Toggle sidebar

Voi taas mun lapsiparkoja.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lakaisukone
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
lakaisukone

lakaisukone

Aktiivinen jäsen
09.06.2008
3 619
7
38
Tuolla ne on menny pihalla koko päivän kaverien kanssa. Äsken (hyväntahtoinen) tyttöni kävi ovella kysymässä josko saavat koko köörille välipalan ulos sellaiseen "huvimajaan". Kaikilla on päällä saappaat ja kurahousut ja niiden kunto asianmukainen, vettä tullu ja metsässä tongittu. Mä tiuskasin tylysti että MITÄPÄ LUULET? Mä en koko kulmakunnan kurasia mukuloita ala ruokkia eikä sinne majaan ole tossa kunnossa mitään asiaa. Tyttö huokaisi surullisesti, sanoi hiljaa okei ja lähti takasin ulos.

Miks mun pitää olla tällanen kusipää????????????? Tuntuu niin kamalalta. Toinen on vaan ihana ja kiltti ja pieni lapsi :'( :'(

Eikä tää valitettavasti ollu edes ensimmäinen kerta. Mitä noista kasvaa kun äiti on tällanen paska?
 
Höpöhöpö. En minäkään päästäisi "huvimajaan" kun ollaan todellisia törkymöykkyjä.
Ei äidin tarvi joka pyyntöön suostua, ei vaikka esittäjä olisi kuinka ihana. Käsipesu ja puhtaat vaatteet ja kaverit omaan kotionsa välipalalle.

Näin menis meillä.
 
[QUOTE="vieras";26664323]Höpöhöpö. En minäkään päästäisi "huvimajaan" kun ollaan todellisia törkymöykkyjä.
Ei äidin tarvi joka pyyntöön suostua, ei vaikka esittäjä olisi kuinka ihana. Käsipesu ja puhtaat vaatteet ja kaverit omaan kotionsa välipalalle.

Näin menis meillä.[/QUOTE]
Niin menisi meilläkin, mutta käsitin että ap suree sitä, miten ilkeästi lapselleen sanoi; tiuskaisi tylysti, kun toinen kysyi nätisti.
 
No olitpa tosiaan töksö! Kyllä minäkin saattaisin kieltäytyä antamasta kaikille välipalaa tai keiltäisin menemästä kuraisena huvimajaan, mutta sanoisin asiasta kyllä nätimmin. Todennäköisesti kyllä antaisin luvan mennä ilman kuravaatteita ja veisin vaikka mehulasilliset lapsille jos ei muuta olisi tarjottavana. Jos jatkat tuota linjaa vielä jonkin aikaa, voit olla varma että lapsesi ja hänen kaverinsa alkavat hengailemaan ihan muualla. Sitten kun teini-ikään tulevat, niin itse ainakin tykkäisin että pyörivät mieluummin täällä meillä kuin jossain tuolla ostarin kulmilla...
 
[QUOTE="vieras";26664323]Höpöhöpö. En minäkään päästäisi "huvimajaan" kun ollaan todellisia törkymöykkyjä.
Ei äidin tarvi joka pyyntöön suostua, ei vaikka esittäjä olisi kuinka ihana. Käsipesu ja puhtaat vaatteet ja kaverit omaan kotionsa välipalalle.

Näin menis meillä.[/QUOTE]

No samaa mieltä minäkin mutta kun esitän asiani niin törkeästi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Niin menisi meilläkin, mutta käsitin että ap suree sitä, miten ilkeästi lapselleen sanoi; tiuskaisi tylysti, kun toinen kysyi nätisti.
Click to expand...

Juu, huomasin kun luin uudestaan.

Anteeksi pyytäminen voisi olla paikallaan ja ap:lle tsemppiä. kaikki tiuskii joskus, mutta jos se alkaa menemään liiallisuuksiin niin sitten tarvis koettaa selvittää syy. Oletko liiaksi yksin vastuussa lapsista tms?
 
[QUOTE="vieras";26664377]

Anteeksi pyytäminen voisi olla paikallaan ja ap:lle tsemppiä. kaikki tiuskii joskus, mutta jos se alkaa menemään liiallisuuksiin niin sitten tarvis koettaa selvittää syy. [/QUOTE]
Samaa mieltä olen - anteeksipyyntö, halaus, selitys (äitiä väsyttää tms, ja siksi äiti on äksy, vaikkei saisi olla). Jokainen tiuskii joskus, mutta jatkuvaa se ei toki saisi olla.

Mulla on toiminut se, että lasken ekana mielessäni kymmeneen, tai se että pakenen tylysti vaan keskellä päivää kuumaan suihkuun latautumaan jos alkaa pinnaa kiristää liikaa. Viime kesänä istuin saunassa lauteiden alla piilossa juomassa lonkeroa kun pikkaisen vanne kiristi päätä ja lapset oli jotenkin superärsyttäviä...sieltä ne ei löytäneet mua.
 
  • Tykkää
Reactions: lakaisukone
[QUOTE="vieras";26664377]Juu, huomasin kun luin uudestaan.

