. Ja hän todellakin oli se päiväkodin häirikkö jota muut lapset jo pelkäsivät, ja vapaa-ajalla ystävien lasten kanssa en uskaltanut antaa lasten hetkeäkään leikkiä keskenään, aina jotain tapahtui.

Vasta n. 4-vuotiaana alkoi hellittää, ja nyt kun poika on 4v8kk tilanne on jo hyvä, jotain satunnaista on vielä mutta vieläkin on vähän vaikea luottaa..

 

["minna"]

Meillä oli esikoisella tuo vaihe juuri tuolloin vajaa 2-vuotiaana. Käytiin siihen aikaan paljon mun ystävän kanssa puistossa ja meiän tyttö töni nurin koko ajan ystävän 3-vuotiaita kaksospoikia. Ja ne pojat oli silloin vielä melko herkästi itkeviä, joten tuntu että he huusi koko ajan sielä kun tyttö oli aina tönimässä. Ne pelkäs jossain vaiheessa jo ku näki meiän tytön. Oli se rasittavaa aikaa, mutta menee se ohi.

 

[nnvn]

No mun tyttöni on kauhea tönimään toisia lapsia, ihan yhtäkkiä tuuppaa vaikkei olisi edes mitään kinaa. Jotenkin tosi raskasta kun ei meinaa loppua ollenkaan vaikka on kohta neljä. Sanottu ja jankutettu miljoona kertaa, mutta ei mene jakeluun. Oon miettiny että päiväkodissakin varmaan ajattelevat että meillä käytetään väkivaltaa kotona ja on oppinut siitä

 

["vesimeloni"]

Tuon ikäisellä on hyvinkin normaalia, että aletaan kokeilla mitä kaikkea saakaan tehdä. Töniminen, lyöminen, potkiminen ja pureminen on siis erittäin yleistä pari vuotiailla. Vanhempien pitää vaan pysyä nyt tiukkana ja johdonmukaisena ja opettaa pikkuinen siihen, että tuo ei ole sopivaa käytöstä.

 

["vieras"]

Ihan normaalia. Eihän 2-vuotias voi tietää, että ei kuulu töniä. Taaperoilla on joskus aika mielenkiintoiset tavat yrittää ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Eikä moni tuon ikäinen myöskään usko kovin helposti mitä äiti yrittää sanoa, joten ihan normaalia, että pitää yrittää uudestaan ja uudestaan.

 

[tiipataapa]

Meillä samanlainen vaihe käynnissä, poika 2v ja 10kk. Erittäin ikävää ja ärsyttävää.

Tuntuu, että tönii erityisesti pienempiään ja arkoja lapsia, isompien ja rohkeampien lasten kanssa leikit sujuvat ihan hyvin. Eli jos toinen tuuppaisee takaisin, ei tulekaan tappelua vaan leikit jatkuvat ihan sovussa.

Lähipiirissäni on lähes pelkästään rauhallisempia tai nuorempia lapsia, joten kyläillessä on oltava koko ajan skarppina ja mentävä ennakoivasti väliin. Olemme poistuneetkin paikalta, jos muutaman sanomisen ja rauhoittumisen jälkeenkään ei tunnu sujuvan. Tällä hetkellä ei siis ole toivoakaan, että voisin istuskella kahvittelemassa lasten leikkiessä keskenään.

Meillä ainakin tilanne on pahempi, jos lapsi on väsynyt tai nälkäinen.

Poikani pitää kovin muista lapsista ja haluaa olla heidän seurassaan. Joskus kieltämättä tulee mieleen, että helpointa olisi pysyä kotona, mutten usko sen olevan hyvä ratkaisu. Sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä, ja vanhemman homma on opastaa lasta tässäkin asiassa. Toiset lapset eivät tietenkään saa kärsiä tästä harjoittelusta - siksi on toimittava ennakoiden. Niitä rauhallisia kahvikuppeja odotellessa

 

["viiraska"]

Meidän poika oli 2-vuotiaana ihan kamala, se paitsi töni niin myös raapi, repi tukasta ja löi esineillä. Isommatkin olivat hätää kärsimässä. Aina kiellettiin, oltiin vihaisiakin mutta ei apua. Jäähypenkki ja lähestyvä kolmen vuoden ikä vasta toi helpotusta. Yleensä löytyi myös jokin fyysinen hätä lapsella, nälkä, jano tai väsy.

 

[oppia ikä kaikki]

[QUOTE="vieras";23896339]Ihan normaalia. Eihän 2-vuotias voi tietää, että ei kuulu töniä. Taaperoilla on joskus aika mielenkiintoiset tavat yrittää ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Eikä moni tuon ikäinen myöskään usko kovin helposti mitä äiti yrittää sanoa, joten ihan normaalia, että pitää yrittää uudestaan ja uudestaan.[/QUOTE]

Ja sekin on normaalia, että tönivä lapsi oppii, ettei niin voi tehdä. Siinä ei aina auta korukielinen selostus, että voi kulta kun sinä nyt olit pikkaisen tuhma. Eli vähän konkreettisemmat keinot käyttöön. Tiukka ote ja tiukka ripitys auttaa. 2 v ei enää ole mikään tollo, joka ei oppisi.

 

["hmmm"]

Ja sekin on normaalia, että tönivä lapsi oppii, ettei niin voi tehdä. Siinä ei aina auta korukielinen selostus, että voi kulta kun sinä nyt olit pikkaisen tuhma. Eli vähän konkreettisemmat keinot käyttöön. Tiukka ote ja tiukka ripitys auttaa. 2 v ei enää ole mikään tollo, joka ei oppisi.

Tottakai pitää torua,ja kertoa ettei niin saa tehdä ym. Mutta ei minusta nyt mitään kovin tiukkaa ripitystä yhdestä tönäisystä tarvita,ei se nyt niin vakavaa ole.