mie oon kyllä aika varma et tuol tytöllä on uhmaikä jo täysillä päällä, ei enää yhtäkkiä usko mitään. Alkoi kuukausi sitten tämä käytös, kun aloitti päiväkodissa. Siellä kuulemma uskoo kerrasta kun sanoo ei, pikku enkeli oikein. Samoin mummot ihmettelevät mitä mie vaahtoan lapsen uhmaiästä ku sehän on niin enkeli että. Mutta ei kotona, mitään ei usko. Olen kokeillu napakkaa EItä, huomion kiinnittämistä muuhun leluuun tms, olen jopa napauttanut sormille luunapin, mut ei mitään itua, irvistelee vaan ja jatkaa kahta kovemmalla tahdilla. Ja siis tästä käytösksestä saamme nauttia vain minä ja miehen. Luin että ikä alkaa yleensä kaksivuotiaana, mutta...kaikki "tuntomerkit" sopivat, vai mitä tämä sitten on ?
Lisäksi olisin halunnut muutamia vinkkejä tuon ikäisen "rankaisemiseen" tai huomion muualle kiinnittämiseen, onhan se eri asia komentaa ja rankaista kolmevuotiasta kuin ihan vauva-ikäistä...en kannata ruumiillista kuritusta, mutta mikä teillä on toiminut ? vai pitääkö hyväksyä tosiasia, ettei mikään toimi ?
Lisäksi olisin halunnut muutamia vinkkejä tuon ikäisen "rankaisemiseen" tai huomion muualle kiinnittämiseen, onhan se eri asia komentaa ja rankaista kolmevuotiasta kuin ihan vauva-ikäistä...en kannata ruumiillista kuritusta, mutta mikä teillä on toiminut ? vai pitääkö hyväksyä tosiasia, ettei mikään toimi ?
