Voihan kyhmy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neurootikko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neurootikko

Vieras
Löysin rinnastani kyhmyn viime viikolla. Lääkärille meno on loppuviikosta, mutta tämä odottavan aika on tuskastuttavan pitkä. Ja sittenkin se on vasta yleislääkärillä käynti. Jos vielä mennään jatkotutkimuksiin, niin minullahan ehtii järki mennä jo niitä tutkimuksia odotellessa.

En edes osaa sanoa, montako kertaa tänäänkin on tullut kokeiltua, jos se kyhmy olisi hävinnyt itsestään ja toivottua, että olen vain kuvitellut löytäneeni jotain. :'(
 
Nyt ihan ensiksi lakkaat näpräämästä sitä. Ja sitten rauhoitut. Sä olet menossa lääkäriin ja jos aiheellista, niin jatkotutkimuksiin.
Murehtimalla tilanne ei miksikään muutu.
Hyvä että kyhmy on huomattu ja pääset näyttämään sitä.
 
Löysin rinnastani kyhmyn viime viikolla. Lääkärille meno on loppuviikosta, mutta tämä odottavan aika on tuskastuttavan pitkä. Ja sittenkin se on vasta yleislääkärillä käynti. Jos vielä mennään jatkotutkimuksiin, niin minullahan ehtii järki mennä jo niitä tutkimuksia odotellessa.

En edes osaa sanoa, montako kertaa tänäänkin on tullut kokeiltua, jos se kyhmy olisi hävinnyt itsestään ja toivottua, että olen vain kuvitellut löytäneeni jotain. :'(

(n) tiedän tunteen...tsemppiä. Nuorempana muutamankin kerran odottelin pääsyä tutkimuksiin ultraan ja mammografiaan, kun oli mastopatiaa paljon. Piinaavaa aikaa. Jos mahdollista niin kustanna yksityinen..veikkaan että parilla sadalla selviää , mut pääset heti. Jos yhtään lohduttaa, niin useimmat kyhmyt ovat hyvänlaatuisia...mastopatiaa tai fibroadenomaa, kuten mulla oli.
 
Kiitos. Jotenkin helpottaa, kun voin tänne kirjottaa. Mieheni on ainoa, joka tietää asiasta. En ole puhunut muille. Jotenkin ei haluta säikyttää läheisiä, eikä sitä oikein työpaikan kahvipaussillakaan ole huvittanut kellekään sanoa. Naisvaltainen työpaikka, jossa kaikki pauhaavat omia juttujaan, ei tulis mieleenkään alkaa tämän asian vuoksi taistelemaan puheenvuorosta.
 
Kiitos. Jotenkin helpottaa, kun voin tänne kirjottaa. Mieheni on ainoa, joka tietää asiasta. En ole puhunut muille. Jotenkin ei haluta säikyttää läheisiä, eikä sitä oikein työpaikan kahvipaussillakaan ole huvittanut kellekään sanoa. Naisvaltainen työpaikka, jossa kaikki pauhaavat omia juttujaan, ei tulis mieleenkään alkaa tämän asian vuoksi taistelemaan puheenvuorosta.

Älkää nyt maalailko piruja seinille. Hyvin paljon mahdollista että on vain harmiton möykky.
Kyllä kaikki selviää.
 
Samoja ohjeita ÄLÄ näpräile vaan rauhoitu ja hyvä asia, että aika lääkärille on varattuna. Hienoa myös, että sinulla on mies tukena. Ei naisilta välttämättä parasta tukea saa, vaan joudut kuulemaan siskontädinkaiman vielä karummasta kohtalosta :-) . Unohda googlet ja palstadiagnoosit.
Oletettavasti lääkärin tutkimuksen jälkeen saat vielä ajan mammografiaan ja ultraan (jos ei, vaadi). Lisätutkimukset EI tarkoita vielä, että kyse olisi vakavasta. Niillä saadaan varmuus asiaan.

Itse hiljattain löysin palluroita ja alku järkytyksestä selvittyäni en antanut ikäville ajatuksille valtaa odotellessani tutkimuksia. Koska oikeat tulokset antoi vasta aihetta miettiä tulevaisuutta, joka näyttää möykkyiseltä, mutta valoisalta :-)
 

Yhteistyössä