Voiko 6v olla täysin empatiakyvytön?

  • Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti
Vieras
Kaverin lapseni näyttää olevan. Satuttaa toista eikä ole moksiskaan vaikka toinen itkee ja huutaa, jatkaa vaan.
Kun tullaan väliin niin katselee eikä näytä olevan edes yhtään aidosti pahoillaan, pyytää käskystä anteeksi ja jatkaa leikkimistä!
Minusta lapsi on aika pelottava! Voiko olla jotenkin psyykkisesti sairas? Täysin normaali perhe ja lapsen kehitys ollut ihan normia.
 
Ei sairas.. Mutta osa lapsista syntyy vailla edes kykyä kehittää empatiaa. Englannin kielessä psykologiassa käytetään termiä "kliininen pahuus" eli lapsi on syntyjään jo kykenemätön empatiaan ja radat jotka normaali-ihmisellä toimivat ovat tällä surkastuneet syntyjään.

Ihan yhtä lailla kuin lapsi voi syntyä valmiiksi jo sydänvikaisena, sokeana, autistisena, äärettömän empaattisesti lahjakkaana. Ihmisellä voi olla siis mitä vain fyysisiä puutteita syntyessään.


Ns. "henkisyys" on vain välitysainekulkuja synapsien välillä. Ne joko toimii tai ei toimi tai jotain siltä väliltä.
 
Tipu Topakka
Meidän naapurissa asuu aivan samalainen poika. Hänen vanhemmat ei kiellä pojalta mitään.Hän ei saa koskaan nuhteita sanoipa tai tekipä mitä hyvänsä. Uskoisin, että ko pojan käytös/empatian puute johtuu siitä ettei ole yksinkertaisesti oppinut mikä on oikein ja mikä väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karuski:
jos lasta ei oteta tarpeeksi lähelle ja opeteta tunteiden ilmaisua, niin niintä ei osata näyttää..
Mutta se vaatii samaan aikaan myös sen ettei lapsella toimi pää normaalisti. Esim. tiedän tunnekylmiössä kasvatettuja kavereita joilla kuitenkin riittää rakkautta ja empatiaa vaikka eivät sitä lapsena saaneet tarpeeksi.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Ei sairas.. Mutta osa lapsista syntyy vailla edes kykyä kehittää empatiaa. Englannin kielessä psykologiassa käytetään termiä "kliininen pahuus" eli lapsi on syntyjään jo kykenemätön empatiaan ja radat jotka normaali-ihmisellä toimivat ovat tällä surkastuneet syntyjään.

Ihan yhtä lailla kuin lapsi voi syntyä valmiiksi jo sydänvikaisena, sokeana, autistisena, äärettömän empaattisesti lahjakkaana. Ihmisellä voi olla siis mitä vain fyysisiä puutteita syntyessään.


Ns. "henkisyys" on vain välitysainekulkuja synapsien välillä. Ne joko toimii tai ei toimi tai jotain siltä väliltä.
=) Juujuu ihan varmasti kaikilla tästä kyse. Pitäsköhän sun jättää ne kirjat vähemmälle ja keskittyä sen oikean kokemuksen kartuttamiseen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tipu Topakka:
Meidän naapurissa asuu aivan samalainen poika. Hänen vanhemmat ei kiellä pojalta mitään.Hän ei saa koskaan nuhteita sanoipa tai tekipä mitä hyvänsä. Uskoisin, että ko pojan käytös/empatian puute johtuu siitä ettei ole yksinkertaisesti oppinut mikä on oikein ja mikä väärin.
mun yksi paras kamu kasvanut noin ja äärettömän lämmin ja empaattinen :heart:
 
vieras
Mä ainakin näen syyn vanhemmissa.
Jos lapsi jätetään vaille huomiota, rakkautta, läheisyyttä jne., niin mistäpä lapsi sen empatian oppii? Ja uskon myös, että se kasvaa/jää kasvamatta syntymän jälkeen, toisin kuin sokeus,kuurous yms.
 
tyttöjen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Ei sairas.. Mutta osa lapsista syntyy vailla edes kykyä kehittää empatiaa. Englannin kielessä psykologiassa käytetään termiä "kliininen pahuus" eli lapsi on syntyjään jo kykenemätön empatiaan ja radat jotka normaali-ihmisellä toimivat ovat tällä surkastuneet syntyjään.

Ihan yhtä lailla kuin lapsi voi syntyä valmiiksi jo sydänvikaisena, sokeana, autistisena, äärettömän empaattisesti lahjakkaana. Ihmisellä voi olla siis mitä vain fyysisiä puutteita syntyessään.


Ns. "henkisyys" on vain välitysainekulkuja synapsien välillä. Ne joko toimii tai ei toimi tai jotain siltä väliltä.
En ole koskaan kuullut koko asiasta, vaikka jonkin verran psykologiaa olen opiskellut. En silti väitä ettei olisi totta, mutta kuikahan yleistä tuo voisi olla? Veikkaan että tosi harvinaista???
 
tyttöjen äiti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikö empatinkyky ole synnynnäistä?
Mun käsittäkseni se ei kyllä ole mitenkään synnynäistä. Siis sehän opitaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Voihan tietty olla, että joku häiriö aivoissa vois estää normaalin kehityksen??
 
Mä tunnen kanssa vastaavan lapsen, läheisyyttä saanut toki, mutta jos pikkusisaruksen pahonpitely on niin yleistä ja järjestelmällistä kuin hällä on, että ihan pelottaa :eek: :/

Pikkusisaruskella jo tosi korkea kipukynnys johtuen ainaisista päällä hyppimisistä, hakkaamisista ym ym, että vaikka on haava ja vuotaa verta ei edes valita. :| :'( :snotty:
 
yksi kokemus
Täällä yksi joka saanut jokainen päivä selkäänsä fyysisesti ja henkisesti vauvaikä - 14 vuoden ikä. Itse en lyönyt takaisin kun ei oltu opetettu että lyömistä saisi käyttää kostona. Veljeni siis hakkasi ja muutenkin pahoinpiteli minua. Meillä samat vanhemmat ja sama kasvatus ja veljeni ei ole hullu minkään testien mukaan. Kävimme myös perheterapiassa josta ei ollut mitään apua aikanaan.

Veljen kotoa pois muutto vain auttoi asiaan. Veli lähti opiskelemaan. Rakkautta meillä on ollut niin paljon ettei edes pahinta ihmistä laitettu lastenkotiin.

Itse opin rakastamaan veljeäni vasta aikuisiällä kun sain etäisyyttä. Vihasin salaa häntä noin 18 vuotta. En olisi kutsunut edes häihini ellen olisi leppynyt kun hän pyysi anteeksi.
 

Yhteistyössä