voihan vappu

[Marika]

mies kännissä. tuumaa, ettei rakasta minua. oltu kolme vuotta yhdessä ja tähän asti menny hyvin. miten on, miten suhtautua humalaisen puheisiin. luulen, kun miestäni sen verran tunnen, että hän todella tarkoitti sanomisiaan. jos olisi sanonut rakastavansa, en olisi uskonut. oon ihan romuna enkä jaksa nyt ottaa asiaa puheeksi. jos koskaan. ollaan kaksi vuotta asuttu yhdessä. tuntu putoavan pohja pois meidän yhdessä olosta. kihloihinkaan ei halua, selitti syynkin, mutta se tarkoitti minulle sitä, ettei meillä ole meneillään mitään loppuelämää yhdessä- meininkiä.
Joku viisas onkin sanonut, että ainoa ihminen, jonka kanssa vietät loppuelämäsi, katsoo sinua peilistä.

 

[Suzytte]

:hug:

 

[vieras]

Ikävää! Humalainen uskaltaa sanoa oikeasti mitä ajattelee, tosin voi myös katua seuraavana päivänä sanomistaan! Parasta ottaa asia puheeksi. VOIMIA!

 

[Marika]

tuohon rakastamisasiaan. Kysyin suoraan sängyssä ollessamme- siis maattiin ihan kiltisti siinä, että rakastatko minua. Kysyi, miksi tuota kysyn. Sanoin, että haluan tietää. Hän sanoi, että EN. Kysyin, että siis et rakasta. Vastaus toisen kerran: "en rakasta. En ole sitä ikinä sanonut kenellekään naisista ääneen, enkä sano nytkään. En rakasta sinua. Vielä."
Ja sitten selitti, että on tuntenut kolmesti kanssani ollessaan rakastavansa, ja jos olisin kysynyt rakastaako hän lastani, hän olisi vastannut myöntävästi.
Siitä oli sitten helppo jatkaa itku silmässä kihla-asiaan. Olen kolmesti kysynyt häneltä kihloihin menosta. Kahdesti olen saanut vastauksen, ekalla että "ei vielä" , tokalla: "sitä pitää pohtia, ei se ole mikään yksinkertainen asia" ja kolmannella ei enää vastannut. Enkä ole siitä puhunut sen jälkeen ennen kuin eilen aamulla. Hän ei halua kihloja, kun ei jaksa lisävastuuta lapsestani, (jonka isä hän ei siis ole) ja oli siinä muitakin selityksiä. Hälle kihlaus on iso juttu, niinkuin minullekin. Mutta siis eilisaamuun asti luulin että me ollaan menossa siihen suuntaan. Väärässä olin taas, kuten niin monta kertaa aiemminkin.