Anteeksi pyytäminen voisi olla paikallaan ja ap:lle tsemppiä. kaikki tiuskii joskus, mutta jos se alkaa menemään liiallisuuksiin niin sitten tarvis koettaa selvittää syy. Oletko liiaksi yksin vastuussa lapsista tms?[/QUOTE]
Pyydän kyllä anteeksi mutta inhottaa silti jatkuvasti joutua siihen pisteeseen. Mielummin soisin hillitseväni itseäni ja pysyisin asiallisena ilman lyttäystä.
Tiedän mistä tämä kaikki johtuu mutta en syitä nyt sen enempää selitä. Tavallan "terapiassa" olen ollut, en varsinaisesti tän ongelman takia vaan muista syistä jotka kuitenkin vaikuttaa myös tähän käytökseeni. Toistaiseksi siitä ei ole (minusta riippumattomista syistä ) ollut juuri apua.
 
Viimeksi muokattu:
:hug:

Toinen töksömöläyttelijä täällä :wave: :( Aina jälkikäteen tulee mieleen, etteikö nyt olis voinut vastata ihan asiallisesti, kun toinen kysyy nätisti. Olen ongelmani tiedostanut, mutta tästä irtipyristeleminen on helvetin hankalaa :|

Tsemppiä, toivottavasti saat asiat selviksi ja ongelmat pienemmiksi ja elo olis taas mukavampaa.
 
Tällaista sattuu minullekin, ja erityisen pahalta se tuntuu, koska lapseni ovat vielä pieniä. Varsinkin silloin, kun on liian monta asiaa tehtävänä ja mielen päällä, sitä jotenkin ylikuormittuu, ja se yksi pyyntö ikään kuin kaataa kupin ja tulee vastattua ikävästi. Lapsellekin voi kuitenkin sanoa, että ajattelin asiaa uudelleen ja..., tai pahoitella tiuskimistaan. Tai ottaa asian uudestaan esiin hahmoteltuaan itselleen, mikä mätti. Esim. sanoa, että olette tervetulleita meille kotiin välipalalle, kunhan viette ensin kuravaatteet omaan kotiinne ja siistiydytte, tai että voitte pitää majapiknikin jonain toisena päivänä. Tai jotain.
 
:hug:

Täällä myös toinen töksäyttelijä, ja jälkikäteen suren paljon. Pohdin ja pohdin miksi ja miksi teen näin ja puhun noin. yritän aina hengästä ennen kuin avaan suuni. Mulla johtuu ihan joskus vaan väsymyksestä et tulee sanottua vähän tylymmin.
 
:hug:....saa sitä äitilläkin olla huono päivä. Anteeksipyyntöä kehiin, halitusta ja rutistusta ja tilanteen selventämistä - ihan niin kuin olit jo ajatellutkin. Ja musta jo tuntuu siltä, että opit uutta sinäkin tuosta tilanteesta - tiedostat, että ei ihan kaikkeen tartte heti sanoa "ei"...

Hirveen helposti muuten just väsyneenä tulee sanotuksi lapsille lähes kaikkeen asiaan "ei". Kun itellä on hankalaa. Mulla ainakin lipsahtaa sille puolelle, kun en haluais sitä ylimäärästä siivoa, meteliä, rymyämistä...mutta nytpä oon tietoisesti alkanu aatteleen, että mitä hittoja, mistä kohtaa se on oikeesti multa pois, jos ipanat nyt tahtoo ulos mehukestit ja tovin ravaavat tuossa hakemassa tykötarpeitaan picniciä varten? Sittenhän he viihtyvät keskenään kavereittensa kera, piha täyttyy naurusta ja punaisista poskista ja...mulla on tovi omaa rauhaa järjestellä asioita sisällä tai puuhastella omiani ulkona. Pienestä hetkestä toisaalta vaan kyse...

Lapset opettaa kyllä aikuista olemaan. Joten älä huoli ollenkaan, sä oot niin valmiina ens kertaa varten. Mä tiedän sen :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja lakaisukone:
Tuolla ne on menny pihalla koko päivän kaverien kanssa. Äsken (hyväntahtoinen) tyttöni kävi ovella kysymässä josko saavat koko köörille välipalan ulos sellaiseen "huvimajaan". Kaikilla on päällä saappaat ja kurahousut ja niiden kunto asianmukainen, vettä tullu ja metsässä tongittu. Mä tiuskasin tylysti että MITÄPÄ LUULET? Mä en koko kulmakunnan kurasia mukuloita ala ruokkia eikä sinne majaan ole tossa kunnossa mitään asiaa. Tyttö huokaisi surullisesti, sanoi hiljaa okei ja lähti takasin ulos.

Miks mun pitää olla tällanen kusipää????????????? Tuntuu niin kamalalta. Toinen on vaan ihana ja kiltti ja pieni lapsi :'( :'(

Eikä tää valitettavasti ollu edes ensimmäinen kerta. Mitä noista kasvaa kun äiti on tällanen paska?
Click to expand...
en minäkään naapurin lapsia ruokis, mut omat sais
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa